torstai 14. tammikuuta 2021

Uusavuttoman Aliisan paluu arkeen -Vähän turhan vilpoista..

 Talvi näyttää jatkuvan. Yritän asennoitua suuntaan "ole iloinen kunnon talvesta", mutta ajoittain tämä nk. kunnon talvi vaatii hieman kärsivällisyyttä. Valon lisääntyminen on mukava asia, samoin lumen tuoma valoisuus. Lumityöt menevät edelleen kivuttomasti. Aamulla ennen töihin lähtöä en välttämättä kykene täydelliseen optimismiin. Miten viikko muuten on mahtanut sujua?

Päk tu wörk!

Näyttipä tuo foneettisesti kirjoitettu otsikko erikoiselta. Mikä kieli tuosta mahtaa tulla mieleen? Joululoma päättyi toki jo viime viikolla, mutta saimme onneksi pehmeän aloituksen töiden alettua vasta torstaina. Kieltämättä oli mukavaa kun ensimmäisen työpäivän jälkeen olikin jo perjantai. Ei haitannut..

No, vaikka loma oli tarpeen eikä se todellakaan ollut aktiivisimmasta päästä. Pakollisten kotitöiden ohella täällä nukuttiin useamman päivän ajan melkein kellon ympäri. Että teki hyvää! Tosin synnyinlahjana saamani tummat silmänaluset eivät kadonneet mihinkään. 

Toisaalta on ollut mukava palata arkeen. Tähän toteamukseen voi tulla jonain kauniina päivänä radikaaleja muutoksia. Ne muutokset puolestaan saattavat johtaa pääsiäisloman odotteluun. Mutta toistaiseksi on ollut mukavaa, se riittäköön tältä erää. 

Talvikelit: en ole oppinut tykkäämään

Jep. Minua voi kritisoida liian negatiivisesta asenteesta, mutta EN tykkää mm. liukkaasta, lumi- tai räntäsateesta, järkyttävistä urista enkä myöskään pakosta ajaa vähintään 80 km/h. Jos joku sanoisi tässä kohden kasvokkain minulle "oma valinta", korvistani todennäköisesti tulee savua. Toisaalta näillä leveysasteilla ylipäänsä vuodenajan muuttumiseen tahtoon liittyä ikäviä sivuvaikutuksia säässä. 

Jottei kokonaisuus menisi täysin valittamiseksi, pakkanen menettelee. Tietenkin hyvin hoidetut tiet ovat yllättävän mukava ilmiö. Mutta tosiaan, kunhan ajotaito tästä kehittyy, luulen että jokainen säätila ei vaikuta matkan taittumiseen enää yhtä paljoa. 

Ne puolipakolliset positiiviset

Olen karsastanut hieman tekstejä joissa raportoidaan aikavälin positiviisia asioita. Minulla ei ole mitään negatiivisuudesta poikkeamista vastaan, lähinnä ns. väkisin väännetyt positiiviset kuulumiset jostain tuntemattomasta syystä ärsyttävät. Vaikka itsekin kyseiseen asiaan sorrun jatkuvasti, ehkä sellainen jatkuva turhankin syvälle porautuva itsetutkiskelu ja sitä kautta löydetyt tunnetilat alkalat ilmiönä tuntua.. no, vähemmän positiiviselta. 

Demonstraatio: Nyt asuttuani maalla muutaman kuukauden, olen oppinut niin paljon itsestäni! Tuntuu kuin olisin löytänyt itseni uudelleen. Olen oppinut kohtaamaan itseni ja ympäristöni, tunnen suurta kiitollisuutta ja sydän on tulvillaan onnea! Kokemus on ollut.. siis aivan mieletön. Sitä ei kuvata sanoin, sen voi vain kokea. 

Tuohon tekstin aikana kuuluisi kai vuodattaa asianmukaisesti muutama kyynel? No, ehkä noinkin on, mutten koe tarvetta noin massiiviseen purkaukseen. Teksti sopisi mainiosti tosi-tv -ohjelman loppuhaastatteluun. 

Tässä positiivisia asioita neutraalimpaan sävyyn: 

- Vaikka tekemistä on paljon, on aikaa rauhoittua. 

- Riittävän vähän ärsykkeitä.

- Kokonaisuudessaan rauhallinen ympäristö ja rauhallisia ihmisiä. 

- Perusasioiden arvostaminen.

- Luonto, hiljaisuus ja rauha.

- Tuleen tuijottaminen 

- Pieni, vähä vähältä kasvava tunne jota voisi kutsua mielenrauhaksi. 

- Minä osaan sittenkin -tunne. 

Pohdintaa

Ilmeisesti en ole omaksunut "olkaa nyt iloisia kun on kunnon talvi" -ajattelua. Toinen vastaavanlainen on säähän liittyvä "se on pukeutumiskysymys". Joko vaatteeni eivät panostamisesta huolimatta ole olleet sopivia vallitsevaan säähän, tai sitten kroppani sietää heikosti kylmää. Helteellä ongelmaa ei itse asiassa ole. -Joskin helteelle pukeutuminen on hieman helpompaa ja vaatetta tarvitaan selkeästi vähemmän. 

No, joko alkaa olla ikävä kaupunkiin? -Ei. Jälleen voin todeta että molemmissa on puolensa ja puolensa. Esimerkiksi omalla asuinpaikalla tiet on aurattu varsin ahkerasti. Yksi (ärsyttävän pitkä) tie työmatkan varrella on huonossa kunnossa, mutta menee hammasta purren. 

Kuten arvata saattaa (tai sitten ei), arkeni ei koostu pelkästä lämmittämisestä ja pähkäilyyn koskien kaikkea autoon liittyvää. Alussa ilmenikin paluu arkeen, eli töihin. Näin useamman päivän jälkeen totean että mukavaa tämäkin. Erittäin hitaaseen tempoon yritän saada jotain opintoihin viittaavaa tehtyä töiden ohella. Hidas -osiota lienee hyvä korostaa. Juu, minä osaan sittenkin vaikka mitä, mutta ilmeisesti opiskelu työn ohella ja muut hommat eivät tahdo mahtua saman vuorokauden sisälle. Vielä..

Anteeksi vaan talvea ja pakkasta rakastaville, itse en pahastuisi jos lämpötila tuosta vähän nousisi. Totta puhuen en pahastuisi keväästä ja kesästäkään. Kyllähän tämä menee mutta.. 

Mukavaa loppuviikkoa itse kullekin! Minun puolestani voitte vapaasti inhota tai tykätä talvesta. En ota nokkiini kummastakaan. 




Ei kommentteja:

Lähetä kommentti