sunnuntai 24. maaliskuuta 2013

(Eko)paastoiluyrityksiä

Tarkkaa aloittamisajankohtaa en osaa sanoa, mutta joitakin viikkoja olen ekopaastoa kokeillut, se ”perinteinen” pääsiäistä edeltävä paasto kun ei liene minulle paras vaihtoehto. Ekopaastoon olisi voinut ns. ilmoittautua, mutta jätin sen väliin. Vaikkei ilmoittautuminen nimettömänä ja klikkaamalla olekaan täysin vakavasti otettavaa (ainakaan minun mielestäni), en halunnut edes sillä tasolla sitoutua koska en osannut ennustaa missä määrin tulisin ja onnistuisin. Luettuani vinkkejä ekopaaston toteuttamiseen mietin aluksi missä voisin tehdä muutoksia niin, ettei se liikaa kevennä lompakkoani eikä ravinnosta saadun energian määrää. Ja kuten ehkä moni muukin, turhia valoja on asunnossa ollut kerran jos toisenkin päällä.

Aluksi huomasin turhaa lieden käyttöä päivän aikana, sillä valmistin ruokaa siinä sekä aamulla että päivällä. En tiedä miten tällaiseen olen päätynyt, ehkä se johtuu osaksi siitä että syön lounaan koulussa. Siispä pyrin tekemään kattilallisen keittoa tms. niin, että vähintään toinen kerta lieden käytöstä poistuisi. Tämä tavoite on onnistunut melko hyvin, vaikkei etenkään niinä päivinä, kuin mikrossa lämmitettävä ruokasatsi ehtii loppua. Välillä menee päivä pari että saan aikaiseksi uuden erän valmistamisen.

Toiseksi tavoitteekseni asetin sellaisten ruoka-aineiden suosimisen, joiden valmistus ei ole kulkenut monen prosessin kautta. Toisin sanoen pyrin lisäämään sellaisten raaka-aineiden osuutta, jotka ovat mahdollisimman ”alkuperäisessä” muodossa. Käytännössä tämä tarkoittaa mm. palkokasvien käyttöä proteiinin lähteenä, leipien tai minun kohdallani rieskojen tekemistä itse sekä karkkien vaihtamista kuivahedelmiin. Tosin en aina ole huomannut valita lähellä tuotettua ruokaa, mutta pieniä muutoksia onnistumisia on sentään tullut. Tosin joidenkin ruoka-aineiden kohdalla en valitse sitä fiksuinta vaihtoehtoa lähinnä käytännön syistä, sillä esim. yksittäispakattuja ruokia ostan niissä tilanteissa, joina suurempi määrä saattaisi vanhentua.

Vaikka muutettavia tapoja olisi vielä, olen katsonut paremmaksi tehdä tällaisia pieniä yksittäisiä muutoksia radikaalin käännöksen sijaan, koska jo kokemuksesta tiedän että sellaista seuraisi ennemmin tai myöhemmin täyskäännös lähtöpisteeseen, oli kyseessä mikä asia tahansa.

Äkkiseltään ei ehkä uskoisi, mutta paranemisprosessiin tämä ekopaastoilu on vaikuttanut positiivisesti. Esimerkiksi tehtyäni rieskoja itse, minun on ollut helpompi syödä niitä koska en tiedä tarkkaa energiamäärää. Ja kaikessa narsistisuudessani pakko myöntää: maku on ollut myös parempi kaupan leipiin verrattuna. Mutta lieneekö se yllätys yhdellekään joka itse on esim. sämpylöitä leiponut. Minulla sämpylöiden tekemisessä tulee usein vastaan laiskuus sekä se, että näin talvella käteni iho on siinä kunnossa, ettei alustaminen innosta. Tosin jos joku muu on leiponut, silloin maistan mielelläni! Kuivahedelmien ottaminen karkkien tilalle (tosin joskus sorrun) kuulostaa varmasti aluksi laihtumistavoitteiselta toiminnalta, mutta en menisi vannomaan: koulumatkani varrella on kuin kiusakseni Punnitse & Säästä –kauppa, mihin jostain kumman syystä ”eksyn” todellakin useammin kuin kerran viikossa. Kiitos näiden eksymisten, olen yhä useammin ostanut välipalaksi mm. viikunoita kun aterioiden väli tahtoo venyä liian pitkäksi.

Vaikkei tämä ekopaastoilu muuttaisikaan mitään, jää siihen liittyvistä onnistumisista hyvä mieli ja mahdollisuus oppia uutta. Jos jostain olen ylpeä niin siitä, että jo pidemmän aikaa sitten heitin syrjään ”ei yhden ihmisen teoilla ole mitään merkitystä” –ajattelusta. Oli tai ei, onko sillä välillä jos edes itse voi tehdä pari järkevää valintaa enemmän ja ehkä jopa toimia hyvänä esimerkkinä? Loppujen lopuksi jo pienistäkin muutoksista voi tulla yllättävän hyvä mieli, ja omalla kohdallani kroppakin on osoittanut ilahtumisen merkkejä mielen ohella.