lauantai 29. joulukuuta 2012

Luumu-pipari-rahkakakku

Pohja:

n. 230 g pipareita (alkuperäisessä ohjeessa oli 200g, mutta halusin saada pakkauksen tyhjäksi)
n. 0,5-0,75 dl juoksevaa/sulatettua margariinia
1 dl tavallista tai soijamaitoa

Täyte:

1 purkki rahkaa (käytin taas kerran rasvatonta)
6-7 dl maustamatonta jogurttia
1,5-2 purkkia luumusosetta (käytin vauvansosetta, eli määrä oli vajaat 2 dl)
n. 0,5-1 tl kanelia (miten vahvasta tykkää)
2-3 rkl stevia-jautetta, enemmänkin saa laittaa jos makeammasta tykkää
6 pipakakkua murennettuna
3 rkl perunajauhoja

Murenna piparit pohjaa varten, ja lisää murusten joukkoon rasva ja maito. Sekoita kunnes syntyy melko tasainen taikina. Levitä taikina leivinpaperilla vuoratulle irtopohjaiselle vuoalle niin, että taikinaa on myös reunoilla.

Sekoita täyte, mutta lisää perunajauhot vasta lopuksi. Kun aineet ovat sekaisin, lisää perunajauhot viilöiden. Tähän osuuteen kannattaa varata kaksi käsiparia, onneksi satuin avitusta saamaan, minulla kun ei ole mustekalan lonkeroita (mikä ei sinänsä ole vahinko). Kaada täyte taikinan päälle, ja paista 175 asteessa 40-45 minuuttia, tai kunnes täyte on hyytynyt.


Alkuperäisessä ohjeessa neuvottiin paistamaan ensin 20 minuuttia 175 asteessa ja toiset 20 minuuttia 150 asteessa, mutta omassa tekeleessäni ei täyte meinannut millään hyytyä, joten lopulta palautin lämpötilan takaisin korkeammaksi. Lopullinen paistoaika oli lähes tunnin verran, eli kannattaa hieman seurata. Alunperin halusin koristella kakun punaisella RIITTÄVÄN PAKSULLA marjasoseella, mutta kas kummaa, kaikki levisi siinä määrin, että kakku oli koristuksen suhteen pari kuukautta myöhässä, se olisi nimittäin sopinut loistavasti Halloween -juhliin. No, täytyy pitää ensi syksyä varten mielessä. Mutta mukaillen sanontaa moni kakku päältä kaunis, tämän kohdalla kauneus jäi saavuttamatta mutta maku oli sitä vastoin onnistunut.



perjantai 5. lokakuuta 2012

E-koodi – ja hiilihydraattihysterian keskellä


Karppaus näyttää hiljalleen olevan hiipumassa VHH –tasolle. Toisin sanoen hiilihydraattien määrää käsittääkseni pyritty vähentämään, mutta atkins –henkinen lihan ja rasvan painottaminen eivät ole niin korkeassa asemassa. Varmasti yli puolet meistä kuolevaisista pidämme ainakin jossain määrin makeasta, mutta olemme tulleet pienoisen ongelman eteen: makea tulee sokerista, ja sokeri kuin sokeri kuuluu hiilihydraattien kategoriaan. Aiemmin ratkaisu tähän ongelmaan olisi ollut yksinkertainen, eli kääntyminen vanhan ystävämme aspartaamin puoleen. Hedelmät luonnollisesti ovat kielletty ratkaisu marjoja laskematta, sillä hedelmäsokerin on identifioitu lihottavaksi. Nyt uutena tulokkaana ovat vähähiilihydraattiset välipalat, joissa ”kovana juttuna” on proteiinin osuuden lisääminen. Tosin todellisuudessa itse proteiini määrä on noussut 1-2 grammaa, mutta hinta sitä vastoin kaksinkertaiseksi. Sokerin määrää mainostetaan pienennetyksi, ja saatu määrä on puolestaan 1-2 g pienempi. Toisin sanoen, proteiinin osuus on noussut kolmesta grammasta neljään, ja sokerin laskenut viidestä grammasta kolmeen. (tämä oli vain karkea esimerkki) Lieneekö suurin kevennys loppujen lopuksi lompakossa, josta lähtee päivittäin jogurttiin 50 sentin sijaan puolitoista euroa?

 Erityisenä ”valttikortteinaan” nämä tuotteet mainostavat vähennettyä E-koodien määrää. Todellisuudessa kyseisistä aineista melko suurikin osa luonnosta peräisin. Näin esimerkiksi poimimamme puolukka sisältää noin viittä eri E-koodia. Kun pakkauksessa mainostetaan E-koodien pienennettyä osuutta, ihminen näyttää menettävän sen nk. maalaisjärkensä, jonka avulla hän osaa jo tuotteen ulkonäöstä päätellä mahdollisten keinotekoisten lisäaineiden määrän. Esimerkiksi siniset karamellit tuskin sisältävät paljoakaan luonnosta saatuja väriaineita. Lisää komiikkaa asiaan tuo se, että moni on alkanut miltei pelätä jopa hedelmiä niiden sisältämän fruktoosin vuoksi, mutta samaan aikaan jopa suklaapatukat pystyvät lisäämään myyntiään lisäämällä kääreisiinsä tekstin: ”vähemmän E-koodeja”. Joskus lukiessani naistenlehden kyselypalstaa, joku oli pohtinut, kumpi vaihtoehtona on parempi välipala: taateli vai luumu? Vastaaja otti lähes välittömästi esille molempien sisältävän sokeria, ja ettei kumpikaan olisi paras mahdollinen vaihtoehto. Oi niitä aikoja kun rusinat, luumut ja taatelit olivat vielä sallittuja, ja jopa suositeltuja välipaloja! Mutta kiitos suklaapatukoiden E-koodi –vähennysten, ne ovat ilmeisesti käyneet läpi ripittäytymisen.

perjantai 3. elokuuta 2012

Nektariini-rahka-piirakka ilman valkoista sokeria


Jo pidemmän aikaa olen miettinyt, miten mahtaisi onnistua taatelin käyttäminen taikinassa sokerin sijaan. Raakaravinnon ohjeissa tämä on usein käytetty tapa, mutta tällä kertaa halusin testata miten käy jos samaa soveltaa uunissa paistettavaan piirakkaan. Valkoisen sokerin sijaan taatelit sisältävät enemmän ravintoaineita, kuten kuituja ja vitamiineja, mutta makeuttavat tehokkaasti. Tosin jälkimmäisen suhteen paistaminen voi tehdä pientä vähennystä. ”Raatini” tulee olemaan huominen neljän hengen ystäväporukka ja arvostelu tapahtuu piknikin yhteydessä. Toisin sanoen ”tuomio” on vielä saamatta. Taateleiden käytöstä voin sen verran varoittaa, että kannattaa todellakin malttaa liottaa riittävän pitkän aikaa, mikäli ei tahdo samanlaista sotkua aikaiseksi mihin onnistuin taateleita soseuttaessa sauvasekoittimella. Kantapään kautta oppii..Ja jotten järkyttäisi liikaa, pienen porkkanan lisäsin taikinaan!

Taikina:

N. 250 g taateleita (1 paketti) RIITTÄVÄN PITKÄÄN liotettuina

0,5 dl vehnäleseitä

(pieni porkkana raastettuna hienoksi)

2,5 dl vehnäjauhoja

2 dl jogurttia, kermaviiliä tai piimää

1,5 tl leivinjauhetta

n. 0,5 dl puurohiutaleita

1 kananmuna

Kaada liika neste pois ja soseuta taatelit. Lisää muut aineet joukkoon. Kaada taikina joko leivinpaperilla päällystetylle pellille tai voideltuun vuokaan. Esikypsennä 200 asteessa kymmenisen minuuttia. Valmista tällä välin rahkaseos ja viipaloi nektariinit:

2,5 dl (rasvatonta) maitorahkaa

n. 1 dl maustamatonta jogurttia

sitruunamehua

steviaa (tai sokeria, mitä itse haluaa käyttää)

1 kananmuna

Päälle 2-3 nektariinia viipaloituna

Levitä rahkaseos piirakkapohjan päälle ja asettele nektariininviipaleet päälle. Asettelutapa on vapaa, kaikki variaatiot ovat sallittuja niin pitkälle kuin luovuutta riittää! Paista piirakkaa vielä noin 30 minuuttia kunnes rahka on hyytynyt. Liian pitkään ei kannata paistamisen kanssa odotella, sillä rahka vetäytyy lisää jäähtyessään.

Koska taatelissa on oma, melko voimakaskin makunsa, ei kannata odottaa pohjan maistuvan aivan samalle kuin sokeriin tehdyn taikinan kanssa. Mutta mikäli taatelin antama ”vivahde” ei haittaa, tulee tästä yksi vaihtoehto niille, jotka haluavat välttää valkoista sokeria.