sunnuntai 31. tammikuuta 2016

Sittenkin sujuvuus sai voiton!

Viimeinkin viikko sujui hivenen asiallisempaan malliin. Vaikka nuo dramatisoidut hammasoperaation jälkeiset päivät olivat (oletettavasti?) minusta riippumattomia, olivat ne hivenen turhauttavia. Minulla on melko hyvä kivunsietokyky, mutta ilmeisesti se ylittyi. Kivun tai pikemminkin säryn taso ei ollut järkyttävä, mutta jatkuvana se alkoi koputella sietokykyni rajoja. No, onneksi pärjään pelkällä säryllä, minkä pitäisi helpottaa muutaman viikon kuluessa. Maanantaina pääsin luennolle ja innostuin jopa kommentoimaan, ja muutenkin aihe vaikutti mielenkiintoiselta. Eilen sain viimeinkin lähetettyä kirkkohistorian täydentävän esseen, ja nyt toivon hartaasti että teksti menee läpi. Kyseessä oli tosiaan se, minkä materiaalit olivat englanninkielisiä. Jos essee menee läpi edes armosta, olen ylittänyt itseni. Jos ei, teen tarvittavat korjaukset ja toivon sen riittävän. Keskiviikkona poikkesin etsimässä materiaalia kandityöhön, ja jotain sentään löytyi. Torstaina en mennyt yliopistolle, vaan laiskana ihmisenä yritin saada hieman univelkoja paikattua. Jos tarkkoja ollaan, päätin aloittaa pehmeästi ja työskennellä ensi viikolla useammin. Nyt odotan kärsimättömänä junalippujen halpenemista, sillä useampi reissu tahtoo tulla kalliiksi. Huomenna pitäisi saada kirjahistorian kurssiin liittyvä miniessee valmiiksi, mutta onneksi sain aloitettua sen tänään, joten huomenna ei tarvitse paljoa tehdä.

Tiistaina kävin harjoituksissa edellisen viikon "sairasloman" jälkeen. Valitettavasti valmentajamme oli itsekin sairaslomalla, joten hänen tilallaan oli toinen. Nyt haasteena ovat erittäin huonoon kuntoon päässeet terä, mutta onneksi maanantaina ne siirtyvät teroitukseen. Tästä suuri kiitos eräällä aikuisryhmäläiselle, joka suostui viemään useamman luistinparin huollettavaksi! Axeliin tuli hieman parannusta, sillä rotaatioasentoa tuli korjattua. Kaksoissalchowin kanssa on myös hieman helpottanut. Kaksoisritti on edistynyt hieman, mutta kierrosmäärästä puuttuu vielä. Tuo on hyppynä hivenen haasteellinen harjoitella, sillä homma jää aika tavalla itsenäiseksi työskentelyksi. Operaatio kunnon kohottaminen on vielä tekeillä, mutta olen yrittänyt lisätä hyppelyä "kotitreenissä". Onneksi balettiharjoitteisiin liityvät hypyt ovat auttaneet tässä. Sääkään ei ole suosinut esimerkiksi hölkkäämistä, sillä lämpötilan noustua tiet ovat muuttuneet ikävän liukkaiksi. Toisaalta keskivartalo saa erittäin tehokasta treeniä! Balettiharjoitteita tehdessä olen saanut kunnon naurut huomatessani, miten heikko liikemuisti ja koordinaatiokyky minulla on. Jalkojen aukikierrosta ei voi puhuakaan, ainakaan 180 asteesta. Toisaalta arabeskin (tai siihen viitaavan asennon) yrittäminen niin aukikierretystä asennosta kuin lonkkani antavat myöten, on ollut aivan loistava tasapainoharjoitus. Voin vain todeta, että onneksi kukaan ei ole näkemässä. Uusi innostuksen kohde jäällä on edelleenkin hyppy-istuma. Hyppy on pieni ponnahdus, mutta parantunut hieman verratuna aloitukseen. Tavoitteet jääköön sikseen, mutta kieltämättä olisi hauskaa, jos kevään edetessä korkeutta tulisi lisää.

Ensi viikolla yritän käydä kahdesti tekemässä kandiesseetäni yliopiston kirjastossa. Ensisijainen tavoitteeni olisi saada työ valmiiksi kevään aikana, minkä jälkeen jäljellä olisi enää praktikumit sekä niihin vaadittavat harjoittelut. Tämä olisi kai pitänyt mainita jo alusssa, mutta tänään iltasella sain kokea erittäin tervetullutta vaihtelua arkeen, tai siis viikonloppuun. Pitkästä aikaa näin ystävääni "paikallisessa", mistä pidän kylläkin niin tunnelman kuin tarjonnan suhteen. Oli hauskaa jutustella ties mistä hyvän juoman kirvoittaessa kieltä. Siinä keskustelujen ja niihin liittyvien pohdintojen jälkeen voin vain todeta, että olenpa onnellinen elämääni! Ei, tässä ei valitettavasti ole sarkasmin häivääkään. Saatan väsyä, olla eksyksissä tai motivaationi voi olla kadoksissa, mutta olen onnellinen. Minulla on niin paljon: kumppani jota rakastan, opiskelu alalla mikä kiinnostaa, harrastuksia joista innostua ja paljon läheisiä sekä ystäviä, joiden kanssa on ihana viettää aikaa.

Näiden kuulumisten myötä toivotan mukavaa viikonlopun loppupuolta kaikille!

lauantai 23. tammikuuta 2016

Lykkäystä työskentelyyn kaksi hammasta köyhempänä

Vaikka tarina on käyty läpi moneen otteeseen, pienenä dramatiikan lisäyksenä käyn sen läpi täälläkin. Viime maanantaina oli ensimmäinen luento ja aihekin mielenkiintoinen. Tiistaiksi oli aika uudelle kandityön ohjaajalle. Aihe muuttui, mutta ohjaaja oli tarmokas, innokas ja ohjeisti todella perusteellisesti ja kädestä pitäen (ei tosin kirjaimellisesti). Ensi viikolla pääsen työskentelemään hieman intensiivisemmin kirjastolle. Nyt joudun vain hetkisen odottamaan kirjaa, mitä tarvitsen taustamateriaaliksi. Miksi en aloittanut jo tällä viikolla? Jouduin hivenen yllättävälle sairaslomalle, mutta taustalla ei ollut flunssa tällä(kään) kertaa. Alaleuan viisaudenhammas oli oiketellut jo jonkin aikaa, ja useampi yö oli mennyt jomotuksen vuoksi huonoilla yöunilla. En kuitenkaan ottanut yhteyttä hammaslääkäriin kahdesta syystä: hammas oli puhjennut vain osittain, minkä vuoksi oletin ettei asialle voi tehdä mitään, ja koska jomotus alkoi torstai-iltana. En ollut erityisen motivoitunut jonottamaan päivystyksessä. Maanantaina oli alkoi olla univajeen ja jomotuksen vuoksi sen verran tukala, että luennon tauolla aloin etsiskellä asuinpaikaltani hammaslääkäriä. Muutaman puhelun jälkeen sellainen löytyi, mutta jouduin poistumaan luennolta tuntia aikaisemmin ehtiäkseni paikan päälle. Hyvin alkoi siis uusi lukukausi! En tosiaan ajatellut, että osaksi puhjenneita hampaita poistettaisiin (toiveajattelua?), joten oletin saavani särkylääkkeitä ja antibiootteja. Toisin kävi. Hammaslääkäri halusi poistaa suussani riehuvan demonihampaan, sekä toisen yläpuolelta. En aikuisiällä ole potenut mitään pahempaa hammaslääkärikammoa, mutta kahden hampaan poistaminen ei houkutellut. Koska tässä iässä ei voi kiukutella kenellekään, otin kiltisti vastaan seuraavalle päivälle varatun ajan. Toisaalta siinä vaiheessa kun useampi yö menee epämääräisesti, eikä suu mene kunnolla kiinni ikenen turvotuksen vuoksi, moinen operaatio ei enää kuulosta niin pahalta.

Puuduttaminen jo valmiiksi kipeään ikeneen oli kivuliasta, ja esittääkseni reipasta kolmekymppistä jouduin kokoamaan itseni. Ja sitten hommiin! Hammasta yritettiin irrotella, mutta se mokoma oli asettautunut vähän liiankin mukavasti paikoilleen. Jossain vaiheessa kohteliaasti päästin pettyneitä huokauksia, kun kiusankappale pysyi tiukasti paikoillaan. Jo ikenen rikkominen hampaan päältä oli vienyt oman aikansa. Lopulta ryhdyttiin kunnon toimenpiteisiin, eli hajotettiin hammas poralla, ja kerättiin palaset pois. Hurraa! Ai hitto, vielä on ylempi hammas jäljellä. Jostain syystä puuduttamisen kanssa oli ongelmia, mutta irrottaminen sujui todella helposti! Vähän kuului rutinaa ja rahinaa, ja sitten hammas lähti kokonaisena pois. Toimenpiteen jälkeen hoitaja ei saanut puheestani selvää, mutta jotenkin saimme kommunikoitua. WC:ssä purskahdin nauruun. Puudutuksen ja turvotuksen seurauksena suuni oli jäänut osittain auki, ja vasen puoli oli kääntynyt irvokkaaseen hymyyn, mitä säväytivät veriset hampaani. Mieleen tuli uuden Batmanin Jokeri kenties? En tiennyt että voisin näyttää niin typerältä! Seuraavana päivänä leukaan tuli soma pallero, mikä kasvoi päivää myöhemmin. Särky on kiusannut päivisin, sillä se on säteillyt poskeen ja korvaan, mutta eiköhän tästä selvitä hengissä. Tänään pääsin syömään jopa lohisalaattia, mikä oli luksusta viime päivien ei pureskeltaviin ruokiin verrattuna! Tiistaina olisi tikkien poisto, jos siis niistä on vielä jotain jäljellä. En tiedä mitä taas tein väärin, mutta ompeleet aukesivat ja kiristävät niin, että kovin leveästi ei voi hymyillä ilman kipua. Yhteenveto: voi minua raukkaa!!!!! Tulipas pitkä kertomus! No, kerrankin saatoin kertoa jostain muusta, kuin opiskelusta tai luistelusta. Siispä siihen seuraavaksi..

Tiistaina ja keskiviikkona oli sen verran kipeänä operaation jäljiltä, että jäälle ei ollut mitään asiaa. Torstaina menin sen sijaan aamulla siinä toivossa, että pääsen turvonneen pärstäni kanssa tyhjälle jäälle. Lisäksi kipu lisääntyi iltaa myöten, joten aamu oli parempi aika. Paikalla oli kylläkin joukko päiväkoti-ikäisiä, siispä pysyttelin syrjässä. Axelin ja kaksoissalchowin kanssa samat haasteet jatkuvat, mutta molemmat paranevat vähitellen. Erityisesti axelissa ponnistusvoimaa tarvitsisi olla enemmän, minkä olen yritänyt huomioida jalkatreenissä. Kaksoisrittiin ei ole enää paljoa matkaa. Hyppy jää vielä "ilmapalloksi", mutta rohkeus lisääntyy jokaisella yrityksellä. Kuntoni tahtoo vain vieläkin olla sen verran huono, että se rajoittaa harjoittelua. Olen yrittänyt käydä lenkillä jos mahdollista sekä tehdä toistuvia hyppyharjoituksia. Balettihypyt ovat tässä olleet hyvä keino, sillä toistoja voi tehdä useampia. Näin kotiversiona puhtaus on varmasti kaukana, mutta sellainenkin olisi joskus mukava oppia, tai päästä ainakin hieman lähemmäksi. Jäällä ritin ohella taivutuspiruetti on alkanut sujua paremmin. Itse en osaa arvioida kunnolla, mutta odotan innolla (tai kauhulla) ohjaajan mielipidettä. Hyppy-istuma menee vielä miniversiona, mutta toivottavasti kehittyy hiljalleen. Vauhtia puuttuu vielä reilusti, mutta flippiin uskallan lähteä jo kovemmasta vauhdista. Vaakaliukuun ja polvivaakaan olen saanut rohkeutta mennä täydestä vauhdista. Tai miten etananopeuteni on määriteltävissä..

Ensi viikolla yritän uudelleen työskennellä hieman enemmän. Yritän edetä selkeillä aikatauluilla. Maanantain luennon lisäksi käyn kahdesti viikossa kirjastolla tekemässä kandiesseetä. Seuraavakerta olisi keskiviikkona ja toinen torstaina tai perjantaina. Onneksi pakkaset hellittävät siinä määrin, että junaliikenteen sujuvuuteen voi edes hieman luottaa. Tosin lumipyryn kohdalla tilanne on toinen. Nyt vain toivon, että organisointikykyni riittäisi asioiden hoitamiseen. Periaatteessa tekemistä ei ole ylivoimaisen paljoa, mutta taas on käyttöä selkeille rutiineille ja aikatauluille.

Oikein mukavaa viikonloppua kaikille!




lauantai 16. tammikuuta 2016

Paluu yliopistolle ja porkkana-bataatti -laatikko paprikalla ja fetalla

Ja viimeistä "lomaviikkoa" lopetellaan! Käytännössä lomailu on ollut vähäistä, sillä olen yrittänyt tuota mokomaa esseetä tehdä. Onneksi alan olla voiton puolella, eli nyt vain pitäisi rutistaa loppuun asti ja muodostaa vielä järjellinen kokonaisuus. Muussa tapauksessa uskallan väittää olevani melko nopea kirjoittaja, mutta tuo englanninkielinen materiaali hidastaa vauhtia. Välillä yhtäkään uutta riviä ei synnyt, välillä taas muutama. Nyt pelkään kovasti, että olen tulkinnut tekstiä väärin, mutta kai tämäkin on otettava oppimisprosessina. Jos totta puhutaan, olen tyytyväinen jos essee menee läpi. Maanantaina on ensimmäinen luento pitkästä aikaa, ja oikeastaan on ihan mukava palata yliopistolle, ainakin silloin tällöin. Tosin pakkasta on luvattu sen verran, että tulen erottumaan Helsingissä asuvista neitokaisista koomisen käytännöllisillä vaatteillani. Kylmillä ilmoilla en uskalla luottaa junien kulkemiseen niin paljoa, että lähtisi 15 asteen pakkasessa samoissa vaatteissa, kuin muutaman lämpöasteen aikoihin. Tiistaina tapaan uutta kandityön ohjaajaa, ja sitten selviää jatkanko aiempaa aihetta, vai siirrynkö toiseen. Kieltämättä tunnen aikamoista rimakauhua opiskelun ja erityisesti kandityön suhteen, mutta työskentelemällä oletettavasti saa hieman enemmän aikaiseksi, kuin jättämällä asiat tekemättä.

Jäällä olen harjoitellut varsin ahkerasti. Nyt olen yrittänyt jokaisella kerralla käydä läpi kisaohjelmaa, tai osia siitä. Ohjatuissa harjoituksissa en ole päässyt harjoittelemaan muuta kuin askelsarjaa, mutta se kieltämättä vaatiikin siistymistä. Erityisesti twizzle aiheuttaa ongelmia, sillä vapaa jalkaa tahtoo lähteä seikkailemaan siistin asennon sijaan. Nyt kieltämättä hieman kaduttaa, kun menin laittamaan askelsarjaan niin paljon pyöriviä liikkeitä. No, toivottavasti pääkoppa sopeutuu harjoitellessa! Erityisesti rotaatioaskel jo muutaman toiston jälkeen saa olon miltei samanlaiseksi, kuin hilpeä baari-ilta! Hypyissä on ilokseni tapahtunut hidasta edistymistä. Axelista puuttuu vieläkin suunnilleen neljäsosa, mutta ottaen huomioon joulukuun yritykset, silloin hyppy jäi puoli kierrosta liian vajaaksi. Nyt siis pitäisi uskaltaa ponnistaa vielä korkeammalle ja pitää asento riittävän suljettuna. Vajaasta rotaatiosta huolimatta olen iloinen siitä, että sekä axel että kaksoissalchow alkavat mennä ensimmäisellä yrityksellä. Jälkimmäisessä rotaatiossa on myös pientä parannusta, nyt pitäisi vain siinäkin uskaltaa ponnistaa korkeammalle ja odottaa riittävästi viimeisellä sisäkaarella. Kaksoisritti on myös työn alla ja hiljalleen alan ymmärtää hypyn "idean". Siinäkin yllättäen rotaatio on vajaa vieläkin, mutta toivottavasti saisin kotitreenin kautta lisättyä ponnistusvoimaa. Kaksoisflippi on tosiaan "lisähyppy", mitä en toistaiseksi harjoittele erityisen tosissani.

 Kotitreenissä tanko on jäänyt työvälineeksi ylä-ja keskivartalon lihasten harjoittamiseen. Lisäksi se on ollut erittäin hyvä apu jalanheitoissa ja notkausharjoituksissa. Toistaiseksi jalkatreeni kostuu kyykyistä kahvakuulan kanssa sekä jännehypyistä. Kiitos satunnaisen innostukseni, olen ottanut taas balettiharjoitteet käyttöön. Koska en liikkeiltäni ole lähelläkään balettitanssijaa, näky saattaa olla enemmänkin koominen. Tosin baletin käyttö ei itse asiassa ole ns. tavoitteellista, vaan enemmänkin hauskanpitoa. No, esittämispuolta se voi hyvällä onnella kehittää sekä motoriikkaa, mutta minusta on lähinnä hauska oppia uusia asioita. Tai oppia ja oppia, jos alan ammattilainen näkisi liikkeeni, hän pökertyisi. Olen yrittänyt aukikiertoa harjoitella, jonkinlaisia askelyhdistelmiä, hyppyjä sekä yhden kierroksen piruettia. Nyt yritykset sujuvat ainakin välillä ilman horjumista tai hyppimistä, mutta pään kääntämistä en saa onnistumaan. Tanssi ohjatusti olisi ihana harrastus, mutta vielä saan odottaa, että paikkakunnallani järjestettäisiin aikuisbaletin kursseja. Sitä odotellessa voin harjoittaa sitä perinteistä "katson Yuotubesta ja yritän tehtä perässä".

Viikonloppu menee ilman suurempia suunnitelmia. Puoliso sairastui muiden lojaalien tapaan flunssaan, ja minä toivon välttäväni tartunnan. Kompensaationa viisaudenhammas kenkkuilee oikein olan takaa, eli ilmeisesti ainakin osittain hoidan velvollisuuteni sairastelun suhteen? Todennäköisesti tuota pirulaista odottaa poistaminen, mutta mielelläni lykkään asiaa sen verran, että hammasta ei tarvitsisi repiä ikenen sisältä. Hrrr!! Eilen tuli ruokaa laittaessa hyödynnettyä Prisman tarjouksessa olleita laatikoita, siis vakuumiin pakattuja. Siinäpä sitten yhdistin pari bataattilaatikkoa/vuokaa sisältävää pakkausta sekä porkkanasoseen. Sekaan laitoin pari sipulia sekä paprikaa ja fetaa. Suosittelen! Tässä varmuuden vuoksi "ohje":

- 1 pakkaus porkkanasosetta
- 2 pakkausta bataattivuokaa
-2 sipulia
- 4 pienehkeä suippopaprikaa (tai pari tavallista)
- 1 pakkaus fetaa/salaattijuustoa

Pilkottu sipuli ja paprikat paistetaan erikseen, ja lisätään sitten porkkanasoseeseen ja bataattilaatikkoon (jotka kannattaa yhdistämisen jälkeen sekoittaa huolellisesti). Seos maustetaan suolalla, valkosipulilla, chilillä ja mustapippurilla. Lopuksi joukkoon lisätään paloiteltu feta (myös valmiita kuutioita voi käyttää). Seos jaetaan kahteen uunivuokaan ja paistetaan 200 asteessa 25-30 minuuttia. Itse en käyttänyt kananmunaa, mutta seokseen voi sellaisen halutessaan lisätä.


lauantai 9. tammikuuta 2016

Hermolepoa, jääharjoittelua ja rentoa opiskelua

Viime viikko on mennyt hermolevon merkeissä. Mitään suurta eroa "normaaliin" menoon ei ole ollut, vaan olen parhaani mukaan yrittänyt asennoitua pienemmän stressin kera päivän tekemisiin ja suunnitelmiin. Uskaltauduin viimeinkin myös antamaan itselleni anteeksi, jos jotain suunniteltua on jäänyt tekemättä. Essee on edistynyt hiljakseen ja sain toisen kirjan käsiteltyä. Seuraavaksi pitäisi käyttää toista, selkeästi haasteellisempaa kirjaa tuomaan näkökulmia. Lainasin kirjastosta myös vähän lähdemateriaali kandiesseen uutta versiota varten. Ehkä opintoni eivät siis olekaan tuomittu tuhoon. Vaikka mainitsemani pakollisen esseen aihe ei ole ollut kaikkein piristävin, jotain hupaisaa lukemassani tekstissä on ollut. Kyseessä ovat tosiaan kuuluisan holokaustin kieltäjän, David Irvingin..mielenkiintoiset ajatukset. Mitä olen oppinut häneltä? Ainakin sen, että kaasukammioita käytettiin lähinnä luteiden ja syöpäläisten eliminoimiseen, ei elävien ihmisten. Lisäksi opin, että Hitler ja Himmler eivät olleet tietoisia "kristalliyön" tapahtumista, vaan tapahtumat suoritettiin heidän selkänsä takana. En ole perehtynyt historiaan erityisen tarkasti, mutta jopa minua nämä ajatukset hymyilyttivät. Ennen kuin väärinkäsityksiä ilmenee, pidän holokaustiin liittyviä tapahtumia äärimmäisen järkyttävinä, brutaaleina, ja toivoisin ettei sitä kaikkea koskaan olisi tapahtunut. Positiivisena puolena kuitenkin lienee todettavissa, että ilmeisesti joku on onnistunut tuomaan naurun tirskahduksia näinkin vakavan aiheen keskelle. Koomista sinänsä, mutta suurempi "haloo" tulisi ainakin suomalaisten keskuudessa silloin, jos joku lähtisi kieltämään Suomen vuonna 1995 voitettua jääkiekon MM-kisoja. Skeptikko päätyisi todennäköisesti poltettavaksi roviolle (enkä tarkoita pelifirmaa).

Ja sitten jäälle taas vaihteeksi. Viime tiistaina  oli ensimmäiset harjoitukset. Itävallasta visiitille saapunut ystäväni osallistui harjoituksiin, mikä oli todella mukava juttu! Tuossa tiistain ryhmässä olen jatkossa ainoa aikuinen, eli parasta keskittyä vain harjoitteluun. Olen todella kiitollinen ohjaajalleni, sillä hän on laittanut erityisesti hyppyihin lisähaastetta. Axel ja kaksoissalchow edistyvät hitaasti, muta tasaisesti. Rotaatiosta ei puutu enää paljoa, ja axelissa alkaa olla rohkeutta mukana. Maaliskuun kisaohjelman askelsarjakin alkaa olla valmis ja sitä on tullut harjoiteltua. Ensi viikolla pitäisi perehtyä ohjelman loppuosaan, jotta harjoittelun kanssa ei tule liian kiire. Jään ulkopuolella olen yrittänyt tehdä jalkatreeniä sen mukaan, mitä kroppa kestää. Nyt tuo sääri ei ole enää ongelma, mutta vasen polvi rutisee ikävästi alaspäin mentäessä ja aristaa jos polveen tulee kääntöä liikaa. Tällä kertaa yritän ennaltaehkäistä ongelmia valitsemalla sopivia liikkeitä. Yhden jalan kyykkyjä en tee, ja vältän kokonaan alas menemistä. Jännehyppyjä teen jossain määrin, mutta en perättäisinä päivinä. Puolison omistama 12 kg:n kahvakuula on sen sijaan ollut loistava apuväline "puolikyykyissä". Välillä teen yhtenä satsina 50-60 toistoa, välillä 30 ja 30 niin, että niiden välissä on selkää, ja kylkiä vahvistavia liikkeitä. Aerobisen (??) kestävyyden harjoittelu on vieläkin suunnittelun tasolla, mikä johtuu puhtaasti laiskuudesta. Tosin jäällä olen ottanut tavaksi yrittää luistella mahdollisimman suurella nopeudella pari kierrosta kenttää ympäri. Idea lähti lähinnä siitä järkytyksestä, kun joulujuhlan videosta näin vähän liiankin leppoisan liikkumiseni. Nyt toivon, että syksyyn mennessä kehittyisin vauhdissa. Vielä mainittakoon, että torstaina innostuimme aamun yleisövuorossa ottamaan hieman kuvia ystäväni kanssa. Tässä jotain polvivaakaan viittaavaa. Spagaattiin on vielä matkaa, mutta ehkä sekin sieltä vielä tulee harjoittelun myötä.


Tänä viikonloppuna olen päässyt hoitamaan "kotirouvan" hommia, mikä on mielestäni mukavaa puuhaa (tosin rajansa silläkin). Käytännössä tämä tarkoittaa leppoisaa asunnon siistimistä ja ruuanlaittoa. Koska mielikuvitukseni ei kantanut erityisen pitkälle, laitoin tomaattista linssimuhennosta/pataa. Logistisista syistä paloitelen joukkoon perunaa, jolloin lisuke on ruuassa valmiina. Piakoin tarkoitus olisi myös testata marokkolaisten kasvispihvien valmistusta, joita varten sain ainekset joulupukilta. Kyllä ne vaan osaavat Korvatunturilla keksiä sopivat lahjat! Ensi viikolle en ole treenien lisäksi laittanut mitään suurempia suunnitelmia. Toivon saavani tuon yhden esseen valmiiksi ja kandityön uudelleen alkuun. Seuraavalla viikolla alkaakin sitten lähiopetus. Kieltämättä hieman jännittää miten homma lähtee sujumaan. Mutta jos nämä kolmekymmentä vuotta ovat jollain ihmeen kaupalla takoneet päähäni jotain järkeen viittaavaa, ehkä kaikki meneekin harmittomasti.

Oikein mukavaa viikonlopun loppupuoleta kaikille!