sunnuntai 11. helmikuuta 2018

Huonontunut some -käytös kauhistuttaa!

Kun palaan kauas yläasteaikoihin, en voi sanoa niitä vuosia elämäni parhaimmiksi. Siedettäviksi kyllä, ja mahtui mukaan hauskojakin muistoja. Ilman kiusaamista niitä olisi ollut enemmän. Yksittäisistä ikäkriisihetkistä huolimatta olen iloinen siitä, etten edusta nykyajan nuorisoa. Minun teinivuosinani some ole ilmiönä vasta uusi. Tekstiviesteillä toki oli helppo kommunikoida, mutta markka oli kova hinta jos päivittäin tule lähetettyä useampi viesti. Kuukaudessa laskuun kertyi nimittäin vähän enemmän kuin muutama markka jos viestejä lähetteli kovalla kädellä. Tästä syystä tekstiviestit eivät olleet taloudellisin ratkaisu kiusaajillekaan.

Salakuvaaminen
Minulla on lapsuudesta asti ollut ”kamera-allergia”. Olen pienestä pitäen inhonnut spontaaneja kuvia. Vaikka ymmärrän miksi ihmiset haluavat tilannekuvia, en ole koskaan oppinut pitämään sellaisten ottamisesta. Vaikken asiaa lapsena näin osannutkaan luonnehtia, minusta tuntui kuin yksityisyyttäni olisi loukattu pahasti. Vaikka nykyään vanhoja, esimerkiksi syntymäpäivien yhteydessä otettuja kaverikuvia on lähes hauska katsella, liittyy kuvan ottamishetkeen myös ikävä tunnelma. Oli pakko mennä kuvaan, pakko hymyillä ja pakko olla miten käskettiin. Kun kuvia tarkasteltiin, osa nautti kuvan henkilöille nauramisesta. Minulla huumorintaju ei tahtonut riittää analysoimaan jokaista vikaani.

Nykyäänkin inhoan sitä, jos minusta otetaan kuva lupaa kysymättä. Minua myös inhottaa ajatus, että puhelimesta esitellään luvatta otettua kuvaa. Ehkä joku pitää tätä turhana dramatisointina, ja sitä se ehkä onkin. Minusta vain tuntuu yksinkertaisesti inhottavalta ja epämukavalta, jos lupaa tai mielipidettäni kysymättä joudun kuvattavaksi. Vähintään yhtä paljon inhoan ajatusta näiden kuvien esittelystä.

Kuvahaun tulos haulle take photo without permission

Onneksi en ole lapsi tai nuori. Kamera oli harvinaisempaa omaisuutta lapsilla tai teineillä kun itse sellaista ikäluokkaa edustin. Nyt harvalla ei ole käytössään kameralla varustettua älypuhelinta. Kuvia voi ottaa lähes missä vain ja kenestä tahansa. Kuvan ottaminen on nopeaa, ja se on tehtävissä huomaamattomasti. Vaikka lähes jokainen lapsesta aikuiseen on tietoinen kuvaamiseen liittyvästä etiketistä, surullisen moni viittaa kintaalla moisille säännöille. En edes halua kuvitella miten paljon ja millaisin muokkauksin varustettuja kuvia minusta olisi laitettu jokaisen nähtäville, jos yläasteaikani ihanaisen kiusaamisen kera olisi sijoittunut tähän päivään. Ajatuskin kuvottaa.

Kommentointi ilman harkintaa
Blogin kirjoittamisen ohella luen monia blogeja. Välillä en voi muuta kuin kauhistella kommentteja, joita kirjoittajille saatetaan laukoa. Erään syömishäiriöstä toipuvan päivittäistä energiamäärää (3000 kcal) oli kauhisteltu ja pohdittu terveellisyyttä. Haloo! Järki käteen kommentoijat! Jos ihminen toipuu anoreksiasta, hän ensinnäkin tarvitsee ihannepainonsa saavuttaakseen enemmän energiaa. Ja tuo energiamäärä menee kehon sisäiseen korjaamiseen sekä lihasmassan palautumiseen. Toiseksi, tekstin kirjoittaja ei vältämättä halua kuulla päivittelyjä suurista energiamääristä. Vaikka kritisoinkin jatkuvaa ylivarovaisuutta siinä, mitä syömishäiriöiselle saa, ja mitä ei saa sanoa, tuo kommentti meni todellakin yli.

Ja äidit.. näin lapsettomana näen tuon ryhmän somessa todella erikoisena. Kummasteluni ei siis kohdistu kaikkiin, vaan tiettyyn ryhmään. Jos joku kirjoittaa lapsen kasvattamisesta, hoitamisesta, ruokavaliosta, harrastuksista tms., miten aina joku toinen täydellinen äiti innostuu kritisoimaan ja kauhistelemaan mitä kaikkea kirjoittaja onkaan tehnyt väärin. Parhaimmillaan kommentit kärjistyvät uhkauksiin ilmoittaa lastensuojeluun. Jos minulla on joskus lapsia, taidan jättää lapsia koskevat kirjoitukset minimiin. Ja vielä muistuttaisin, että jokainen some-äippä ei edusta tätä ääripäätä.

Kuvahaun tulos haulle bullying internet

Ja ravitsemus.. auta armias jos joku menee luonnehtimaan terveellistä ruokaa. Kun kuvien joukosta löytyy vilja –tai maitotuotteita, jo alkaa moralisointi. Huvittavinta on, että ruokavalioon liittyvät aiheet näyttävät menevän jo henkilökohtaisuuksiin. Parhaat äärimmilleen viedyt kommentit löytyvät teksteistä, jotka käsittellevät maitotuotteita, viljatuotteita sekä vegaaniutta. Murhaajia löytyy joka kolkasta.

Kuvien luvaton julkaiseminen
Olen aktiivinen Facebookin käyttäjä, sen myönnän. Muutamissa paikkakuntiin liittyvissä yhteisöissä olen kauhistellut sitä, millaisia kuvia ihmiset laittavat julkisuuteen. Saman paikkakunnan yhteisössä huomioitiin jokainen tilanne, johon liittyi ambulanssi tai/ja mediheli. Mitä ihmiset tekivät? Ottivat kuvia itse tilanteesta, ja muitta mutkitta julkaisivat ne Facebookissa.

En ole koskaan käsittänyt, miten ihmisillä ei järki riitä käsittämään, ettei onnettomuuspaikoille kaivata yleisöä. Ei varsinkaan yleisöä joka räpsii kuvia ja ystävällisesti laittaa ne someen muiden nähtäville. Onnettomuuden uhri on tässä vaiheessa puolustuskyvytön, eikä hänellä ole mitään mahdollisuuksia kieltää laittamasta kuvia jullkisuuteen. Vaikkei uhrin kasvoja erottaisin, on mielestäni silti äärimmäisen inhottava ajatus, että samainen henkilö voi nähdä tilanteen jossa häntä pelastattiin. Tällaiset kuvat eivät ole loukkaus ainoastaan uhrille, vaan myös omaisille. Etenkin kuolemantapauksissa on todella järkyttävää edes ajatella, miten järkyttyneitä omaisia ei jätetä rauhaan, vaan heidän sekä uhrin yksityisyyttä saatetaan loukata näin pahalla tavalla.

Kuvahaun tulos haulle internet how to behave

Solvaavat tai yksityisyyttä loukkaavat julkaisut
Kuka muistaa luokassa kiertelevät laput, joissa jonkun todettiin olevan tyhmä, huora, munapää, tai mitä hän olikaan kirjoittajan mielestä? Tai sitten selkään liimattavat laput, joissa luki jotain vastaavaa? Itsekin sain näitä ihanuuksia kokeilla, ja kyllä poskiin nousi kuumottava kestopuna!

Ikävä ajatella, että nuo aika loukkaavat lappuset ovat nykyään varsin kesyä materiaalia. Nehän näkivät vain muut luokkalaiset. Nyt samaisia tekstejä voi naputella someen, ja antaa näin vaikkapa useamman koulun oppilaiden nähtäväksi. Tämä ei koske ainoastaan koulukiusaamista, vaan esimerkiksi artikkeleita ja kirjoituksia julkisuuden henkilöistä. Iltapäivälehtien nettisivut ovat siitä nokkelia, että kirjoittajilla on loistava kyvy saada alunperin neutraali teksti parilla muokkauksella äärimmäisen kieroon suuntaan. Koska ihmisten medialukutaito ja suodatuskyky eivät ole aina huipputasoa, luetaan artikkeli juuri kirjoittajan tavoitteiden mukaisesti. Näin julkisuuden henkilö ystävällisesti nolataan, ja hänestä tai hänen toiminnastaan annetaan täysin kiero käsitys.

Kuvahaun tulos haulle social media bullying


Saavatko ihmiset tyydytystä siitä, että he voivat nolata tai vaihtoehtoisesti lukea tekstejä, joissa henkilö X on tarkoituksenmukaisesti tehty naurun alaiseksi? Tai tuoko rinnakkaisluokan oppilaan muokattu kuva somessa (huora -sanalla otsikoituna) hyvän mielen? En haluaisi ajatella näin, mutta ilmeisesti kyllä. Some on brutaali ympäristö. Siellä ihmisten on helppo pönkittää huonoa itsetuntoaan kiusaamalla haluamaansa henkilöä anonyymisti. Ainoa, mitä kohde voi tehdä, on poistaa itsensä somesta. Valitettavasti kiusaamisen jäljet jäävät someen, samoin henkilön mieleen.

Vaikka sana kiusaaminen on rinnastettavissa lapsiin ja nuoriin, on järkyttävää miten paljon aikuisetkin sellaista tekevät. Toivon hartaasti, että ajan myötä edes pieni osa näistä salakuvaajista, kommentoijista ja solvaustekstien julkaisijoista miettisivät, olisiko heillä rohkeutta tehdä sama kasvokkain kohteen kanssa. Some tekee ihmisistä häpeällisen raukkamaisia, ja samalla laiskoja. Se on helppo ja vaivaton ympäristö ilkeillä ja kiusata. Varmaankaan tätä idiotismia harjoittajille aikuisille ei enää voi takoa päähän järkeä sen enempää kuin käytöstapojakaan. Toivottavasti tulevat sukupolvet oppivat toimimaan fiksummin. Vaikka some on ympäristönä erilainen kuin ns. elävä maailma, eivät ihmisarvo sekä velvollisuus keskinäiseen kunnioittamiseen katoa mihinkään. 

Kuvahaun tulos haulle internet insulting




Ei kommentteja:

Lähetä kommentti