torstai 31. toukokuuta 2012

Uusia yhdistelmiä: punajuuri-kaakaovanukas


Ilmeisesti olen "potenut" jonkin tason addiktiota kaakaoon. Toisaalta mitäpä sitä liikaa analysoimaan, pääasia että maistuu. Olen jonkin aikaa kummastellut niitä ohjeita, joissa punajuuri ja kaakaojauhe yhdistetään. Siispä päätin kokeilla sellaista itsekin. Punajuuret keitin etukäteen, sillä olen jonkin verran neuroottinen ravintosuositusten kanssa. Ilmeisesti osa tuota punajuurta kuitenkin ”uskaltaa” käyttää myös raakana, missä kieltämättä on myös omat etunsa ainakin vitamiinien säilymistä ajatellen. Eniten ylitin itseni, kun lisäsin joukkoon pienen banaanin sekä pari ruokalusikallista seesaminsiemeniä. Makeutukseen käytin tällä kertaa stevia -jauhetta.

2 (keitettyä) pientä punajuurta
1/2 kesäkurpitsaa (piti käyttää loppuun)
kaakaojauhetta maun mukaan, minä taisin laittaa muutaman ruokalusikallisen
1 pieni banaani
2 rkl seesaminsiemeniä
maun mukaan steviaa, hunajaa, agave-siirappia tai mitä ”tekijä” käyttääkään
0,5-1 dl vettä, riippuen mikä laite on käytössä ja millaisen koostumuksen haluaa

Soseutin aineet ”vanukasmaiseksi” tehosekoittimessa, mutta sauvasekoittimella tai monitoimikoneella onnistuu yhtä hyvin. Itse olen tuon tehosekoittimen kanssa välillä ”taistellut” nestemäärän kanssa. Pahoittelen tätä ”jotain sinne päin” -tyyliäni, mutta toisaalta ruuanlaitosta tulee varmasti terapeuttisempaa toimintaa kun ei tee kaikkea liian tarkasti.

tiistai 22. toukokuuta 2012

Tofua ja kasviksia..


Jo pidemmän aikaa minulla on ollut taipumuksena muokata reseptejä niin kevyiksi kuin mahdollista. Erilaisten reseptien noudattaminen kirjaimellisesti on edelleenkin haasteena suuri ellei minulla ole ”henkistä tukea” mukana. Jos kyseessä on jonkun muun kuin ns. turvaruuan syöminen tai valmistaminen, jostain syystä se onnistuu paremmin seurassa. Tosin siinäkin mielessä olen erittäin valikoiva (vaikken haluaisi), sillä minun niin sanotusti täytyy luottaa siihen, ettei syömisiäni kommentoitaisi etenkään määrän suhteen. Yritän kuitenkin harjoittaa sietokykyä mahdollisten kommenttien suhteen, sillä en halua että muut joutuisivat jännittämään kanssani. Toisaalta uskallan väittää, että harva ”normaalikaan” ihminen haluaa kuulla kommentteja syömänsä ruuan määristä, eli osittain pidän hiljaisuutta kysessä aiheessa jo hyvänä tapana. Tosin myönnän että valtaosan jännittämisestä ja hermoilusta olen luonut itse ja yritän harjoitella niiden ajatusten hallitsemista.

Koska suora siirtyminen ei kohdallani ole onnistunut, olen katsonut parhaaksi edetä askel askeleelta eteenpäin ja saada näin saavutetut muutokset pysyvämmiksi. Keitot ovat olleet eräänlaista turvaruokaa ja päätin aloittaa pienellä ”manipulaatiolla”. Koska täysrasvaisen ruokakerman käyttö ei kasvissosekeiton lisänä onnistunut, päätin testata tofun käyttämistä. Vaikkei energiamäärä olekaan mikään korkea, sain niin ikään huijattua itseäni tekemään keitosta proteiinipitoisemmaan verrattuna pelkän rasvattoman maidon lisäämiseen. Lopputulos oli erittäin positiivinen: keitto maistui (mielestäni) todella hyvältä ja koostumus muuttui paksummaksi. Suosittelen lämpimästi testaamaan, vaikka en taida olla ensimmäinen kuka tällaista on tehnyt. Tämä resepti kuulunee sarjaan "otetaan mitä on". Viikonloppuna tämä tarkoitti sitä, että jääkaapista löytyi tofua, tarjouksessa ollutta parsakaalia, porkkanaraastetta ja pakastimessa kukkakaalia. 

”Terästetty” kasvissosekeitto

1 pussi pakastekukkakaalia (tai tuoretta jos pakasteet eivät innosta)
n. 500 g parsakaalia
porkkanaa maun mukaan
n. 250 g tofua

Itse keitin kukkakaaleja vain sen verran että sulivat ja että parsakaali hieman pehmenisi. Keittämisen jälkeen lisäsin hieman porkkanaraastetta ja paloitellut tofut. Olen kokeillut sekä kovaa että pehmeää tofua, kumpikin toimivat yhtä hyvin. Soseuttamisen jälkeen keiton voi maustaa oman mielensä mukaan vaikkapa itämaiseen tapaan chilillä, soijakastikkeella, currylla, juustokuminalla jne. tai sitten perinteiseen tapaan. Tämä oli sellainen sekoitus raakaravinnon ja tavallisen kasvisruuan elementtejä. Tofua voi periaatteessa käyttää vähemmänkin, mutta tähän kokeiluun jäi niin paljon nestettä, että piti hieman parannella. Tavoitteeni oli siis myös tehdä sellaista sosekeittoa mikä ei muistutaisi vettä.