Jälleen ruutuajasta: lyhytvideoiden haitat ja matkalla kohti suositusaikoja

Kirjoitan hetkellisesti ja vaihtelun vuoksi vähemmän tieteellistä sisältöä, mutta pysyttelen ainakin jossain määrin asiatekstissä. Lasten ja nuorten ruutuaika on ollut runsaasti uutisoinnin aiheena, etenkin liittyen lakiin koskien koulupäivien aikaista puhelin käytön rajoittamista. Ruutuajan ja liiallisen puhelimen käytön vaikutuksista aikuisiin sen sijaan kirjoitetaan vähän. Tästä syystä näkisin tarpeellisesti ottaa myös tämän aiheen esille. 

Yle: lyhytvideot

Yle julkaisi huhtikuussa 2023 artikkelin lyhytvideoiden haittavaikutuksista neurologisella tasolla. Lyhytvideoiden katsominen on yleistä erityisesti tilanteissa, joissa on odotettava, tai esimerkiksi tauolla työskentelystä. Katsoja kokee lyhytvideot rentouttavaksi ajankuluksi. Todellisuudessa lyhytvideot kuormittavat aivoja merkittävästi. Artikkelin voit lukea täältä. 

Olen itse tietoisesti vältellyt lyhytvideoiden katselemista. Joskus esimerkiksi kampausohje tai ohje johonkin luistelun elementtiin vie mukanaan. Haasteena on, että lyhytvideoita tarjoava alusta tarjoaa samankaltaisia videoita katsottavaksi. Lopulta ruudun ääressä vierähtää runtaasti aikaa. Myönnän että satunnaisista "sortumisista" huolimatta pyrin välttämään lyhytvideoiden katsomista. Lapsellani on ikätason mukaisten suositusten mittainen ruutuaika makmisissaan, yleensä lyhyempi. Lyhytvideot olen karsinut täysin pois. 

Aikuisen suositeltu ruutuaika

Aikuisten suositeltu ruutuaika olisi maksimissaan 2-3 tuntia. Minä ohitan sen kevyesti edelleen. Kieltämättä olen tyytyväinen siihen, että ruutuajan kohteet ovat tarkistettavissa, eivätkä puhelut näytä kuuluvan siihen kokonaisuuteen. Äänikirjat sen sijaan kyllä, minkä koen hieman epäreiluksi. Toisaalta.. tämä epäreiluus kannustaa lukemaan konkreettisia kirjoja. Tämäkään ei ole huono asia. 

Monilla, ja myös minulla ruutuajan merkittävin "piikki" kohdistuu juuri siihen ajankohtaan, mihin sen ei pitäisi kohdistua: Iltaan ja nukkumaanmenoaikaan. Luonnollisesti tämä virkistää aivoja väärällä tavalla, ja siirtää nukkumaanmenoaikaa kevyesti tunnilla tai pidemmälläkin ajalla. Oma unentarpeeni olisi korkeahko, mielellään yli 8 tuntia. Kamppailen sen kanssa, että onnistuisin menemään aikaisemmin nukkumaan. Toistaiseksi olen onnistunut aikaistamaan vain maksimissaan 10 minuutilla. Kieltämättä turhauttavaa. 

Omalla kohdallani taustalla oleva syy on suorastaan häpeää tuottava. Olen todella kömpelö sosiaalisen elämän ylläpitämisessä. Tarvetta siihen kuitenkin on, ja eksyn herkästi kompensoimaan tuota tarvetta ruudun kautta. Juuri näin ei pitäisi mennä. Toivon hartaasti, että onnistuisin saamaan arkeeni enemmän sosiaalista kannakäymistä, sillä tiedän kokemuksesta sen menevän ruutuajan päälle. 

Omia kokemuksia

Kesäloman aikana ruutuaikani kasvoi taas, mikä harmittaa. Ruutuaika sisälsi runsaasti musiikin kuuntelemista, mutta kieltämättä kommunikointi etänä lisääntyi myös. Someen eksyin muutaman kerran liian pitkäksi aikaa parin keskustelun merkeissä, joista rehellisyyden nimissä provosoiduin ja aloin siis addiktoituneena seurata niitä. Kyse ei ollut todellakaan mistään tärkeäksi määriteltävistä, eli selitykset ovat vähissä. Onneksi nuo hetket kohdistuivat aikaan, kun lapseni nukkui. Olisin silti voinut käyttää sen ajan järkevämmin. 

Nyt olen saanut ruutuaikaa taas laskusuuntaan, mutta suositusaikoihin työtä on vielä tunnin vähennyksen verran. Miten ihmeessä onnistun viettämään 4 tuntia ruudun ääressä? Laskurin mukaan suurimman osan vievät ns. pikaviestipalvelut, Duolingo, Bookbeat sekä "perus" somekanavat eli Instagram ja Facebook. Toisaalta hyvänä asiana pidän sitä, että somekanavat ovat saaneet kilpailijakseen uutissivustot. Bookbeat on käytössä myös päivittäin. 

Absurdia ehkä, mutta ruutuajan vähentämisessä mielestäni auttaa puhelin. Tai tarkemmin ottaen ruutuaikalaskuri, mistä ovat nähtävissä eniten käytetyt sovellukset sekä aktiivisimmat ajat. Ensimmäinen ja helpoin askel vähentämiseen oli pitää ulkoillessa napit pois korvilta, alkuun ihan vain puolet matkasta. Toinen helppo kohde ruutuajan poistaminen metromatkoilta, ja vaihtaminen kirjaan. Pirullisin kohde on illan ruutuaika ennen nukkumaanmenoa, eli juuri se mistä ruutuaikaa pitäisi ensisijaisesti karsia. 

Heikosta menestyksestä huolimatta en usko illan ruutuajasta karsimisen olevan mahdottomuus. Kyseessä on osaksi maneeri, tosin erittäin tiukasti istuvat sellainen. Olen kokenut "toiminnanohjauksen" auttavan hieman. Tarvitsen moneen asiaan valmiin suunnitelman, siis jopa arkisiin toimiin että ylipäänsä pääsen paikasta A paikkaan B. Mitä en ole vielä kokeillut: Kirjoitan vaikka konkreettisesti paperille iltatoimet järjestyksessä ja toimin listan mukaan. Mukaan kuuluisi myös selkeä nukkumaanmenoaika. 

Henkinen hyvinvointi ja keskittyminen 

Kokemukset ruutuajan vähentämisen vaikutuksista hyvinvointiin ovat kuitenkin olleet pelkästään positiivisia. Koen keskittymiskykyni parantuneen kun ruutuaika vähenee. Saan myös päivän toimet, kurssitehtävät ym. nopeammin ja varmemmin valmiiksi, kun työskentely ei keskeydy jatkuvasti. Yllätys? Koen myös oloni jotenkin seesteisemmäksi. Tuntuu kuin myös aivoilla olisi tilaa hengittää. 

Musiikin kuuntelu kävellessä herättää ristiriitaisia ajatuksia. Asuinpaikallani ei aina voi nauttia luonnon äänistä, sillä alueen luontoon kuuluu myös melua pitävä liikenne. -Joskaan ei samaan tapaan kuin Mannerheimintiellä. Äänimaailma ei ole aina 100%:sen rauhoittava. Välillä kaipaan musiikkia. Kuuntelen klassista musiikkia tai sitten jotain kevyempää. Joskus myös metallia. Musiikki saa ajatukset usein toivottuun suuntaan, mutta toisaatalta haluan välillä ulkoilla ilman itse valitsemiani ärsykkeitä, sillä haluan pystyä siihen. 

Mainittakoon, että tekstissäni puhun ruutuajasta mikä tapahtuu puhelimen ääressä, en laske mukaan läppärillä työskentelyä. Tosin tämä blogiteksti on kirjoitettu läppärillä, mutta pidän tätä "positiivisena" ruutuaikana, sillä ajatuksena on kirjoittaa teksti ilman jatkuvia keskeytyksiä. Sekään ei enää ole yhtä helppoa kuin nuorempana. -Vai pitäisikö todeta: aikana ennen älypuhelinta. 

Toivoa minulle antaa sekin, että mitä pidempiä aikoja kykenen olemaan ilman puhelinta ja sen tarjoamia ärsykkeitä, koen kirjoittaessa ja milloin mitäkin asioita tehdessä sen flow -tilan, minkä luulin jääneen kauaksi nuoruuteen. Kun katson lapseni tekemisiä, uskallan todeta tehneeni edes jotain hyvin: Lapseni keskittyy täysillä mielekkäisiin projekteihin, kirjoihin ja leikkeihin. Hän jaksaa tehdä suhteessä ikäänsä yksittäisiä asioita pitkään. Hän jaksaa kauppareissut ym. ilman ruutua. Yritän itsekin saada kiinni samaisesta tilasta. Ehkä jonain päivänä kykenen taas unohtumaan tuijottamaan poutapilvistä muodostuneita hahmoja.