lauantai 10. maaliskuuta 2018

Viikko kisoihin: Mitkä ovatkaan fiilikset?


Aika rientää eikä kisoja voi lykätä myöhemmäksi. Oi jos voisikin.. muutaman vuoden kokemuksella olen huomannut, että olotila on aina sama. Koskaan kisat eivät tule odotetusti, saati sitten odotettuna tapahtumana. Aina ne ovat liian aikaisin suhteessa valmistautumiseen ja harjoittelun tuloksiin! No, eihän tämä puuha mitään ylitsepääsemättömän vakavaa ole, mutta olisihan se mukava näyttää paras versio tehdyn työn tuloksista! Toisaalta olen edelleenkin tyytyväinen jo siihen, jos kykenen hyytymättä vetämään ohjelman alusta loppuun. Mutta mitkä ovatkaan ajatukset näin viikkoa ennen kisoja?

Miksei sitä lisäaikaa koskaan vain ilmesty?!!
Näin juuri! Kaipaisin lisäaikaa vielä viikon tai pari. Jos sellaista saisin, kaipaisin senkin ohelle pari lisäviikkoa. Pakko siis kai myöntää, ohjelma ei koskaan ole niin valmis että se tuntuisi valmiilta. No, tekniikassa olisi kyllä hiomista. Askelsarja takkuilee silloin tällöin, hypyt ovat vieläkin keskeneräisiä, piruetit saisivat pyöriä vieläkin nopeammin, ilmeen pitäisi olla iloinen jne.

Aina jotain jää puolitiehen ennen kilpailuja. Miksi sitten en vaihtaisi Silver -sarjaan, jossa yhtäkään kaksoishyppyä ei olisi, ja ohjelmakin olisi lyhyempi? Syitä on useita. Gold -sarjassa edustan ”heikompaa tasoa”, mutta ainakin minun on todettu sopivan paremmin goldin puolelle. No, matalaltahan se on aloitettava! Silverissä musiikin maksimipiruus on 2 min. 15 sek., mikä minun makuuni on liian vähän. Vaikka äkkiseltään tämän kuulostaisi helpommalta vaihtoehdolta, ohjelma on niin täyteen ahdettu, että en vaan saa kokonaisuudesta mielekästä. Goldissa kesto taas on 2 min. 50 sek., mikä tuolla riverdance -musiikilla nostaa sykkeen aika mukavasti! Tai epämukavasti..

Kuvahaun tulos haulle homer simpson panic

Sisältövaatimukset suhteessa aikaan ovat kuitenkin sen verran mukavammat, että päädyin tähän sarjaan. Toisaalta haluan myös kehittyä, ja kilpaileminen ns. helpommassa sarjassa saattaisi vähentää motivaatiota opetella uutta ja parannella jo opittua. Kyseessä ei kuitenkaan ole mikään parempi-huonompi -asetelma. On myös monia aikuisluistelijoita jotka haluavat pysyä samassa sarjassa. Vaikka elementtien vaikeistaso ei nousisi, he kehittävät taitojaan esimerkiksi eri koreografioiden ja ilmaisun suhteen. Kehittymistä voi siis tapahtua usealla tavalla. Itse en taas uskaltaisi edes yrittään ilmaisullista artistic -ohjelmaa, jossa sananmukaisesti taiteellinen ilmaisu on pääroolissa, eivät niinkään tekniset suoritukset.

Toisaalta kehitystä on tapahtunut..
Pakko tämäkin on myöntää! Ensinnäkin kunto on kasvanut vauhdikasta ohjelmaa harjoitellessa. Yllätin itseni myös tuomalla takaisin joskus teininä onnistuneen Biellman -piruetin! Valitettavasti asento jää vähän pyöreäksi, mutta nyt uskallan kehua itseäni: Ei jokainen 32-vuotias taivu moiseen! Yritän kuitenkin ennen kisoja parannella asentoa, eli saada sitä hieman eteenpäin. Axelissa tapahtui myös pieni, mutta merkittävä edistyminen! Jos ensi viikolla onnistun keskittymään mahdollisimman huolella suljettuun asentoon, rotaatioon tulee vain se sallittu neljänneksen vajaus! Sunnuntaina on jälleen mahdollisuus skarpata.. Myös kaksoissalchowissa hahmotin lähtökaaren ”odotusajan”.

Kuvahaun tulos haulle wait Helpommin sanottu kuin tehty..

Liukuihin olen ollut suorastaan tyytyväinen! Vaaka nousee jo näyttävälle korkeudelle, samoin polvivaaka ”väärällä” puolella. Ehkä tämä tästä... Myös nopeus tuntuu kohtuulliselta, eli matelu jää vähemmälle. Tietenkin nopeutta saisi olla vieläkin enemmän, mutta uskon sen lisääntyvät harjoittelun myötä.

Entä ”vastustajat”?
Taas hieman harmittelin sarjan kilpailuasetelmaa. Voi toki olla että minussa on huonon häviäjän piirteitä. Mutta samaan sarjaan ovat jälleen tulossa nuorempien sarja (alle 30-vuotiaat). Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että mukana on entisiä kilpaluistelijoita. Heillä varmuus ja tekniikka ovat aivan eri luokkaa. Totta puhuen en edes yritä kilpaila heitä vastaan, sillä oma perusluistelunikaan ei ole samaan tapaan vuosien ajan intensiivisesti hiottua. Olen siis aina ollut harrastelija, en kilpaluistelija.

Kuvahaun tulos haulle lisas rival

Muiden luistelijoiden sijaan kilpailen ns. itseäni vastaan. En aio katsoa yhtäkään suoritusta ennen omaani. Teen oman ohjelmani niin hyvin kuin kykenen, se riittäköön. Ja parhaassa tapauksessa yritän jopa nauttia hetkestä ja luistella ohjelmani enemmänkin esityksenä, kuin kisasuorituksena. Siinä lienee suurin tavoitteeni.

Mahdollisia tavoitteita?
Edellisessä tulikin tavoite luistelusta nauttimisen suhteen. Vähän suorituskeskeisempänä tavoitteena on kuitekin parantaa pistemäärää viime vuodesta. Toki pistemäärään vaikuttavat monet asiat: muiden luistelijoiden suoritukset sekä tuomareiden näkemykset. Entä jos pisteet ovat huonommat kuin viime vuonna? Jaa-a, sitten ovat. Olen ottanut annetut pisteet ns. rakentavana palautteena, en henkilökohtaisena iskuna. Tulen siis kisojen jälkeen panostamaan siihen, mikä jää heikommalle.

Kuvahaun tulos haulle goal meme

Kisatilanteessa itse ainakin keskityn herkästi liikaa suorittamiseen. Ihanteellista olisi, jos kykenisin panostamaan myös esittämiseen, eleisiin ja ilmeisiin. Ylipäänsä toivon saavani kokoon energisen ja positiivisen ohjelman, ja että tämä tavoite välittyisi myös tuomareille ja katsojille. Jos en onnistu, yritän uudelleen seuraavissa kisoissa. Tietenkin syksyllä muu elämäntilanne voi taas olla aivan toisenlainen, mutta luistelu jatkuu vaikka mikä olisi!

Milloin ovat seuraavat kisat?
Alkujaan olin miettinyt josko osallistuisin vuosittain, ihan kohtuullisen matkan päässä pidettäviin kisoihin. Tänä vuonna kisoja ei valitettavasti kuitenkaan järjestetä, sillä samaan aikaan oli kilpailut.. Tallinnassa jos oikein muistan? Tietenkin Oberstdorfissa olisi suuret, nimenomaan aikuisille järjestetyt kansainväliset kilpailut. Kynnys kilpailla ulkomailla tuntuu kuitenkin vielä liian korkealta, mutta ehkä tuota Tallinnaa voisi jossain vaiheessa kokeilla. Jos uskallan..

Mutta onko niitä kisoja sitten enää ollenkaan? Syksyllä haluaisin kovasti kilpailla uudelleen, ja kotimaassa olen valmis reissaamaan hieman pidemmällekin. Kuten totesin, valmistumisen jälkeen elämäntilanne voi olla sellainen, että harjoittelukuvioita on mietittävä uudelleen. Onneksi tuleva työni ei ole jämptiä klo: 8-16 -tyylistä päivätyötä, jolloin harjoittelutuokio keskellä päivää on todennäköisesti realistinen skenaario.

Yhteenvetoa:
Yleisolotilaa voisi luonnehtia jonkinlaiseksi epävarmuuden ja rentouden välimuodoksi. Tänä vuonna suhtaudun kisoihin harvinaisen rennosti. Osaksi tämä johtuu siitäkin, että tiedostan takana olevan, hivenen raskaan syksyn ja alkuvuoden. Näillä kun tahtovat osaltaan vaikuttaa harjoittelun tuloksiin. Epävarmuus tulee ehkä juuri siitä, että tiedän olevani omassa kilpailusarjassani ns. heikoimmasta päästä. Toisaalta kisakokemus on tärkeä osa kehittymistä, ja uskallan väittää kehittyneeni kuluneen vuoden aikana. Parikin tuttua on todennut erityisesti hypyistäni, että tekniikkani ei tee suuria harppauksia, vaan kehittyy vähitellen mutta pysähtymättä. Suurena lohdutuksena samainen henkilö totesi, että vaikka kehitys ei olisi nopeaa, tekniikka tulee olemaan varmenpaa.

Kuvahaun tulos haulle back to the basics

Olen huono kilpailija, sen myönnän. -Ainakin siinä vaiheessa kun tiedän ettei minulla ole minkäänlaista etulyönti -asemaa. Menen kilpailuihin suurella mielenkiinnolla, ja otan tuomareiden arvion vastaan ns. ”välitodistuksena” siitä, miten olen kuluneen vuoden aikana kehittynyt, ja mihin olisi hyvä kiinnittää huomiota. Kisojen jälkeen jatkan ohjelman harjoittelua ja mahdollista kehittelyä, mutta erityisesti haluan panostaa tekniikkaan. Tavoitteenani on harjoitella enemmän askeltekniikkaa ja teränkäyttöä, mutta toisaalta myös nopeutta. Myös notkeutta olisi kiva saada vähän lisää. Toki hypyt ja piruetit tulevat olemaan samaan tapaan mukana kuin ennenkin. Askeltekniikka ja teränkäyttö ovat kuitenkin tärkeä osa ns. vaadittavaa pohjaa, mikä taas heijastuu muihin elementteihin. Käytännössä tämä lajitekninen höpinä tarkoittaa sitä, että kun harjoittelen enemmän askeleita ja teränkäyttöä, myös piruetit ja hypyt sujuvat paremmin.

Näillä eväillä mennään siis kohti lauantaita! Ja vaikka pieleen menisi, elämä sekä harjoittelu jatkuvat selkeillä suunnitelmilla myös seuraavalla viikolla.

























Mukavaa lauantaita kaikille!!!


4 kommenttia: