tiistai 1. toukokuuta 2018

Vappuja lapsuudesta aikuisuuteen: Saippuakuplia ja yhteistyökyvyttömiä serpentiinejä


Vappua on tullut vietettyä lapsuudesta asti, ja päivän sisältö on vaihdellut tässä päälle kolmenkymmenen vuoden aikana. On ollut serpentiiniä, ilmapalloa, naamioita ja pukuja, munkkeja, perunasalaattia, sipsejä, skumppaa, limua ja ties mitä. Kuten arvattavissa on, skumppa ja muut juomat tulivat omaan käyttöön lapsuusiän jälkeen. En siis ilmeisesti ole syntynyt vappuilijaksi? Tänä vuonna vappu menee leppoisasti kotona, mutta hyvässä seurassa. Olen todella huojentunut tästä järjestelystä, sillä raskaan sarjan juhlinta ei vain oikein nappaa. Millaisia vappuja vuosien varrelle onkaan kertynyt?

Lapsena ennen teini-ikää
Muistot vapuista ovat ainoastaan positiivisia! Oli hauska koristella, tai ainakin toljottaa yleisönä koristelua. Kyse ei ollut siitä ettenkö olisi saanut osallistua. Minuun vain iski ajoittain passiivisuuskohtaus. Tai ei aivan, osallistuin ihailemalla. Serpentiinin puhaltaminen oli todellinen taikatemppu, jota ihailin suuresti. Hmm, taidan ihailla vieläkin, sillä jostain syystä se pirullinen paperinauta vain lerpahtaa irti rullasta vailla hienoa ilmalentoa..


Kuvahaun tulos haulle serpentiini


Ilmapallot olivat hauskoja, joskin pelottavia. Minä nimittäin pelkäsin puolipaniikissa paukahtamista. Kun vappu oli ohi, olisin halunnut paeta paikalta kun palloja alettiin puhkoa. Hetkinen, tämä ei ole tainnut muuttua mihinkään! Mutta tällä kertaa pääsen niskan päälle! En nimittäin ole hommannut yhtäkään ilmapalloa! Hah! Ja sitten he heliumpallot.. minulla oli sellaisia, mutta jostain syystä en muista millaisia. Ehkä Halinalle- tai My little pony -teemalla?

Yläasteiässä..
Alkoholi ja tupakka eivät jostain syystä vetäneet puoleensa. Muut samalla luokka-asteella olevat kyllä (ainakin puheidensa perusteella) ottivat oikein olan takaa, ja kehuskelivat mahdollisilla poliisireissuilla seuraavana koulupäivänä. En koskaan ymmärtänyt homman sankarillisuutta. Ehkä joskus ymmärrän? Muistan kuitenkin, että koulussa oli usein vapun kunniaksi naamiaiset. Mieleen asuista ovat jääneet: vampyyri (tämä toistui) ja hippi. En tosin yhdistänyt näitä kahta.


Aiheeseen liittyvä kuva Kuka tunnistaa hahmot? ;D


Vaikka tosiaan en kuulunut ”cooliin” ryypiskelevään porukkaan, tarkemmat muistikuvat tuon aikakauden vapuista ovat jostain syystä todella hatarat. Naamiaiset muistan, mutta ehkä noiden vuosien vaput eivät olleet erityisen merkityksellisiä. Toisaalta asiaan saattoi vaikuttaa sekin, että koulukiusaamisen vuoksi en halunnut osallistua mihinkään suurempaan ikäluokkani kokoontumistapahtumaan.

Nuorena aikuisena
Tämä on todella noloa, mutta en suoraan sanottuna muista lainkaan millaisia vappuja vietin lukioaikoina! Ehkä olin kavereiden kanssa, joita minulla siis silloin jopa oli. Tai ehkä olin perheeni ja perhetuttujen kanssa? Molemmat vaihtoehdot varmasti toteutuivat. Mutta lukion jälkeen alkoi jo ”aito” vapunvietto, kiitos hurjien ja epävakaiden opiskeluvuosien. Aloitin opiskelun amk:ssa vuoden lukion jälkeen. Kuten tästä voi päätellä, välissä oli välivuosi. Olin muuttanut omaan, tai tarkemmin sanottuna opiskelija-asuntoon. Kämppä oli.. siedettävä, samoin kämppikset. Tai ainakin suuri osa.


Kuvahaun tulos haulle dagen efter

No, ensimmäinen huikea kokemus oli tietenkin Mantan lakitus. Väkimäärä oli suuri, mutta itse lakitusta en itse koskaan tainnut nähdä. Onneksi väkijoukon hurraamisesta ja kuoharipullojen avaamisen äänistä saattoi päätellä koska lakki oli saatu paikoilleen. Voin suoraan myöntää rehellisesti, että juhlinta noiden vuosien aikana ei ollut aivan hillityimmästä päästä. Tutustuin myös läheisemmin demoniin nimeltä krapula. Vappupiknikillä piti käydä muutamana vuotena. Mieleen on jäänyt lähinnä viileä sää, ja etova tunne vatsassa kun kuohuviinin haju saavutti edellisestä illasta/aamusta herkistyneen hajuaistin. Mutta elämä jatkui vapun jälkeenkin.

Nyt..
Oi noita nuoruusvuosia.. nyt moinen ei tulisi kuuloonkaan! Taustalla ei ole moralisointia tai pyhistelyä. En vain yksinkertaisesti jaksaisi rankempaa juhlimista, enkä toisaalta ole sellaisesta kiinnostunut. En ainakaan juuri nyt. Kuluneiden vuosien aikana vapunvietto on muuttunut pienimuotoisemmaksi, ja baarit on jätetty väliin. Myös Mantan lakitus on jätetty innokkaiden nuorempien seurattavaksi, sillä neitokainen saa lakin päähänsä varmasti ilman minuakin.

Tämä vappu meni oikein leppoisasti perheen parissa. Oli todella mukavaa saada vanhemmat ja sekä sisareni visiitille vappua viettämään. Olin laitellut melko yksinkertaisia ruokia, enemmän tai vähemmän onnistuen. Juominen pysyi kohtuullisena, samoin syöminen. Oli äärimmäisen mukavaa nauttia vapunaatosta hyvässä seurassa ja hyvien juttujen kera! Vaikka minun ja puolisoni luona käy vieraita harvoin, myönnän pitäväni ”emännöinnistä”. En tosin ole mikään synnynnäinen emäntä, mutta minusta on hauska laittaa esimerkiksi ruokaa ja katsoa kaapista hieman paremmat astiat pöytään.


Kuvahaun tulos haulle vappu


Tällainen vapunvietto sopii minulle nyt oikein hyvin. En pidä paheellisena juhlia kunnolla vaikka useammankin päivän ajan. Itse en vain enää ole kiinnostunut sellaisesta. Ainoa mitä tosin kritisoin, on roskaaminen. Onneksi epävakainen sää rajoitti ulkojuhlintaa, mutta joinakin vuosina olen vapunpäivänä ollut miltei raivoissani, kun edellisen päivän koristeiden jäänteet lojuvat pitkin katuja ja nurmialueita. Tänä vuonna näyttää miellytävän siistiltä, ainakin täälläpäin. Kenties tässä voisi raahautua nauttimaan tuosta vappuisesta, toisin sanoen hivenen sateisesta säästä.

Oikein hauskaa vapunpäivää kaikille!

P.S Ei meillä oikeasti ollut ilmapalloja..

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti