tiistai 30. tammikuuta 2018

Miten vähäsokerisuus/sokerittomuus vaikuttaa arkeeni?

Olen aikaisemminkin pohtinut blogissani sokerinhimon puuttumista. Luulen että kyseessä tavallista pidempi vaihe, jonkan jälkeen saatan muuttua raskaan sarjan sokerihiireksi. Viime aikoina olen ollut sen verran kiireinen, että makumieltymysten aiheuttamia haasteita ole liioin tullut vastaan, ei ainakaan sosiaalisen elämän asettamia. Onhan siinä sosiaalisen elämän vähenemisessä sitten jokin hyöty? Ruokavalioni ei ole määrätysti 100%:sen sokeriton. Hyväksyn toki pienet sokerimäärät eri tuotteissa, kunhan maku ei kärsi. 

Kuulun tosiaan siihen (mahdollisesti?) vähemmistöön, jolle ”herkut” eivät maistu. Siis ainakaan toistaiseksi. Satuin kuitenkin maanantaina löytämään ”kohtalotoverin”. Hän kertoi kollegansa harrastavan amerikkalaisia reseptejä. Leipomuksen nimeä ei muistettu, mutta taikinaan laitettava sokerimäärä jäi mieleen: yksi litra. Huhhuh.. Jo ajatuskin saa hammaskiilteen pettämään.

Maistuu pahalta!
Opetin viime perjantaina puolison tytärtä leipomaan mudcakea. Kun kakku oli valmis jäähtynyt, minäkin päätin maistaa ennakkoluuloista huolimatta pienen nokareen. Lopputulos: Elämäni oli vilahtaa silmieni edessä, ja pienen hetken harkitsin palasen sylkäisemistä. Kyse ei siis ollut mistään syömishäiriön jälkimuistosta, vaan ilmiösä nimeltä paha maku. No, 200 g:n verran suklaata ohella taikinaan tuli 2 dl sokeria, eli makeuden aiheuttaja lienee selvä. Tämä ohje valittiin lähinnä yksinkertaisuuden vuoksi. Onneksi varotin tyttöä pariin otteeseen etten välttämättä tykkää mausta, ja ettei missään nimessä kannata pahastua.

Kuvahaun tulos haulle mudcake

Onneksi ohjeeni sisäistettiin, ja mudcake meni parempiin suihin. Leipominen sinänsä oli ihan hauskaa, vaikken paras opettaja olekaan. Minä kun olen tottunut soveltamaan ja oikaisemaan, jolloin vaiheiden suorittaminen ”oikeaoppisesti” oli oma haasteensa. Tällaisia asioita ovat esimerkiksi arviointi ainesten mittaamisessa. Kotitalouden oppikirjassa neuvottiin aikoinaan tasoittamaan veitsellä jauhomitan pinta, jolloin määrä on tismalleen oikea. No, minä kauhaisen jauhoa desimittaan ja arvioin lopun silmämääräisesti. Huono tapa, tiedän kyllä!

Mikä sitten kelpaa makeannälkään?
En tiedä onko osasyy korvien välissä, mutta noissa itse valmistetuissa proteiinijuomissa on makeutta riittävästi. Makeus tulee siis banaanista. Pieni nolo paljastus: jos banaani on pieni, makeutusainenappi sujahtaa joukkoon, varmaan ihan itsestään kylläkin. Jos en steviaa käytä, näillä terveellisillä napeilla maustan smoothiet. Tosin makeuttamisen tarve riippuu raaka-aineista. Jos raaka-aineina on pelkkiä marjoja ja hedelmiä, niiden oma maku riittää hyvin!

Kuvahaun tulos haulle semper smoothie                Kuvahaun tulos haulle granny smith apple

Maustetut rahkat sopivat myös hyvin välipalaksi silloin, kun maistamattoman sijaan mieli tekee jotain missä on ”makua”. Myös valmissmoothiet ja happamat omenat!! Liian makeista rahkoista en pidä. Joskus sain niinkin nerokkaan idean kuin Rainbown rahkan maistaminen (siis sellaisen pienen). Lopputulos: ei jatkoon.

Vaikutus ravitsemukseen?
Omalla kohdallani sokerin ja ”herkkujen” pieni määrä aiheuttaa hieman päänvaivaa, vaikka pidemmälle päälle hyötyjä on enemmän. Esimerkiksi tuossa ”dieetissäni” puuttuvia energiamääriä on ajoittain haasteellista haalia. Ns. kunnon ruoka tunnetusti tahtoo sisältää vähemmän energiaa kuin suklaapatukat ja Omar -munkit. Toki leivistä saa hyvinkin tuhtia tavaraa, mutta rajansa leivänkin syömisellä.

Kuvahaun tulos haulle omar munkki

Sitä perusterveellistä ruokaa on siis syötävä enemmän. Onneksi pähkinöistä saa mukavan määrän energiaa ”pienessä paketissa”. Mutta tämä makeanhimon puute ja vähäinen mieltymys ”herkkuihin” on suurin tekijä sen suhteen, miksi energialisäys on projektina kestänyt niin kauan. Niin, ja jatkuu edelleenkin. Mutta luulen että pidemmän päälle sokerin jääminen vähemmälle on varmaankin ihan hyvä asia. Tämä ei kuitenkaan tarkoita etteikö ruokavaliooni mahtuisi jotain epäterveellistäkin.. mokomat juustot!

Muut vaikutukset?
Nykyään ns. sosiaaliset haasteet ovat onneksi jääneet vähemmälle. Toisaalta kyläreissuja joihin kahvipöytä liittyy, on sattuneesta syystä ollut vähemmän. Tässä vähän hektisemmässä elämäntyylissä ei kahvipöydissä pääse päätään raapimaan. Tosin jos luentoryhmissä tauolla kiertää karkkipussi tai porukka lähtee kahvia ja pullaa nauttimaan, minä tyydyn omiin eväisiin. Selitys: säästösyistä ja toisaalta ihan muuten vain minulla on oma termari mukana. Tosin Unicafén kahvi on joskus vähän.. pahanmakuista?

Omassa lähipiirissäni minun ei onneksi tarvitse leikkiä kohteliasta tai selitellä. Joskus esim. marjapiirakka yms. menee, mutta harvemmin. Pullat, keksit ja muut makeammat leivonnaiset sen sijaan tekevät jo tiukkaa. Munkit eivät mene lainkaan. Mutta tämä ei perheen tai lähempien tuttavien seurassa haittaa, sillä heidän seurassaan voin vapaasti jättää leivokset pöytään. Eli aika ongelmitta selvitään!


Eli sokerikynnykset ylittävät ruuat maistuvat yksinkertaisesti pahalta suussani. Kun tuttava jäähallin pukuhuoneessa mainitsi taikinareseptin johon sokeria tulee ainoastaan litra, ajatuskin kauhistutti! Kyse ei ole niinkään terveysintoilusta tai ruokavalion tarkkailusta. Se on makukysymys. Tosin sokerista ei myöskään tule erityisen hyvä olo, siis fyysisesti. Mahdollisen pahoinvoinnin lisäksi korkean verensokerin nostattama väsymys on aika epämukavaa, etenkin jos pitäisi saada jotain aikaiseksi. Vaikka mediassa sokerittomuudesta tehdään jonkinlainen tavoitteellinen elämäntapa, en koe itseäni sen hyväkuntoisemmaksi tai ”freesimmäksi”. Toki liiallisia määriä kannattaa välttää, mutta eiköhän sokerinkäyttö järkevissä määrissä ole ihan sallittua. 

Kuvahaun tulos haulle sugar

Mitä järkevä määrä sitten kenenkin kohdalla tarkoittaa.. 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti