perjantai 30. maaliskuuta 2018

Harvinaisen huono aamupäivä..


Huono päivä.. sellaisilta harva välttyy. Valitettavasti kuulun itsekin siihen enemmistöön, joka sellaisia kokee. Millainen päivä sitten kategorioituu huonojen joukkoon minun mittapuullaani? Variaatioita on monia, mutta yleensä niihin liittyy surkeaa motivaatiota, ikäviä sattumuksia, pienempia tai suurempia sählinkejä, kitkaa muiden opiskelijoiden kanssa, ja oikeastaan myös jokaisen, vähänkin lähelle ilmantuuneen ihmisen kanssa. Kas tässä esimerkki huonosta päivästä, tai onneksi vain puolesta päivästä. Klo: 13 jälkeen asiat alkoivat helpottaa.


Kohtaus 1.
Nukkumaanmeno oli viivästynyt, herätyskello soi kymmentä vaille seitsemän. Normaalisti tämä ei ole paha aika, mutta olisin mieluummin jäänyt nukkumaan tällä kertaa. Katsoin ulos, siellä paistoi aurinko. Samapa tuo, olin jo virallisesti noussut ylös väärällä jalalla. Minua ei olisi yhtään huvittanut reissata praktikum -ryhmän kokoontumispaikkaan. Koko aamun aikana jokainen toimi meni takkuisesti, aivan kuin jokin ulkopuolinen voima olisi hidastanut.

Kuvahaun tulos haulle bad morning

Kohtaus 2.
Tajusin (sentään hyvissä ajoin) ennen lähtöä, ettei lounaalle päästäisi, ja kokoontuminen päättyy vasta klo 12. Ehei.. en selviä niin pitkää aikaa. Siispä eväitä laittamaan. Rahkan kaveriksi sai tulla proteiinijuoma banaanilla. Tosin banaanit olivat loppuneet, sillä joku taliaivo oli unohtanut tuoda sellaisia eiliseltä kauppareissulta. No, kaurahiutaleet kelpaavat myös. Tulihan siitä juoma, tosin sattumien kera. Eiköhän näillä selviä!

Kohtaus 3.
Ulkona oli kylmä. En tykännyt. Olisin halunnut kääntyä takaisin..

Kuvahaun tulos haulle too cold

Kohtaus 4. 
Viimeinkin metroasemalla. Mitäs siellä kuulutetaan.. ”Metrojunat kulkevat epäsäännöllisin väliajoin kuljettajapulan vuoksi.” Jaaha. No, onneksi seuraava juna näyttää lähtevän neljän minuutin kuluttua. Tässähän ehtii mukavasti. Mitä hemmettiä??!!! Liukuportaat eivät toimi!! Luonnollisesti en ollut ainoa henkilö, joka niitä pitkin joutui talssimaan. Ja tietenkään muuta väkeä ei saanut liikkumaan yhtään nopeammin. Huh, ehdin viime hetkellä junaan! Uskokaa tai älkää, matka laiturille vie yllättävän pitkään.

Kohtaus 5.
Muistikatko iski! Mistä ihmeestä ei terminaalista kulkevat bussit lähtivätkään??! Pienen etsiskelyn jälkeen (ja muutaman juoksuaskeleen) pysäkki löytyi. Henkihieverissä vedin kunnon spurtilla lähtevän bussin luokse. Hyvä kun kädessä oleva kassi pysyi mukana! Siellä oli siis muistiinpanot, tenttikirja ja proteiinijuoma shakerissa.

Kohtaus 6
Bussissa.. mitä ihmettä? Mitä märkää lattialle oli valunut? Ja housuilleni? Ja kangaskassiin.. voi jumal**ta!!! (Ja n. Parikymmentä kirosanaa lisää). Ilmeisesti törmäillessä ihmisiin shakerin korkki oli päättänyt aueta. Nyt kaura-proteiinijuomaa oli.. siellä täällä. Miten reagoin? No minä purskahdin itkuun!Pääsin sentään ajoissa paikalle, mutta itku kurkussa kysyin parilta kurssilaiselta missä wc on. Taisin siinä jotain sopertaa pilalle menneestä tenttikirjasta ja shakerin korkista. Äkkiä pullo pois kassista, samoin kirjat ja kassi roskikseen! Paniikinomaista putsaamista, kuivaamista jne.

Kuvahaun tulos haulle homer simpson ängry

Uskomatonta mutta totta, tämän tapahtumarikkaan aamupäivän jälkeen pääsin ajoissa perille! En tiedä pitivätkö kurssilaisten katseet sisällään enemmän myötätuntoa vai kummastelemista, mutta mitäpä sillä on enää väliä. Vahinko ehti tapahtua, ja mahdollisesti olen loppukurssin ajan joukon itkupilli ja draamakuningatar. Kyllähän tuo aamu nyt jo naurattaa, mutta siihen tilaan meni tovi. Kirja onneksi säilyi ehjänä, tosin seuraava lukija saattaa haistaa pienoisen kauran vivahduksen.

Tällainen oli siis esimerkki harvinaisen huonosta (aamu)päivästä. Voisi toki aina mennä huonomminkin, mutta totta puhuen vähän parempikin olisi kelvannut. Mitä tästä opimme? Jaa-a, varmaan huonoja päiviä tarvitaan, jotta hyviä osaisi arvostaa. Suurin opetus taisi kuitenkin olla: Aseta shakeri AINA kansi ylöspäin...

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti