Syksyn/talven muodista: puolesta ja vastaan

Lähestyvä talvi ja tietenkin pikkujoulukausi näkyvät vaatekauppojen tarjonnassa. Jos jokin ei muutu, niin glitter -koristeisten vaatteiden ilmaantuminen tässä vaiheessa vuotta! Myönnän tykkääväni glitteristä, mutta pikkujouluista vähemmän. Olenkohan tullut virallisesti vanhaksi? Tai tylsimykseksi.. No, tässä on tullut tarkasteltua vaatetarjontaa ja 90-luku näyttäisi nostavan päätään, kenties myös 2000-luvun alkupuoli. Mihin kaikkeen vaatekauppojen tarjonnasta tässä voisikaan mennä mukaan?

Pikkujoulukuteet glitterillä

Tavallaan nämä menisivät, ainakin jos pikkujouluilu kiinnostaisi edes jossain määrin. Toisaalta tykkään glitteristä, eikä sen liittäminen esimerkiksi paitoihin tai toppeihin haittaa lainkaan! Käytännöllisyyden suhteen ropisee kuitenkin miinuspisteitä, sillä glitterpaita sellaisenaan ei sovi kaikkialle.

Toisaalta yhdistettynä esimerkiksi villatakkiin tai vaikkapa rentoon bleiseriin se voisi sopia myös työvaatteeksi. Eli räväkkänä yksityiskohtana voisi toimia, itsekseen ei. Tosin ”sopivuus” riippuu paljolti työpaikasta. Jos glitterillä koristeltu paita sattuu olemaan räväkämpää sävyä, se voisi ehkä hieman piristää jos muut vaatteet ovat sävyltään ja malliltaan hillitympiä.

 Mm. Ginatricot tarjoaa glitteriä haalarin verran.. 

College -paidat

Vai puserot..? Enpä olisi uskonut että tämä vaate päätyy ”ostoslistalle”! Yläasteen jälkeen en halunnut nähdä edessäni yhtäkään kollaria, mutta ilmeisesti aika kultaa muistot. No, menihän siinä jokunen vuosi. Käydessäni visiitillä lapsuuden kodin maisemissa tulin sovittaneeksi keltaista Benettonin kollaria, jonka olin saanut ”joulupukilta” suunnilleen... 13-14 -vuotiaana? Tänäkin päivänä paita on niin leveä, että mahtuisin sen sisään kahtena kappaleena. Mutta tästäkin huolimatta jotain kivaa siinä oli! Siis paidassa, ei siinä että mahtuisin sen sisään kahtena kappaleena.

Erona 90-lukuun tarjolla on runsaasti lyhyempään mallia, mikä tiettyyn rajaan asti näyttää mielestäni ihan kivalta, ehkä jopa paremmalta kuin ”normaalin” mittainen. Mutta jos pituus alkaa mennä napapaita -kategoriaan, jätän moiset mieluummin vähän nuoremmille käyttäjille, ainakin näin talvea vasten, palelevainen kun olen.

Sneakers -kengät (??)

Toljotin tätä kenkämallia hetken osaamatta heittää selkeää tuomiota kumpaankaan suuntaan. Mallista tulee mieleen 90-luku, ehkä enemmänkin loppupuoli erityisesti paksupohjaisempien kenkien kohdalla. Meikäläisellähän oli yläasteella (käyty vuosituhannen molemmilla puolilla) oikein tyylikkäät paksupohjaiset lenkkarit, joilla sain lisäpituutta silloin juuri ja juuri puolitoistametriseen varteeni. Nykyään en varmaan osaisi ainakaan ilman sulattelua käyttää samaista kenkämallia, mutta never say never..


  (Footwear News)

Miinuksena sneakerseissä on väriskaala: valkoisesta vaaleaan. Itse vältän vaaleita kenkiä ihan vain siksi, että kaikki kura ja koiranp**ka vetäytyisivät magneettisen voiman tavoin kengän pintaan kiinni. Hah! Jopa tuo valkoinen nilkkatuki sai pilkullisen kuosin kolmen käyttöviikon aikana putsaamisesta huolimatta. Mutta palatakseni kenkämalliin, voisin kyllä lämmetä. Malli näyttää myös mukavalta jaloissa, mistä luonnollisesti ropisee lisäpisteitä.

”Mutsifarkut”

Näitä pöksyjä kohtaan tunteeni ovat ristiriitaiset. Tavallaan kyseinen malli houkuttelisi, mutta kroppani malli puolestaan ei ehkä ole sopivin mahdollinen. Väljyys houkuttelee, mutta vaikutelma voi olla ”säkkimäinen”. Vyö olisi ehdottoman pakollinen, sillä tämä hoikka vyötärö + vähän suurempi hanuri johtavat väistämättä ”työmiehen hymyn” lukuisiin väläytyksiin. Toisaalta sovittaa voisi.. tai sitten olen yksinkertaisesti liian tykästynyt mukaviin ja joustaviin leggins -tyyppisiin housuihin.


 (Ginatricot)

Ruutupaidat

Jopas! Lapsena taisin pitää näitä liian ”poikamaisina”, mutta jostain syystä viime aikoina ruutupaita on siirtynyt ostoslistalle. Osa malleista on vähän turhankin väljiä, mutta mikään ei estä tuomasta kokonaisuuteen muotoa esimerkiksi pienen vyön avulla. Jostain syystä punaruudullinen paita ei houkuttele edes näin joulun lähestyessä, mutta valko-harmaa- tai siniruudullinen sen sijaan kyllä..

Pitkät kreppikankaiset hameet

Hmm... näiden kohdalla on todettava, että tavallaan ovat hienoja, mutta mieluummin katselen niitä kuvista tai muiden ihmisten päällä. Jostain syystä en tunne mitään tarvetta saada kreppikankaisia vaatteita omaan vaatevarastooni. Toisaalta on pakko myöntää, että sellainen joustava/kevyt kreppikangas laskeutuu mukavasti, jolloin vaikutelma on kevyt, ja ehkä hieman ”veistosmainen”. Myönnän kyllä pitäväni sellaisista vaatteista.


 Espritin kreppihameessa ilmenee juuri tuo veistoksellisuus!

Mutta hei.. onhan sitä kreppikangasta muissakin vaatteissa! Sen verran joudun ottamaan sanojani takaisin, että puseroissa se näyttää jopa niin kivalta, että voisin itsekin harkita! Vekkihameita odotellessa..

Housuhameet

Mitä?? Nyt joudun omalla kohdallani näyttämään punaista valoa, mutta pohditaanpa ensin positiivisia puolia. Housuhameet (pidemmät ja lyhyemmä) toimivat mielestäni hienosti heillä, joilla pituutta riittää. Sellaisen +170 -senttisen kantajan päällä housuhame tuo mielestäni hauskoja yksityiskohtia kokonaisuuteen (nim. 158 cm). Lisäpisteitä uskallan antaa vaatekappaleen mukavuudesta.

Mikä sitten mättää? No, tämä on siis vain henkilökohtainen asenteeni sitä ajatusta kohtaan, että itse käyttäisin housuhametta. Lapsena inhosin tuota vaatekappaletta paljon, sillä se oli mielestäni epäesteettinen ja omituinen. Alle 6-vuotiaan Aliisan näkökulmasta se oli alkujaan kiva tyttöjen vaate, joka oli ”pilattu” muuttamalla se poikien vaatteeksi. Hei, huomioikaa ikä! :D Nykyään en yksinkertaisesti vain pidä housuhameista ainakaan päälläni. Kuten alussa totesin, osalle se sopii. En myöskään tuomitse ketään alle 170-senttistä housuhameiden kantajaa, eli syytä mielten pahoittamiseen ei ole. Makuasia siis.

 Ei vaan nappaa meikäläisellä..

Pohdintaa:

90-luku näyttää siis nostavan päätään, vaikkei 100%:sesti vaatetarjonnan saralla. Osa vaatteista kieltämättä viehättää, tai on tehnyt meikäläisen silmissä ”come backin”. No mikä jottei, vaihteluhan virkistää! Ja se väljyys.. Vähän kauhulla odottelen aikaa, kun 2000-luvun alkupuolen piukeat lantiomalliset housut palaavat, saati sitten vähintään yhtä tiukat paidat ja topit. Huh! Siis jos tällainen siirtymä tapahtuu..

Eli olen valmis näyttämään punaisen valon ohella niin vihreää kuin keltaista eri vaatekappaleiden saapumista sulatellessa. Mahtaisikohan permiskin tehdä paluun jossain vaiheessa.. Jos tekee, minä skippaan sen. Syy: alaselkään ulottuva tukkani voisi kasvaa turhan suureksi..

Oletteko te 80-90 -luvulla lapsuutta tai teinivuosia viettäneet ponganneet vaatevalikoimasta vanhoja tuttuja?