Seurakuntien kahvilatoiminta ihmisten tukena monella osa-alueella

 Asuinalueeni väkiluku on varsin suuri. Erilaisuus monella tasolla on arkipäivää. Vaikka ihmisiä on paljon, se ei sulje pois yksinäisyyden, eristäytyneisyyden ja syrjäytymisen riskiä. Korona-aika pakotti ihmiset eristäytymään ja etääntymään toisistaan. Teknologia auttoi sen verran kuin pystyi, mutta ei korvannut sosiaalisen kanssakäymisen vaikutuksia. 

Paikka jossa kohdata

"Paikka jossa on paljon ihmisiä, kenenkään ei tarvitse olla yksinäinen". Muutettuani pieneltä paikkakunnalta amk -opintojen perässä pääkaupunkiseudulle, saatoin todistaa tämän ajatuksen virheelliseksi. Luulin aluksi itse olevani viallinen, sillä uusien sosiaalisten kontaktien luominen oli vaikeaa. Vuosien saatossa olen ymmärtänyt, etten ole ainoa. Ympärillä olevien ihmisten määrä ei aina korreloi sen kanssa, kuinka helposti sosiaalinen elämä ja verkosto rakentuvat. 

Perheet

Alla kouluikäisten vanhemmilla on erilaisia syitä olla kotona lapsen kanssa. Vaikka kyseessä olisi vapaasti tehty valinta, aika pienen lapsen kanssa kotona ei ole aina kevyttä. Vaihtelu arjessa on tärkeää niin lapsen kuin vanhemman kannalta. Seurakunnan ylläpitämään kahvilatoimintaan liittyy usein perhekerhoja niin aamupäivällä kuin illalla. Aamupäivän perhekerhot antavat mahdollisuuden lasten kanssa kotona oleville vanhemmalle kohdata muita aikuisia, jutella seurakunnan työntekijöiden kanssa sekä tarjota lapselle tai lapsille vaihtelua arkeen sekä muiden lasten kanssa leikkimiseen. 

Illalla järjestetyt perhekahvilat sopivat puolestaan koko perheelle ja kouluikäisille lapsille. Tilat ovat usein sellaisia, että eväiden syöminen onnistuu, samoin ruuan lämmittäminen. Omia lautasia ym. välineitä on usein tarjolla kahvilan puolesta. Monissa paikoissa on lisäksi tarjolla ilmaista kahvia ja teetä. Ensisijaisesti aikuinen jonka mukana lapsi tai lapset saapuvat, on vastuussa lapsista. 

Olennaista tällaisessa toiminnassa on mahdollisuus saada arkeen sosiaalisia kontakteja, jakaa ajatuksia lapsiarjesta, kertoa mahdollisista huolista, kysyä neuvoja sekä tarvittaessa saada tietoa erilaisista perhearkea tukevista palveluista ilman puhelinsoittoa tai jonottamista. 

Kielen oppiminen 

Erityisesti suuremmilla alueilla kahvilatoimintaan on maahanmuuttajataustaisia kävijöitä varten järjestetty mahdollisuus Suomen kielen opettelemiseen. Työntekijät toimivat ohjaajina auttaen ja kannustaen osallistujia keskustelemaan suomeksi taitotason mukaan. Keskustelut voivat olla teemoittain. Usein osallistujat voivat esimerkiksi kertoa itsestään, päivästään ja kotimaastaan. Lisäksi he pääsevät harjoittelemaan arjessa tarvittavaa perussanastoa, lauseita ym. olennaista joita päivittäisessä arjessa tarvitaan. 

Ilmapiiri on kannustava, mutta toisaalta empaattinen.  Toisaalta tällainen toiminta on todella tärkeää, sillä kielen osaaminen ehto monelle asialle: koulutus ja työpaikka. Vaikka englanninkielinen kommunikointi on mahdollista monessa paikassa ja tilanteessa, loppujen lopuksi riittävä taito kommunikoida suomeksi suulliseksi ja kirjalliseksi on yleinen vaatimus monella osa-alueella. 

Mikä saa ihmiset hakeutumaan tänne ei uskonnollisten yhteisöjen ylläpitämien palveluiden sijaan?

Seurakunnan kahvilatoiminta on avointa kaikille. Paikassa ei vaadita kirkon jäsenyyttä, ei kristillistä vakaumusta. Paikoissa käy niin ateisteja kuin myös muiden uskontojen edustajia. Kenties sijainti ja helppo pääsy on yksi houkutteleva tekijä, sillä erityisesti suuremmilla alueilla kirkon kahvilatoiminta on saatu sijoitettua keskeiselle paikalle. Kun esimerkiksi suuremmat kaupat ja terveydenhuollon palvelut ovat lähellä, tämä on helpotus erityisesti lapsiperheille. 

Mahdollisuus oppia kieltä voi olla helposti lähestyttävä palvelu positiivisen ilmapiirin ohessa siinä, toiminta tapahtuu varsin matalalla kynnyksellä. Paikalla olevat ohjaajat ovat kannustavia ja ystävällisiä. Toisaalta uskonnollinen vaikaumus ei ole ehtona, ja palvelu oikeastaan toimii hengellisyyden ulkopuolella. Näin jokaisella saapujalla on mahdollisuus tulla kohdatuksi tasa-arvoisesti, ja omana itsenään. 

Laajemmalla tasolla valtion budjetin erilaiset leikkaukset osuvat myös kyseisiin palveluihin. Seurakunnan toiminta näyttäisi toimivan eräänlaisena täydentävänä tekijänä erityisesti nykyisessä tilanteessa. Toki seurakunnankin toiminnalla on resurssinsa. Mutta nähtävästi se tehdään, mikä on mahdollista. 

Ihmisiä tavoittavien sosiaalisen median julkaisujen kääntöpuoli: emotionaalinen eristäytyneisyys

 Tarve mielenterveyspalveluihin on lisääntynyt kuluneiden vuosien aikana eri ikäluokkien kohdalla. Erityisesti nuorten tarpeesta kyseisiin palveluihin on kirjoitettu paljon. Erilaiset tutkimukset antavat selityksiksi esimerkiksi seuraavia asioita: älylaitteet ja digitalisaatio, kasvavat paineet eri osa-alueilla sekä yksinäisyys. Kenties joskus mainitaan varoen myös rajojen puute. Fysiologisiin tekijöihin puolestaan lasketaan liian vähäinen nukkuminen, puutteellinen ravinto sekä liian vähäinen liikunnan määrä. 

Kuluneen 20 vuoden aikana kulttuurimme on muuttunut niin sosiaalisen median, kuin erilaisten trendien seurauksena. Tuleva tekstini ei anna suoraa diagnoosia. Sen sijaan tavoitteena on luonnehtia ilmiötä, mikä on syntynyt sosiaalisen median tullessa laajempaan käyttöön. Kyseinen ilmiö ei siis vaikuta jokaiseen, vaan on yksi osatekijä. Vaikutuksen määrä puolestaan on yksilökohtaista. 

Itsetutkiskelu, tunteiden tunnistaminen ja meditatiiviset hetket 

Erityisesti korona-aika siirsi osan ihmisten välisestä kommunikoimisesta sosiaaliseen mediaan. Peruspalvelut, joiden toiminta perustui ihmisten kohtaamiseen siirtyivät toimimaan mahdollisuuksien mukaan etänä. Näin tapahtui eri asteiden opetukselle, seurakuntatyölle, harrastustoiminnalle ja esimerkiksi mielenterveyspalveluille. Tahot, joiden tavoitteena oli kohdata ihmisiä, joutuivat kohtaamaan ihmiset uudella tavalla: etänä. 30 vuotta sitten olisimme ehkä jakaneet lehtisiä, paperilappuja ja muuta vastaavaa varustutettuna tekstillä Sinä olet tärkeä. 

    Kehitys kulki eteenpäin. Koronarajoitteet antoivat myöten, mutta sosiaalisen median käyttö osana kohtaamista jäi. Tämä on täysi ymmärrettävää. Sosiaalinen media on hyvä paikka mainostaa tapahtumia, kokoontumisia ja kutsua ihmisiä paikan päälle. Lisäksi sosiaalisessa mediassa voidaan tehdä julkaisuja, joiden viestillä pyritään tavoittamaan lukija antamalla ajatus, että hän on tärkeä, ja hänen toivotaan esimerkiksi pohtivan julkaisuun liittyvää ajatusta. 

    Havaittavaa kasvua näyttää tapahtuneen julkaisuissa, jotka esimerkiksi kysymyksellä kannustavat itsetutkiskeluun, omien piirteiden ja toisaalta myös omien tunteiden tunnistamiseen. Julkaisu kannustaa pohtimaan tunnelukkoja, erilaisia oireita joiden taustalla voi olla olennainen aiheuttaja, tarkaskelemaan kumppanin tai kollegan mahdollisia narsistisia piirteitä tai vaikkapa selvittämään kumpi tuntuu piirre kuvaa omaa luonnetta eniten: introvertti, ekstrovertti tai kenties ambovertti. 

    Osa julkaisuista puolestaan kannustaa positiiviseen ajatteluun, kiitollisuuten ja hetkeen pysähtymiseen. Seurakuntien julkaisut voivat sisältää kohtia Raamatusta sekä muutamia avainsanoja sopivan kuvan kera, ja näin kannustaa lukijaa pohtimaan, mitä ne sanat hänelle itselleen merkitsee. Muiden tahojen julkaisut voivat kannustaa esimerkiksi seuraavaa junaa odotellessa kokeilemaan mindfulness -harjoituksia. Yhtäläistä julkaisuille on kannustaa lukija toimimaan kannustukseen liittyvien ohjeiden mukaan. Ristiriitaista ehkä, mutta osa sosiaalisen median julkaisuista kannustaa ruutuajan vähentämiseen, eli käytännössä laittamaan puhelimen pois käsistä ja näin ollen lopettamaan julkaisujen lukemisen.     

Sosiaalinen media ja kannustus tunteiden pohdintaan

Idea on yksinkertainen: Julkaisuissa puhutaan termistä, jonka sisältöä tai ominaisuuksia julkaisun katsoja tarkastelee pohtien, löytyykö minusta nuo piirteet. Joskus julkaisut kehottavat esimerkiksi positiivisen minäkuvan ja asenteen havaitsemiseen. Kysymykset liittyvät esimerkiksi siihen, mistä päivän teoista lukija voisi todeta olevansa ylpeä. Lukijalta saatetaan myös kysyä, mikä pieni asia sai hymyilemään. Kokonaisuudessaan ajatuksena on pysähtyä juuri siihen hetkeen, mitä lukija sillä hetkellä elää.

    Osa julkaisuista kannustaa pohtimaan pelkoja, epävarmuutta, huolia ja muuta vastaavaa tarjoten selitykseksi termiä, joka antaa syyn löydetyille tunteille. Termi voi olla kallistua niin somaattisen kuin psyykkisen terveyden termeihin, tai esimerkiksi New age -henkisen ajattelun termeille. Esimerkiksi termi "Indigolapsi" oli aikoinaan varsin suosittu. Mahdollisesti yksi jos toinen, erityisesti itseään etsivät löysi itsensä tästä termistä. 

Nyt sosiaalinen media tuo esille yhä avoimemmin erilaiset mielenterveyden haasteet. Julkaisut voivat sisältää yksinkertaisen rasti ruutuun  -ajatuksella tehdyn testin, tai kertoa ilmiöön liittyvistä asioista. Näin yhä nuoremmat voivat havaita itsessään ilmenevät piirteet. Osa julkaisuista toisaalta kannustaa tuen ja yhteisöllisyyden löytämiseen. Mielenkiintoinen ilmiö eri seurakuntien julkaisuissa puolestaan on kannustus pyhän kokemiseen digitaalisen julkaisun kautta. 

Dialogin ja kollektiivisuuden puuttuminen

Työvälineet itsetutkiskeluun monella eri tasolla ovat siis käsissämme. Eri tahojen työntekijät tavoittavat jokaisen älylaitteen käyttäjän, ja näin ollen jokainen voi saada kannustuksen tarkastella milloin mitäkin aihepiiriä ja saada mahdollisuuden pohtia asiaa itsetutkiskelun kautta. Näkisin tässä kuitenkin kääntöpuolensa. Hieman mustan huumorin kategorian esimerkkinä käytän diagnoosin etsimistä Googlen avulla. Varsin moni lienee vähintäänkin kohdannut ihmisen, joka on googlettanut itselleen useita tappavia sairauksia sekä vakavia mielenterveydellisiä haasteita. Usein erityisesti jälkimmäisen aihepiirin diagnoosit kohdistuvat muihin ihmisiin. -Jostain syystä heihin, joiden kanssa tulee heikommin toimeen. 

Taito mikä tuntuu Internetin yleistyessä heikentyneen monilla, on lähdekritiikin hallitseminen sekä oman ajattelun rajoittaminen. Kyse on enemmänkin siitä, ettei jokaisella ole riittäviä valmiuksia käsitellä viattomalta tuntuvia ja hyvää tarkoittavia sisältöjä yksin. Ajatukset alkavat kiertää kehää, ja dialogin puuttuessa tunteiden sanoittaminen voi vaikeutua. Tähän sopisi termiksi emotionaalinen eristäytyneisyys. 

Oli kyse sitten itsediagnoosien rakentamisesta, itsetutkiskelusta tai vaikkapa hengellisyydestä, on epävarmaa, tavoitetaanko jokainen julkaisujen lukija toivotulla tavalla. Itsetutkiskelu voi johtaa suuriin tunteisiin, jotka voivat emotionaalisen eristäyneisyyden seurauksena osalla ihmisistä kietoutua vaikeaan umpisolmuun. En halua yleistää, että jokaisen kohdalla kävisi näin. Oikeastaan aiheesta voisi saada mielenkiintoisen aiheen laajempaan tutkimustyöhön. 

Vaikutus henkiseen hyvinvointiin

Ehkä osalle digitaalisen materiaalin kautta saatu kysymys toimii kohtaamisen välineenä. Silti uskon, että osalle se ei ole hyväksi. Pahoittelen karua esimerkkiä: Sama kuin lahjoittaisi Coca-cola -tölkkejä nälänhädästä kärsiville. -Energiaa tässä lahjassa on, ja olo voi hetkellisesti olla hyvä. Varsinaista ravitsemuksen haastetta ei kuitenkaan saada korjattua. Samalla tavalla nämä ihmisiä tavoittavat julkaisut voivat toimia, mutta dialogin mahdollisuuden puuttuessa yksinäisyys omien ajatusten kanssa pysyy ennallaan. 

Pitäisikö kyseinen toiminta poistaa sosiaalisesta mediasta? -Tähän en osaa kommentoida, sillä riittävä taustatieto puuttuu. Toisaalta ihmisten tavoittaminen sosiaalisen median kautta on nykyaikaa, ja työvälineenä hyvä. Mutta kuten se tölkillinen Coca-colaa, ravitsemuksellisen tilan täydelliseen korjaamiseen vaaditaan vielä muutakin.