perjantai 22. joulukuuta 2017

Kolme vuotta aktiivista treeniä: Näin motivaationi on pysynyt!

Vaikka edistymiseni ei ole ottanut mitään huikeita askelia sen enempää jäällä kuin maalla, tajusin jatkaneeni aktiivisesti harjoittelua jo useamman vuoden ajan. Jos itseään voi luonnehtia kehittyjänä, taidan kuulua ”hitaasti hyvä tulee” -sarjaan. Kehityn, mutta pienissä erissä. Eron huomaa lähinnä tarkastellessa tilannetta pidemmällä aikavälillä. Näin on käynyt esimerkiksi axel -hypyn kanssa. Hyppy ei edelleenkään onnistu ns. kunnolla, mutta asento ja rotaation määrä ovat selkeästi parantuneet kuluneen vuoden aikana.

Tietenkin olen tyytyväinen kehittymiseen, mutta nyt todella uskaltaudun kehumaan itseäni sitkeydestä! Neljä vuotta saman lajin parissa ei ole pieni saavutus! Hidas edistyminen vaatii kuitenkin motivaation ylläpitämistä. Tietenkin olin aivan erilainen harjoittelija neljä vuotta sitten, ja moni asenne ja ajatusmalli ovat kehittyneet vuosien aikana. Tässä muutama periaatteita, joita olen erityisesti kuluneen vuoden aikana noudattanut. Varoitus: pitkä tarina edessä!

Huono päivä? Unohda seuraavaan kertaan mennessä!
Kaikki menee pieleen. Hyvä kun edes kävely onnistuu kompastelematta! Aina syytä huonolle päivälle ei voi ”diagnosoida”, eikä mielestäni kannatakaan. Huonoina päivinä monella (minulla ainakin) on taipumus yrittää pieleen mennyttä liikettä kerta toisensa jälkeen, mutta lopputulos on ainoastaan katastrofi. Tietenkin tästä jää kunnon turhautuminen ja kiukku.

Kuvahaun tulos haulle homer simpson bad day

Tämä lienee tuttu ilmiö monelle. Mikä kuitenkin on tärkeää ajoissa lopettamisen lisäksi, huono päivä tulee jättää taakse. En suosittele odottamaan seuraavalta päivältä erillistä korvausta, sillä odotukset voivat muuttua liian koviksi. Huono päivä kannattaa yksinkertaisesti deletoida mielestä ja aloittaa puhtaalta pöydältä. Mikäli taustalla oli selkeästi ns. ulkoisia stressitekijöitä (opiskelu, työ, muu kiire, vastoinkäymiset), niiden tiedostaminen auttaa usein, etenkin jos stressiä kykenee hallitsemaan. Itselläni ainakin jo asian tiedostaminen auttaa paljon, sillä tiedän etteivät taitoni tai kuntoni ole rapistuneet yhdessä yössä.

...Mutta mieti mitä virheliikkeitä voit korjata
Erityisesti taitolajeissa virheitä on helppo tehdä. Jos edellisenä juuri harvinaisen huonona päivänä virheliikkeitä tulee toistettua kiukkuisesti, ne saattavat seurata mukana myös seuraavalle kerralle. Vaikka huono päivä muuten kannattaa käräyttää savuna ilmaan ja heittää tuhkat jorpakkoon, mahdolliseen virheelliseen tekniikkaan kannattaa palata. Syy: seuraavalla kerralla liikkeen voi tehdä palalalta niin, että toistettu virhe saadaan karsittua. Käytännön esimerkkinä itselläni lienee tuo demoni nimeltä axel. Kyseessä on siis hyppy, ei henkilö. Jos hermostun kyseisen hypyn kanssa, toistan tiettyjä virheitä. Tämän vuoksi yritän seuraavaan kertaan mennessä psyykata itseäni oikealla tekniikalla. Ts. mielikuvaharjoittelulla ennen jäälle siirtymistä.

Kuvahaun tulos haulle homer simpson perfect

Puhtaalta pöydältä aloittaminen kannattaa siis asettaa myös tekniikan tasolle. Itse olen havainnut hyväksi suunnitella etukäteen mihin asioihin kiinnitän huomiota seuraavalla kerralla. Joskus kieltämättä unohdan..

Älä laske matkoja, aikoja tai painoja
Tämä ”viisaus” konkretisoitui salitreenin yhteydessä. Olen tosiaan tehnyt ylävartalotreeniä, ja myönnän kuuluneeni pieniä painoja nolosteleviin. Pian kuitenkin suostuin tajuamaan, että minun henkilökohtainen lähtötasoni ja kuntoni ylipäänsä on oma asiani. Jos pienetkin painot vaativat pusertamista, minähän harjoittelen juuri oman tasoni mukaisesti. Tosin välillä rajoja kannattaa hieman koputella..

Muista onnistumiset!
Erityisesti taitolajeissa liikkeet eroavat toisistaan. Ainakin olen että voin yleistää. Jokaisella on omat vahvuusliikkeensä, mutta usein myös heikommat, eli ne ”tyhmät” liikkeet. Hei, minusta ainakin kaikki mitä en osaa, on yksinkertaisesti tyhmää! Jostain syystä liikkeet muuttuvat ”kivoiksi” kun opin ne..

Kuvahaun tulos haulle homer simpson happy

Jokaisella harjoittelukerralla tahtoo ilmetä sekä paremmin, että vähemmän paremmin onnistuvia liikkeitä. Kun jälkifiiliksiä haetaan, suosittelemen lämpimästi keskittymään onnistumisiin! Tekniikan hiomisessa on tietenkin hyvä pohtia mitä voisi tehdä paremmin, mutta ensisijaisesti koen oman motivaationi säilyneen päättämällä harjoittelukerran ajatukseen: ”Hyvin mä vedin!” Ja mikäli tekninen puoli ei mennyt aivan nappiin, harvemmin jätän yrittämättä, joten eiköhän sinnikkyyskin ole kehumisen arvioinen asia?

Hyväksy levon tarve
Etenkin ikää alkaa olla enemmän kuin 25 vuotta, kehon palautumiskyky ei ole aivan yhtä nopeaa kuin ennen. Levon tarve voi ilmetä perinteisen väsymysken merkeissä, mutta ainakin omalla kohdallani hieman salakavalamminkin. Vaikka voimia tuntuisi olevan, jokainen liike alkaa mennä yhä kömpelömpään suuntaan. Kun tilanne ei ota muuttuakseen parin päivän aikana, tiedän että on tauon paikka. Itselläni yleensä riittää yhden päivän lepo, mutta tarpeen määrä on yksilöllistä. Olen varautunut myös siihen, että tulevan viiden vuoden aikana kevyempien/lepopäivien tarve kasvaa 2-3 päivään.

Aiheeseen liittyvä kuva

Ei siis kannata yrittää väkisin. Jos keho protestoi, kyse ei aina ole surkeasta kunnosta, vaan tarpeesta saada lisää aikaa palautumiseen. Levon ohella kannattaa myös muistaa yksi merkittävä tekijä: oikeanlainen ja riittävä ravinto. Oikeanlaisella en tarkoita superfoodeja tai lisäravinteita, vaan rehellistä ja terveellistä ”perus” ruokaa. Sanotaan että ihminen ei ole kone. Mutta kun kyse on kropan toimintakyvystä, meno on varsin konemaista.

Tee ohella jotain hauskaa
Toki on hyvä tunnollisesti tehdä ne ns. pakolliset liikkeet. Vaikka pidän rutiineista ja selkeistä kuvioista, olen kyllästyvää sorttia. Jossain vaiheessa vain saman asian jauhaminen ilman vaihtelua vain muuttuu turhan puuduttavaksi hommaksi. Jäällä harjoittelu on melko monipuolista, mutta kisaohjelmaan liittyvät askelkuviot ovat kieltämättä piristäneet perinteisiä kaavoja!

Kuvahaun tulos haulle homer simpson acrobatic

Salilla pienen hauskuuden tarve korostuu. Joskus ”aivot narikkaan” -treeni on tervetullutta vaihtelua, mutta sietokykyni sellaisen suhteen on rajallinen. Kuinka sitten saan itseni salille sen 3-4 kertaa viikossa? No, hyppyharjoitukset piristävät, mutta ihan parasta on mahdollisuus akrobatialiikkeiden harjoitteluun! Tai mihin lie temppuiluun.. Olen tosiaan tehnyt kärrynpyöriä, myös arabialaisia. Uutena hienoutena on ollut ”kärrynpyörä” eteenpäin, eli käsilläseisonnasta siltaan. Puolivoltiksi liikettä ei voi luonnehtia, sillä kädet ovat maassa koko ajan. Mutta hei, harjoittelin tuota liikettä mukulana ties miten monta kesää ja surkealla menestyksellä. Aina päädyin selälleni. Mutta nyt, 32-vuotiaana sain liikkeen ensimmäisen kerran onnistumaan!

Vähän tylsempi salitreeni on mennyt mukavasti ohella, ja myönnän että nuo akro -jutut ovat olleet se, mikä minut on saanut salille noinkin usein. Saan harvemmin kiksejä lihastreenistä kroppa vereslihalla ja lihakset tunnottomina. Itse asiassa teen varmaan minimimäärän, mutta kehitystä on siitä huolimatta ilmennyt. Eli pieniä mukavia hauskanpitoliikkeitä mukaan, niin se pakollisempikin osuus menee kevyemmin.

Pilko tavoitteet osiin
Joka kerta ei tarvitse tehdä suuria harppauksia eteenpäin, eikä moinen ajatus olisi tavoitteenaakaan realistinen. Itse olen harrastanut tätä askel kerrallaan etenemistä, ja hyväksi havainnut. Esimerkiksi viime kesänä aerobisen treenin kohdalla pidensin matkoja vähitellen, mutta välissä tuli olla aina riittävästi lyhyempi ja kevyempiä harjoitteita. Jäällä ajatusmalli on toiminut siten, että olen tarttunut yksittäisessä liikkeessä yhteen ongelmaan kerrallaan. Näin olen saanut esimerkiksi kaksoissalchow -hyppyä eteenpäin, samoin kaksoisrittiä.

Kuvahaun tulos haulle lisa simpson tap dancing

Salilla olen edennyt vähemmän tavoitteellisesti, mutta sielläkin asettanut pieniä etappeja erityisesti aerobiseen harjoitteluun. Hyppyharjoituksissa pyrin saamaan joka viikko hieman lisäystä rotaatioon (kierrosmäärään). Kyse on siis todella pienistä lisäyksistä, jolloin tavoite ei ole liian kova. Toki pidän mielessäni jonkinlaisen kaukaisemman ”päätepisteen”, mutta tarkempi huomio on pienemmissä välitavoitteissa. Näin onnistuminen ja kehittyminen on helpompi huomata, mikä taas yllättäen kohottaa motivaatiota.

Missä kaikkialla voi kehittyä?
Kehittyminen ja onnistuminen eivät ole kohdistuneet vain yksittäiselle osa-alueelle. Tämän oivaltaminen on ollut omalla kohdallani merkittävä asia. Se että jokin liike onnistuu, ei ole ainoa merkki kehittymisestä. Jokaiseen liikkeeseen tehty onnistunut hienosäätö on kehittymistä, samoin asenne, lisääntynyt sitkeys, keskittymiskyky ja toisaalta kyky käsitellä vähemmän onnistuneita harjoituskertoja. Liikkuja voi kehittyä myös harjoittelijana, minkä uskon vaikuttavan todella myönteisesti kehittymiseen itse lajissa. Oikeanlaisella harjoittelulla liikkuja voi pidentää harjoitteluvuosia, ja toisaalta ylläpitää henkistä jaksamistaan. Ja mikä onkaan tärkeintä? Minulle se on liikkumisen ilo, joka itsessään on paljon arvokkaampi kuin yksikään pokaali tai mitali.

Kuvahaun tulos haulle homer simpson the best

Siispä liikkeelle! Vakiovarusteiksi suosittelen kokemuksen perusteella rentoa ja iloista mieltä, sillä sellaista liikunnan tuleekin olla!


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti