perjantai 5. lokakuuta 2012

E-koodi – ja hiilihydraattihysterian keskellä


Karppaus näyttää hiljalleen olevan hiipumassa VHH –tasolle. Toisin sanoen hiilihydraattien määrää käsittääkseni pyritty vähentämään, mutta atkins –henkinen lihan ja rasvan painottaminen eivät ole niin korkeassa asemassa. Varmasti yli puolet meistä kuolevaisista pidämme ainakin jossain määrin makeasta, mutta olemme tulleet pienoisen ongelman eteen: makea tulee sokerista, ja sokeri kuin sokeri kuuluu hiilihydraattien kategoriaan. Aiemmin ratkaisu tähän ongelmaan olisi ollut yksinkertainen, eli kääntyminen vanhan ystävämme aspartaamin puoleen. Hedelmät luonnollisesti ovat kielletty ratkaisu marjoja laskematta, sillä hedelmäsokerin on identifioitu lihottavaksi. Nyt uutena tulokkaana ovat vähähiilihydraattiset välipalat, joissa ”kovana juttuna” on proteiinin osuuden lisääminen. Tosin todellisuudessa itse proteiini määrä on noussut 1-2 grammaa, mutta hinta sitä vastoin kaksinkertaiseksi. Sokerin määrää mainostetaan pienennetyksi, ja saatu määrä on puolestaan 1-2 g pienempi. Toisin sanoen, proteiinin osuus on noussut kolmesta grammasta neljään, ja sokerin laskenut viidestä grammasta kolmeen. (tämä oli vain karkea esimerkki) Lieneekö suurin kevennys loppujen lopuksi lompakossa, josta lähtee päivittäin jogurttiin 50 sentin sijaan puolitoista euroa?

 Erityisenä ”valttikortteinaan” nämä tuotteet mainostavat vähennettyä E-koodien määrää. Todellisuudessa kyseisistä aineista melko suurikin osa luonnosta peräisin. Näin esimerkiksi poimimamme puolukka sisältää noin viittä eri E-koodia. Kun pakkauksessa mainostetaan E-koodien pienennettyä osuutta, ihminen näyttää menettävän sen nk. maalaisjärkensä, jonka avulla hän osaa jo tuotteen ulkonäöstä päätellä mahdollisten keinotekoisten lisäaineiden määrän. Esimerkiksi siniset karamellit tuskin sisältävät paljoakaan luonnosta saatuja väriaineita. Lisää komiikkaa asiaan tuo se, että moni on alkanut miltei pelätä jopa hedelmiä niiden sisältämän fruktoosin vuoksi, mutta samaan aikaan jopa suklaapatukat pystyvät lisäämään myyntiään lisäämällä kääreisiinsä tekstin: ”vähemmän E-koodeja”. Joskus lukiessani naistenlehden kyselypalstaa, joku oli pohtinut, kumpi vaihtoehtona on parempi välipala: taateli vai luumu? Vastaaja otti lähes välittömästi esille molempien sisältävän sokeria, ja ettei kumpikaan olisi paras mahdollinen vaihtoehto. Oi niitä aikoja kun rusinat, luumut ja taatelit olivat vielä sallittuja, ja jopa suositeltuja välipaloja! Mutta kiitos suklaapatukoiden E-koodi –vähennysten, ne ovat ilmeisesti käyneet läpi ripittäytymisen.