perjantai 7. kesäkuuta 2013

Minne seuraavaksi??!!

Aliisa on ollut jonkin aikaa tauolla kirjoittamisesta. Syy tähän taukoon oli viimeinen rutistus lukemisten kanssa. Nyt kyseinen projekti on päättynyt, ja jonkinasteisen lomailun pitäisi olla meneillään. Olen kuitenkin lykännyt lomailua hieman, toisin sanoen hoitanut niitä raivostuttavia käytännön asioita. Eilen ja tänään oli vuorossa ihana vierailu työvoimatoimistossa. Eilen tuli jonotettua suunnilleen 20 minuuttia ja turhaan. En tietenkään tajunnut että olisi ensin pitänyt ilmoittautua työnhakijaksi (opiskelu kun on päättynyt ja status siksi vaihtunut). Kun viimeinkin pääsin infoon asioimaan, sain tämän ilouutisen kuulla. Pienoisen kiukun ja harmistuksen jälkeen oli lähdettävä kotiin ja hoidettava ilmoittautuminen. Tänään sama jonotus oli jälleen edessä, ja sen jälkeen puolentoista tunnin toinen jonotus. Tosin jälkimmäinen oli mahdollista sentään tehdä istualtaan, kiitos vuoronumeroiden. Itse asiointi sujui alle kymmenessä minuutissa, ja virkailija oli varsin ystävällinen, siispä hyvän mielen kera saatoin poistua.

Vaikka lukemisesta vapautumisen pitäisi iloinen asia, en ole sitä sellaiseksi kokenut. Ensinnäkin olo on todella tyhjä, ja olen jotenkin eksyksissä. Tätä ennen päiväni oli suunniteltu lukemisprojektin mukaisesti. Nyt ei oikein tiedä mitä tehdä ja minne mennä. Olen koittanut ensimmäiseksi hoitaa sellaisia rästihommia, jotka ovat lukemisen takia joutuneet odottamaan. Eilen esimerkiksi onnistuin pesemään parvekelasit, ja ikkuiden peseminen todellakin kuuluu niihin kotitöihin, joista en liioin positiivisia puolia osaa keksiä. Toisin sanoen: ärsyttävää hommaa! Periaatteessa en kai saisi sitä itsekseni tehdä, mutta joskus periaate ja käytäntö päätyvät kulkemaan eri teitä. Miksi aloin tuohon hommaan? Mahdollisesti siksi, että likaiset ikkunalasit ovat pesemistä ärsyttävämpi asia.

Toinen lomatunnelmaa laskeva asia on se, että nyt olen niin ikään tyhjän päällä. Opiskellessa sitä tunsi kuuluvansa johonkin, edes jossain määrin arvostettuun statukseen. Koomista tosin on se, että ajattelen näin vain omalla kohdallani. Jos joku muu ei ole työssäkäyvä, opiskelija, äitiyslomalla, eläkkeellä tms., en näe sitä mitenkään pahana asiana. Mutta omalla kohdalla...tällainen on yhteiskunnan pohjasakan edustaja. Korkea itsekritiikki? Kas kummaa..

Tälle viikonlopulle ja tuleville päivillekin olen ottanut haasteeksi opetella tekemään kotona muitakin asioita kuin opiskelu. Ja haastetta siinä tosiaan on.. Olen kaivanut pitkästä aikaa ompelukoneen jopa esille. Toistaiseksi olen tehnyt lähinnä korjauksia muutamiin vaatekappaleisiin, mutta ihme tapahtuu, hommaan Eurokankaasta yhtä violettia (yllätys yllätys!) trikookangasta, ja koitan saada siitä itselleni hellemekon. Mikäli nyt enää helteitä tulee.. Kaavoja ei ole, mutta ajattelin käyttää mallina toista hellemekkoa, jonka kukkakuosiin olen hivenen kyllästynyt. Ja jos ihme tapahtuu, saan käyttööni sellaisen mekon, mitä kehtaa käyttää muuallakin kuin omassa kämpässä. Jostain syystä tuo valkoisella pohjalla oleva kukkakuovio ei oikein innosta.. Lisäksi ajattelin panostaa muutenkin näihin elämän hivenen pinnallisempiin puoliin aina vaatteista muihin ulkoisiin juttuihin. Hienoa, nyt soi päässä "Material girl". Tosin ehkä sellainen vaihde voisikin olla hyvä ottaa päälle nyt, kenties sitä kautta alkaa lomatunnelma koputtamaan ovelle. Kun vaan koputtaisi ennen kuin mahdollisuus sellaisen hyödyntämiseen loppuu. Tosin mainittakoon vielä, etteivät nynnyys ja aikaansaamattomuus täysin saaneet valtaa minussa: itse kokeen jälkeen "eksyin" parin opiskelijan kanssa terassille. Toisin sanoen: olin poikien kanssa terassilla ja hiprakassa keskellä päivää! Hyi minua..