perjantai 1. joulukuuta 2017

Miltä nyt tuntuu tehdä gradua?

Kirjoitin aikaisemmin kokemuksistani liittyen gradun kirjoittamiseen. Tähän mennessä fiilikset ovat pysyneet varsin samoina, mutta viime aikana radikaalimpi aaltoliike on vähentynyt. Työ on edennyt ihan kohtuullisesti. Materiaalia löytyy toivottavasti vielä lisää, mutta se onnistuu valitettavasti vain säännöllisellä etsimisellä, ei toivomisella. Tosin sitä kautta olisikin mukava saada materiaalia, tai oikeastaan koko työ valmiiksi! Tällä hetkellä työstän seuraavaa seminaaria varten ensimmäistä päälukua. En ota stressiä siitä, miten pitälle ehdin tämän osuuden saada, sillä jotain korjattavaa siinä kuitenkin tulee olemaan. Teen töitä edelleenkin (mahdollisuuksien mukaan) päivittäin, ja niin työ onkin edennyt. Aivan siloinen tie ei sentään ole ollut, sillä pysymyminen tutkimuskysymyksessä on ainakin minulle haaste. Muuten uskallan olla jopa tyytyväinen siihen, miten työ on edennyt.

Loma-aika” rajoitettu
Loma-ajan rajoittaminen ei todellakaan tarkoita työskentelyä 24/7. Itse ajat jotka käytän päivittäin työskentelyyn ovat varsin lyhyitä. Niin oudolta kuin kuulostaakin, näin työskennellen saan paljon enemmän aikaiseksi kuin paahtamalla väkisin työpäivän verran. No, jos kahdeksan tuntia käyttäisi päivässä työskentelyyn, ehkä silloin voisi saada paljon aikaiseksi. Minulle ovat riittänyt nuo pienet pätkät, joiden kautta olen päässyt 1-2 sivun päivävauhtiin.

Kuvahaun tulos haulle homer simpson back to work

Miten siten loma-aikaa sitten on rajoitettu? Tällä tarkoitan mahdollisten välipäivien määrää, joita maksimissaan pidän kaksi, mutta yleensä vain yhden. Kaksi välipäivää johtuu jo siitä, etten ehdi edes pahemmin koneen ääreen. Kun taot gradusta pysyvät riittävänä lyhyinä, on työn ääreen aina helpompi palata sekä saada kiinni edellisen työskentelyn ajatuksista.

Liittyykö tämä tutkimuskysymykseen..
Tämä on paha! Minä, joka olen mestari poikkeamaan aiheesta, saan jatkuvasti miettiä kuuluuko kirjoittamani teksti itse aiheeseen, tai tukeeko löytämäni materiaali työtäni. Kaikesta huolimatta onnistun aina vähintään pienissä määrin eksymään tutkimuskysymyksen ulkopuolelle. No, taito se on sekin? Mutta pakko myöntää, että jatkuva eksyminen on todella turhauttavaa! Varmaan joku kummastelee kuinka tällainen on mahdollista. Voi, jos tietäisin syyn, osaisin varmaan paremmin tarttua asiaan ja opetella pysymään alkuperäisessä aiheessa.

Kuvahaun tulos haulle stay on topic

Avoimet kysymykset
Joskus lähteistä tehdyistä johtopäätöksistä syntyy ärsyttäviä, avoimia kysymyksiä joihin selkeää vastausta ei tietenkään löydy mistään. Tyypillisesti näin käy silloin, kun pyrkii johtopäätösten kautta luonnehtimaan esimerkiksi toimintaa X, jonka johon liittyviä motiiveja ei sitten pystykään selittämään riittävin perustein. Silloin on tyydyttävä lauseeseen ”tekijän toiminnasta ei kuitenkaan käynyt ilmi, millä perusteella hän toimi tavalla X. Se siitä ahaa-elämyksiä sisältävästä tutkimuksesta.

Kuvahaun tulos haulle homer simpson question mark

Toisaalta on hyvä muistaa, että edes jokainen tutkija ei uransa aikan kykene selittämään tai löytämään vastauksia kaikkeen mahdolliseen. Kun tarkemmin ajattelee, ehkä niin on parempi. Eli avoimissa kysymyksissä lienee siis puolensa.

1-2 sivua päivässä
Kuten tuli mainittua, tämä on vakiovauhtini, ja olen siihen tyytyväinen. Tietenkin vauhtiin vaikuttaa se, millainen vaihe työstä on meneillään. Esimerkiksi tietoa kerätessä sivuja voi kertyä enemmän, mutta nyt puolestaan lähdemateriaalin tekstiä analysoidessa vauhti on hitaampi. Tämä vaihe on toisaalta mielenkiintoinen, ja jollain tavalla luovempi kuin tiedonhaku ja taustamateriaalin kirjoittaminen. Liian lennokkaaksi teksti ei tietenkään saa mennä, mikä on toinen syy tuohon 1-2 sivun päivävauhtiin.

Kuvahaun tulos haulle homer simpson working hard


Tämä nopeushan ei ole mikään suositeltu vakio, vaan juuri minulla keskittymiskyvylleni sopiva. Ehkä moni vetää kolminkertaista nopeutta, ja nostan heille hattua. Tavoitteena on kuitenkin saada työ valmiiksi, jolloin ihanteellisen nopeuden ja työskentelytavan löytämisellä on suuri rooli. Kukin tyylillään siis. Tosin yhden kilpailun hävisin: länsimetro valmistui ennen graduani. Se oli kova isku. 

2 kommenttia:

  1. Vaikuttaa hyvin samansuuntaiselta, kuin oma graduntekoni aikanaan :D Iso tutkielma vaatii paljon aivotyöskentelyä, mikä ei aina näy heti "tuloksina" eli uusina sivuina. Se ei kuitenkaan tarkoita, ettei työ edistyisi - valtaosa graduista on juurikin sitä ärsyttävää näkymätöntä työtä!

    VastaaPoista
  2. Nimenomaan! Toisaalta eri tieteenaloilla gradujen edistyminen ilmenee varmaan eri tavoin. Vähemmän humanistisissa tai teologisissa paperille ilmestyy tekstin sijaan enemmän numeroita ja taulukoita, jotka ovat tuloksia tehdystä tutkimuksesta. Kun tutkimustuloksia ja johtopäätööksiä joutuu kuvailemaan omin sanoin, tulos on erilainen kuin tulokset, jotka ilmenevät numeroiden tai kuvien muodossa. Tästä syystä näen punaista, jos täysin eri tieteenalojen edustajat mitelöivät töidensä edistymisestä. Tai ylipäänsä opintojen :D

    VastaaPoista