perjantai 12. tammikuuta 2018

Tammikuun treenipäivitys: akrobatiaa ja kisaohjelmaa

Tammikuu lienee se perinteisin skarppausaika niin liikunnassa kuin ruokavaliossa. Jälkimmäisessä voin kehua edistyneeni hienosti! Siis vaikka itse sanonkin. Myös salille ja jäälle olen palannut joululoman jälkeen. Itse asiassa tämä paluu tapahtui jo ennen uutta vuotta.. Mutta asiaan! Jätin mahdolliset lupaukset ja tavoitteet vähemmälle. Ehkä hieman enemmän päätin panosta palautumiseen ja treenin laatuun. Toisaalta haastan itseäni mielelläni myös epämukavilla kuntoharjoitteilla. En muuten tykkää.. Edistystä on omalla tavallaan tapahtunut sekä jäällä että salilla. Jäällä edistyminen on vain pienimuotoisempaa, mutta tuskin sen huonompaa. Mitenkäs se treeni on siis luistanut?

Sarjoissa vaihtelua!
Syksyn aikana tein usein sarjan nousevana siihen asti mihin voimat riittivät. Ns. palauttava kevyempi sarja jäi siis väliin. Aloitus on aina aloitus, mutta jossain vaiheessa vaihtelu on tervetullutta. Joulu-tammikuun vaihteessa innostuin hetkellisesti vaihtelevista sarjoista. Nimeä en tiedä, mutta kolmella eri vastuksella etenin seuraavasti: keskimmäinen – raskain –kevyin. Sarjoja oli kolme, ja toistomäärä maaginen seitsemän.

Toissa viikolla kokeilin mielenkiinnosta jotain uutta, eli raskaimmalla vähiten, keskimmäisellä enemmän ja eniten toistoja kevyimmällä. Vaikka laitteen ääressä tulee vietettyä enemmän aikaa (sori muut laitteelle haluavat!), tykästyin tähän malliin. Raskainta vastusta ei tarvitse harmitella kun toistoja on vähemmän. Keskimmäisellä vastuksella lihaskestävyys astuu kuvioihin, ja kevyin menee palauttavasta sarjasta. Toistaiseksi olen siis laittanut kevyen oikeasti kevyeksi. Meinasin kutsua tätä "pyramidisarjaksi", mutta erilaisten tulkintojen myötä skippasin nimikkeen. (Nim. opettelen vasta..)

Kuvahaun tulos haulle homer simpson gym

Yleensä treenaan yhteensä kolmella eri vastuksella, motivaation iskiessä neljällä. Raskaimman vastuksen kohdalla valitsen sellaisen, minkä saan ilman suuria ponnistuksia ja irvistyksiä liikkeelle. Varmaankin ”pitäisi” ottaa sellainen vastus minkä juuri ja juuri saa johonkin suuntaan, mutta tavoitteeni eivät sellaista vaadi. Toki selkeät lihakset ovat ihan kivakin juttu (etenkin muuten tikkukäsivarsilla varustettuna), mutta pidemmän päälle kaipaan voimaa, en suurta lihasmassaa (ainakaan juuri nyt?).

Pienimuotoinen jalkatreeni mukaan
Ja tästä en muuten ole tykännyt! Loistava asenne vai mitä? Jalkatreenin suhteen olen ”peruslaiska”. En tee sellaista, mistä en hyödy. Miksi näin? Koska minähän en tykkää liiallisesta epämukavuudesta. En toki aina asennoidu lihastreeniin näin negatiivisesti. Joskus vauhtiin päästyäni myönnän saavani kiksejä pienestä hapottumisesta. Mutta kun mennään tunnottomuuden puolelle ja toistoja olisi vielä jäljellä, punainen valo on ainoa vaihtoehto! Tämä ei tosin tarkoita ettenkö jatkaisi loppuun asti. Lapsia ei vaan parane olla lähettyvillä..

Kuvahaun tulos haulle levytanko
 Onneksi ei tällaisia tarvitse käyttää.. Vielä??

Mikä siis palvelisi päälajiani, eli taitoluistelua? Jalkaprässiä tai etureisiä kehittävää laitetta (mikä helkkari sen nimi on??) en näe hyödylliseksi. Sisareni kanssa kutsuimme näitä ”muokkaaviksi laitteiksi”. Nimitys menee kohdilleen, ja antaa sopivasti ohitusluvan. Mikä näistä tekee omalla kohdallani turhia? Vetäkääpäs itse ihan perusluistelua, makkaroita ja pujottelua muutaman kerran viikossa ja katsokaa mitä reisilihaksille tapahtuu. Komeat köntit siinä kehittyy! Sen sijaan levytanko kiinnosti enemmän. Pienin löytyvä paino oli 7,5 kg, mikä sai näin alkuun riittää. Levytanko harteilla tein vaihtelevasti luisteluhyppyjä (tila oli tosin turhan pieni), tavallisia kyykkyjä sekä jalat harallaan sekä X-hyppyjä kunnon joustolla. Tämä muuten tuntui! Samalla pääsi tekemään pieniä hyppyjä vastuksella sekä harjoittamaan polvien joustamista. Kyse ei siis ole mistään pikkuisesta niiauksesta, vaan n. 90 asteen kulmasta. Eli alas mennään! Ehkä ensi kerralla kokeilen hieman suurempaa toistomäärää, tai/ja suuremman vastuksen kanssa. Saas nähdä..

Ihana akrobatia!
En tosin tiedä voiko tätä akrobatiaksi kutsua. ”Valikoimaan” kuuluvat tavalliset kärrynpyörät molempiin suuntiin, myös yhdellä kädellä. Nyt kärrynpyörä eteenpäin ja sillasta takaisin onnistuvat ihan mukavasti! Seuraava vastee lienee jalkojen suoristaminen. Uskon kuitenkin, että kykenen tähän keskittymään harjoittelun myötä paremmin.

Kuvahaun tulos haulle lisa simpson gymnastics

Ikää tai ei, haluaisin oppia puolivoltin ja flikin. Valitettavasti näitä varten tarvitaan jo vähän enemmän pehmustetta, mutta kuka ties, kevään aikana ihanteellinen harjoittelutila löytyy.. Riippuen innostuksesta ja uskalluksesta, lähiviikkoina yritän yhdistää hyppyjä ja kärrynpyöriä. Mistään laajoista liikesarjoista ei todellakaan ole kyse. Jos/kun alan olla tyytyväinen lopputulokseen, pistän varmasti videota ”todistusaineistoksi”!

Jäällä: Kisaohjelmaa alusta loppuun
Tein siis kisaohjelmaan jonkinlaisen tyngän, jota valmentaja saa muokata sen mukaan miten parhaaksi näkee. Kisat ovat kuitenkin maaliskuussa, minkä vuoksi valmista ohjelmaa on viimeistään nyt treenattava. Jos pääsen maanantaina jäälle, ehkä uskaltaudun kokeilemaan musiikin kanssa. Apua..

Kisaohjelman haastaa tekijäänsä todella paljon. Aiemmin elementtejä on tottunut harjoittelemaan yksitellen ja usealla toistolla. Nyt elementit sidotaan toisiinsa, eikä liikkeeseen pääsekään siirtymään totutusta tavasta. Vaikka haastetta onkin, olen kiitollinen valmentajalleni. Esimerkiksi axel ja kaksoissalchow lähtevät kaarista, joita en ole tottunut tekemään ennen hyppyä. Vaikka riski epäonnistua on suuri, mahdollisuudet kehittyä ovat vähintään yhtä suuret.

Teknisesti pientä kehitystä tapahtuu eri osa-alueilla. Hypyissä kehitys on todella pienimuotoista, mutta suunta on eteenpäin. Voi olla vaikea kuvitella, miten vaikeaa nyt sitten olisi päästä kaksoishyppy nätisti yhdelle jalalle. Näin ei kuitenkaan ole. Omalla kohdallani haasteena on saada riittävän tiivis rotaatioasento. Mutta kun jalat saa edes puoli senttiä lähemmäksi toisiaan, voi kierrosmäärä mennä selkeästi lähemmäksi toivottua, ja paino on selkeästi alastulojalalla. Minulla vapaa jalka käväisee jäällä, mutta etunoja on selkeästi vähentynyt. Pikku hiljaa siis. Ns. seisomapirueteissa on tapahtunut ihan mukavaa edistymistä. Ne nimittäin alkavat pysyä lähes paikoillaan! Asia korjaantui sillä, että kiinnitin huomiota suoraan ryhtiin ennen piruettiin siirtymistä. Askaleissakin alkaa olla vauhtia, ja aiemmin mahdottomat liikkeet ovat alkaneet sujua. Wohoo! Mitään MM-tason luistelijan liikettä ne eivät todellakaan vastaa, mutta onneksi ei tarvitsekaan.

Ruoka ei ole unohtunut!
Last but not least.. eli tämä puoli on sujunut todella mallikkaasti! Viime aikoina olen tehnyt lisäyksiä aamupalan puolelle, mikä on hieman hankaloittanut aamupalan ja lounaan välisen välipalan nauttimista. Syy: ei meinaa mennä alas. Mutta kyllä se vatsa oppii..

Kuvahaun tulos haulle homer simpson meal

Ruokamäärät alkavat olla jo kiitettäviä, vaikka toista järeämpää ateriaa en saakaa alas. Lounas sen sijaan on jo ”aikuisten annos”. Paino ei ole toistaiseksi muuttunut, eli lisäys aamupalassa menee ilmeisesti hyötykäyttöön. Kun praktikum -kokoontumiset alkavat, toivon löytäväni balanssin syömisiin. Mikä on ongelma? Kokoontumiset ovat aikaisin, ja kulkuyhteyksien huononemisen vuoksi joudun lähtemään aikaisin liikkeelle. Minun siis oltava aamuisin niin ripeä, että ehdin leipien lisäksi lusikoida jogurttia pähkinöiden kera. Myönnän että minulla on taipumus unohtua pohtimaan elämää suurempia asioita, minkä aikana kello kehtaa käydä normaaliin tahtiin. No, ehkä onnistun jos en tee asiasta ongelmaa. Toisaalta en näe syytä miksen voisi myös onnistua.

Leppoisaa viikonloppua kaikille!


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti