Ikä: Ainoa aineenvaihdunnan hidastaja?

”Tässäkö on vihdoinkin toimiva dieetti?” ”Tämä dieetti karistaa kilot nopeasti!” Näitähän riittää vaikka muille jakaa, ja enemmänkin. Näiden ohella erityisesti somen ihmeellisessä maailmassa valitetaan yllättävistä kaloripommeista, jotka lihottavat alta aikayksikön. Se mistä puhutaan ihmeen vähän, on ns. tavallinen kotiruoka. Ai niin, siinähän on myös yllättäviä kaloripommeja tai muuten vääränlaisia ruokia. Tosin tämä riippuu päivästä. Tällä mietin juuri, ovatko kahvi, peruna, viljatuotteet ja punajuuri tänään epäterveellisiä vai terveellisiä. Pitääkin ottaa selvää..

Tekstini ei perustu tieteelliseen tutkimukseen, vaan siihen nk. maalaisjärkeen. Suurimmaksi osaksi painon muutoksista syytetään iän tuomia muutoksia aineenvaihdunnassa. Periaatteessa olen valmis allekirjoittamaan tämän, mutten täysin. Ns. radikaaleja muutoksia ei (tällä kertaa asiantuntijoiden mukaan) tapahdu vielä kolmenkympin kieppeillä. Mitä sitten tapahtuu? Tässä olisi muutama arvaus yhdestä vaihtoehdosta..

Kotiruuan rooli kotona asuessa

Olen tässä asiassa todella onnekas. Meillä syötiin ihan tavallista ja perusterveellistä kotiruokaa, tosin meikäläisen kaltaisen ennakkoluuluisen mukulan asettamien rajojen mukaisesti. Esimerkiksi maksalaatikko ei vaan ole koskaan uponnut. Itse asiassa maksalaatikko kuuluu ruokiin, joista en ns. oppinut koskaan pitämään. Toisaalta tällaiset ”imelät” ruuat eivät maistu muutenkaan. Esimerkiksi saaristolaisleivästä en pidä lainkaan. Luulen että vegaaninen maksalaatikko saisi yhtä yrmeän vastaanoton maistamisen jälkeen.

Karkeista tai muistakaan herkuista ei tehty sen suurempaa numeroa. Luulen että tämä ratkaisu meni nappiin, sillä kuulemani mukaan en erityisesti kaivannut karkkeja. Salmiakki oli tosin suosikki, mutta ilmeisesti kuuluin kohtuukäyttäjiin. Joskus tosin turkinpippurit rikkoivat kitalaen varsin tehokkaasti.

Tällainen ei kuitenkaan ole itsestäänselvyys. On perheitä, joissa ruokaa ei syystä tai toisesta laiteta. Taustalla voivat olla monia syitä, eikä välttämättä sellaisia joille tulisi heristää sormea syyttävästi. Oli miten oli, perheen ruokavalio voi koostua pikaruokaketjujen tarjonnasta, eikä ruokailurytmiin välttämättä kiinnitetä huomiota. Kun ns. ”fiksun” syömisen mallia ei opita kotoa, on ymmärrettävää ettei sellaisen oppiminen erityisesti aikuisiällä ole helppoa.

Ruokailutottumukset omilleen siirtyessä

Kasvuikä on siinä mielessä armollista aikaa, että se kompensoi mahdollisia muutoksia painossa. -Erityisesti nostavia vaikutuksia. Parikymppisenä ravitsemustietoisuus voi olla herännyt, ainakin kaloreiden suhteen. Onneksi kompensointi auttaa: Tänään (ja ehkä huomennakin) sopii kiskoa päivän aterioiksi uppopaistettua kiinalaista ruokaa, jotain makeaa ja illan tunneilla reilun kokoinen pizzerian pizza extra-annoksella juustoa (mahdollisesti paria eri sorttia).

Päivän suositeltu energiamäärä saatta ”hieman” ylittyä, mutta ei hätää! Syöpöttelyä seuraa muutama päivä äärimmäisen kevyellä ruokavaliolla. Esimerkiksi jokunen leipäviipale ja muutama litra light -limua korjaavat vahingon! Ruokailuvälit venyvät limun ansiosta useaan tuntiin. Eihän siinä mitään, ainakaan parin ensimmäisen vuoden aikana. Aineenvaihdunta on vielä mukavassa jamassa, ja kroppa kestää kaikkea mahdollista paastoista biletykseen ja muutaman tunnin yöuniin vaikka useamman päivän ajalta.

Siinä kolmenkympin paikkeilla tapahtuu jotain harmillista. Painoa alkaa kertyä helpommin. Siispä toimenpiteisiin..

Kun kolmekymppiä ylittyy..

..Dieetille, pois dieetiltä. Painoa kertyy, taas dieetille jne. Tässä vaiheessa osa kohtaa umpikujan. Ruokamäärät on kutistettu minimiin, liikuntaa lisätty, on kokeiltu eri dieettimuotoja- ja tuotteita, mutta mitään ei tapahdu. -Paitsi että paino nousee. Onko nyt sitten tapahtunut se kuuluisa iän tuoman aineenvaihdunnan täysi pysähdys.

Koska en ole lääke- tai terveystieteiden asiantuntija, en voi esittää aivan liian jyrkkiä tai varmoja näkemyksiä. En väitä etteikö aineenvaihdunta hidastuisi kolmeenkymmeneen ikävuoteen mennessä. En kuitenkaan usko että se on syynä ainakaan jokaisessa vastaavanlaisessa tilanteessa, osassa kenties. Tai on, mutta ikä sellaisenaan ei ehkä ole ensisijainen tekijä.. 

Milloin vahinko on tapahtunut?

Kyse on siis jo vuosia sitten aloitetusta kropan ”rääkkäyksestä”. Jos ruokailurytmi ja sen tavallisen perusterveellisen ruuan osuus ovat jo lapsuudessa kuuluneet harvinaisuuksiin, ei liene mikään ihme jos samaiset tottumukset jäävät päälle. Jos minulta kysytään, tämä syy-seuraus -ilmiö kuuluu niihin, joista henkilöä ei parane syyllistää.

Kun muistelen omia vuosiani opiskelijana (siis ensimmäistä kertaa), kyllä ne ruokailutottumukset vähitellen lipsuivat turhan huolettomaan suuntaan: välillä syödään paljon, välillä vähän, välillä biletetään ja valvotaan jne. Minulla tätä vaihetta jatkoi syömishäiriö. Osalla taas sama meno jatkuu vuodesta toiseen vaikka biletys jäisi vähemmälle.

Uskallan väittää, että vähitellen keho yksinkertaisesti reagoi kaikin puolin epätasaiseen elämäntyyliin. Pitkät ruokailuvälit, radikaalit vaihtelut energiapitoisuuksissa, mahdollinen valvominen, välillä liian vähäinen ja välillä liiallinen liikunta ilman lepa tekevät tehtävänsä. Keho ei ole varma koska energiaa tulee ja miten paljon ja koska se saa mahdollisuuden levätä. Tässä vaiheessa säästöliekki ei kuulosta lainkaan yllättävältä seuraukselta. Se on kehon tapa suojella itseään. Kolmekymppiä ei siis itsessään (aina) hidasta aineenvaihduntaa, vaan siinä vaiheessa kroppa ryhtyy kapinoimaan aiempien vuosien elämäntyyliä. 

Jossain vaiheessa jokainen suupala todellakin muuttuu kaloripommiksi jota tulisi varoa. Koska kaikki tuntuu kertyvän kolme kertaa herkemmin vararavinnoksi, lasketaan tietoisesti myös energiamääriä. Todellisuudessa kaikki saattaa kertyä juuri siksi, koska päivittäisiä energiamääriä lasketaan vuosien mittaan niin, että lukemat ovat reippaasti alle 1400 kcal:n luokkaa. Kun tätä jatketaan kuukaudesta, ja lopulta vuodesta toiseen, mikä ihme se on jos kroppa laittaa kaiken talteen. Todellisuudessa keho ei ole laiskistunut, vaan hälytystilassa.

Pohdintaa

Kuten tekstissä on käynyt selväksi, en yleistä tätä ”tarinaa” jokaisen kohdalle. En myöskään näe tarpeelliseksi syyllistää ketään, sillä elämäntilanteet voivat todellakin vaikeuttaa säännöllisten ruokailuvälien sekä riittävän liikunnan ja myös levon määrän pitämistä mukana. Vaikka vuorotyö oli kokemuksena rankka, olen iloinen että se tuli koettua. Elämäntapojen säätäminen ns. terveellisiksi ei ole mahdotonta, mutta todella haasteellista. Tästä syystä ymmärrän täysin heitä, jotka eivät asiaan jaksa panostaa.

Ja kuten tekstin alkupäässä ilmeni, tämä on yksi monista vaihtoehdoista. Aineenvaihdunnan hidastumiseen vaikuttavat varmasti monet tekijät, ja osa niistä ovat henkilöstä itsestään riippumattomia tekijöitä. Eli syyllistämiseen ei taaskaan ole aihetta. Oikeastaan ainoat mitkä ”ansaitsevat” mielestäni hieman syyllistämistä, ovat kaikki ne tahot, jotka ovat vuosien ajan ottaneet tehtäväkseen saada ihmiset pelkäämään ruokaa.

Toisaalta toivon kovasti, että mahdollisimman moni kääntäisi erityisesti sosiaalisen median asettamat pelot päälaelleen. Liiallisen syömisen pelon tilalle olisi hyvä ottaa pohdinta energiamäärän riittävyydestä. Toisin sanoen: Entä jos syötkin liian vähän? Ymmärrän täysin jos kysymys tuntuu absurdilta. Itsekin olin valmis nauramaan ajatukselle kunnes laskin päivän energiamäärän. Pyöristin itse asiassa määrät aika ronskisti ylöspäin. Lopputulos oli alle 1300 kcal. Todellisuudessa määrä saattoi siis olla vähän päälle 1000 kcal. Säästöliekin oireet taisivat saada selityksen. Ikä puolestaan siirtyi pois syytettyjen listalta. Taustalla oli liian pitkään kestäneet, erittäin surkea elämäntavat erityisesti syömisen suhteen. 

Miksi tuo energiamäärä oli niin suuri yllätys? Voin omalla kohdallani myöntää, että haksahdin juuri varoituksiin kaikista mahdollisista ”kaloripommeista”. Uskomatonta mutta totta, jopa (entinen) terveydenhuoltoalan ihminen meni hienosti lankaan. En ihan usko olevani ainoa.

Millaisia otsikoita someen voisi tulla? Tässä olisi muutamia: ”Varothan yli neljän tunnin ateriavälejä!”, ”Ethän jätä aamiaista väliin!” ja tietenkin ”Muistathan syödä riittävästi!”.