Jaahas,
ilmeisesti sain nilkan kuntouttamisesta ja parantelusta ylipäänsä
itselleni mielenkiintoisen projektin. Haaveri sattui tosiaan vähän
huonoon aikaan, vaikkei sentään pahimpaan. Kesä olisi ollut
ajankohtana parempi. Kevyillä kengillä pärjäsi hyvin, ja tuo
säännöllinen kylmähoito olisi ollut ainoastaan autuus. Lisäksi
opiskeluun liittyviä töitä oli järkyttävä pino, jolloin muuta
tekemistä olisi riittänyt. Niin, ja jäävuorojakin oli rajatusti.
Tällainen pohdintahan on siis todella fiksua ja tuloksellista. Mutta
ajoitus on mikä on, niin asia pitää kaiketi hyväksyä. ”Onneksi”
yksi tentti sentään on suorimatta vielä! Mutta kuntoutus, mitä
onkaan luvassa?
Ensi/toinen
viikko
Lauantaina
olisi tarkoitus tehdä pikkuisen pidempi kävelylenkki, tosin tuen
kanssa. Mikäli keli on järkyttävän huono ja liukas, lenkkiä on
parempi siirtää. Lenkki viikon jälkeen haaverista voi kuulostaa
typerältä, mutta nilkka on ollut sen verran kivuton ja turvotuskin
on laskenut reippaasti, en näe syytä odotella väkisin pidempään.
Toki ns. pakolliset kauppareissut ja matkat julkisiin
kulkuvälineisiin on ollut pakko taittaa, mutta ylimääräisiä
lenkkejä olen varmuuden vuoksi vältellyt.
Tällainen rakkine on käytössä vielä jonkin aikaa..
Eli
vähän pidempiä kävelyreissuja olisi luvassa, samoin varovaista
venyttelyä jotta nilkan liikerata laajenisi hieman. Ja toivon
todella että laajenisi, sillä nyt tuo pirulainen on hieman
jäykkä..No, kärsivällisyyttä, lepoa ja harjoittelua! Sitten se
osuus mikä vaatii myös kärsivällisyyttä: tasapainon
treenaaminen. Tässä kohtaa ”apuvavälineinä” toimivat
tasapainolauta- ja tyyny/puolipallo sekä spinneri. Ulkosalla käytän
lääkäriltä saatua nilkkatukea, mutta voi olla että
tasapainoharjoitteissa käytän omaa, tuota tavallista tukea.
Kolmas
viikko
Kolmannella
viikolla olisi tarkoitus lisätä kävelyreissuihin varovaisia
juoksupätkiä, eli ei vielä montaakaan metriä. Jäällä
kaksoishypyt saavat vielä odottaa, sillä haluan vahvistaa ja
toisaalta vähän testailla nilkan kestävyyttä hypähtelyillä.
Yksöishyppyjenkin osuus tulee olemaan pieni ja matalammat kelpaavat
hyvin. Todennäköisesti kokeilen hyppyjä ylipäänsä vasta viikon
loppupuolella. Kisaohjelmaa voisi yrittää ilman hyppyjä, tai
sitten vain parin (yksöis)hypyn kanssa.
O-ou....
Spinneriharjoittelu
jatkuu. Jos nilkka on oireeton (eli kivuton), lisään joukkoon
pienen määrän koordinaatioharjoituksia. Akroliikkeitä voisi myös
alkaa pikku hiljaa testaamaan. Kolmannella viikolla kuntopyörä ja
stepperi saavat avittaa kunnon kohottamisessa. Nilkkatuki saa olla
mukana ainakin ulkosalla kävellessä, koska lekuri suositteli kolmea
viikkoa. Minua tosin hieman huolestuttaa miten tuen käyttö
vaikuttaa jalan lihaksiin.. No, siksi niitä kai pitääkin vahvistaa
tasapainoharjoitteilla. Voi miten nokkela olinkaan.
Neljäs
viikko
Neljännellä
viikolla voin luopua nilkkatuesta, ja teen sen hyvin mielelläni heti
kun mahdollista! Totta puhuen olen jo nyt kyllästynyt tuohon
kengistä tilaa vievään härpäkkeeseen.. Joo joo, pidetään
vielä! Mutta kolmannen viikon jälkeen se saa jäädä pois.
Tasapainoharjoituksia ja ylipäänsä nilkkaa vahvistavat liikkeet
saavat jatkua, ja toivon jalan käytön perusarjessa muuttuvan
mahdollisimman normaaliksi.
Toistan itseäni: O-ou...
Jos
toipuminen etenee toivotulla tavalla, neljännen viikon loppupuolella
kokeilen hyppy-yhdistelmiä, axelia sekä kaksoissalchowia. Tosin
jälkimmäisten osuus tulee olemaan vielä pieni. Osasyy tähän on
yksöishyppyjen tekniikan parantelussa. Kun harjoittelusta on taukoa,
perusasiat kannattaa harjoitella riittävän hyvään kuosiin.
Kaksoisrittiä- ja flippiä säästelen ehkä hieman pidempään,
sillä niissä oikean jalan kuormitus on aika kova. Off-ice -hyppelyä
kokeilen ennen näitä. Paluu axelin harjoitteluun lenkkareilla
taas... no, en pakota itseäni samalle tasolle kuin ennen nilkan
taittamista, vaan palaan liikkeeseen vähän kerrallaan. Kisaohjelmaa
voisi vähitellen kokeilla hyppyjen kanssa jos siltä tuntuu.
Yhteenvetoa
Eli
ihan juuri nyt ei vielä hypellä tai juosta, mutta ne tulevat
aikanaan. Olen edelleenkin hämmentynyt miten nopeasti paraneminen on
tapahtunut! Turvotus on vähentynyt todella paljon, mutta on vielä
havaittavissa jos vertaa vasemman jalan nilkkaan. Eli se edellinen
pökkelö on kutistunut! Suurempi haaste on saada kenkä mahtumaan
nilkkatuen kanssa, mutta jotenkin sekin on suostunut asettumaan. Ns.
omahoitona olen pari kertaa päivässä käyttänyt kylmää, ts.
herne-maissi-paprika -pussia manaamaan mahdollista tulehduksenalkua
pois. Elintarvikkeena en sitä tavaraa olekaan pitänyt :D
Kärsivällisyyttähän
tämä vaatii, mutta toisaalta monia positiivisiakin asioita on
ilmennyt. Kaipaan off-ice -hyppyharjoituksia ja tietenkin jäälle
pääsemistä innolla, mutta en siksi minun olisi pakko päästä
niitä tekemään. Kaipaan niitä siksi että tykkään siitä
kaikesta. Lisäksi arvostus kaikkea edistystä kohtaan kasvoi kerta
heitolla. Tänään nimittäin oli aivan huippua kun pääsin
kokeilemaan tasapainolautaa! Ja tämä tulee sellaisen henkilön
suusta joka on pitänyt tasapainolaudan kanssa treenaamista tylsänä.
Olen varmaan seitsemännessä taivaassa kun ensi viikolla pääsee
mahdollisesti jäälle sekä treenaamaan spinnerillä! Eli tässä
opittiin siis ripaus kiitollisuutta, mikä kieltämättä välillä
tuppaa unohtumaan.
Näillä
eväillä mennään siis!
Mukavaa
viikonloppua kaikille!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti