keskiviikko 6. joulukuuta 2017

Jouluilot = joulukilot?

Joulu lähestyy, samoin mahdollisten joulukilojen uhka. Olen vuosien ajan kummastellut jouluun liittyviä syömistottumuksia, enkä suoraan sanottuna ole ihan ymmärtänyt ajatusta ”jouluna kuuluukin mässäillä”. Muistan lapsuudesta Mauri Kunnaksen kirjan ”Koiramäen talvi”, jossa tuvan väki jätti ruuat pöytään yön yli. Tämä tehtiin siksi, että jokainen saisi syödä vaikka keskellä yötä. En osaa tarkkaan sanoa mitä aikaa Koiramäki -kirjat kuvaavat, ehkä 1800-lukua. Elämä sekä elämäntyyli saattoivat olla hieman erilaisia silloin. Ruumiillista työtä tehtiin enemmän, ja ruuan hankkiminen oli myös hivenen erilaista. Kunnon mässäily juhlapäivinä saattoi siis vaikuttaa hieman eri tavalla.

Onko aattona syötä enemmän kuin jaksaisi?
No, joulupöytä on petollinen. Jokaista sorttia löytyy, ja lähes kaikkea haluaisi omalle lautaselleen. Itse olen ”selvinnyt” usean vuoden ajan erittäin pienillä annoksilla kutakin ruokalajia. Näin kaikkea pääsee maistamaan, eikä ähky olo yllättä liian ajoissa. Entä jos jotain tekee mieli vaikka olo alkaa olla kylläinen? Todennäköisesti ruokalajit eivät lopu kesken. Olisiko hirveä menetys jatkaa seuraavana päivänä?

Kuvahaun tulos haulle homer simpson christmas

Entä onko jouluna pakko mässäillä ylenmäärin? Se, että maatilaa pitävä väki teki niin 1800-luvulla, ei välttämättä tarkoita sitä, että nykypäivän istumatyöntekijöiden olisi toimittava samoin. Toki nykyäänkin löytyy vielä kourallinen ruumiillista työtä tekeviä, eli ihan kaikkeen eivät tietokoneet pysty.

Joulutortut, piparit, ja pirulliset konvehdit..
Nämä pirulaiset! Olen siinä mielessä onnellisessa asemassa, että yksikään mainituista ei nykyään uppoa. No, ehkä pari piparkakkua voin juhlan kunniaksi maistaa, tai edes yhden. Ovathan nuo kaikki raivostuttavan houkuttelevina esillä huutamassa jokaisen ohikulkijan nimeä. Toisaalta ennen pysähtymistä konvehtirasian kohdalla voi miettiä, riittäivätkö ne kymmenen konvehtia sekä sama määrä pipareita ja joulutorttuja tältä päivältä?


Kuvahaun tulos haulle vihreät kuulat
Nämä pitäisi hävittää maan päältä.. 

Olen varsin skeptinen sen suhteen, että tekeekö näitä ”ansaherkkuja” todella mieli reippaan määrän jälkeen. Luulen että monelle joulun alla suklaan ja joululeivonnaisten napostelu on enemmänkin periaatteellinen maneeri. Ei siinä mitään, siis jos pari päivää kroppaan siirtyy vaikka koko rasiallinen konvehteja sekä leivonnaisia siinä määrin, etteivät edes molempien käsien sormet riitä niitä laskemaan. Mutta kohtuus on sallittu ilmiö.

Mikä niitä joulukiloja aiheuttaisi..
No tietenkin! Ja sopivissa määrin joulun kaltaisena juhlapäivänä tuleekin herkutella! Ongelmana on vain se, että monilla jouluvietto herkuttelun muodossa alkaa siinä marraskuun puolella, eli kun Halloween -teeman tuotteet poistuvat. Ja sitten vielä ne muutamat pikkujoulut, jotka aloitetaan myös hyvissä ajoin, eli marraskuu alussa. Joulumässäily ei siis tahdo rajoittua pelkkään aattoon ja muutamaan pyhään. Jos näin olisi, harvalla mitään joulukiloja ehtisi kertyä.


Potentiaalinen jouluähky olisi siis hyvä estää jo pikkouluaikoina. Ns. perinteinen jouluruokahan on ainakin minun mielestäni suorastaan kunnon ruokaa! Laatikot, monille kinkku, minulle (ja monille) kala, suolakurkku, kasvikset, keitetyt perunat yms. ovat suorastaan kunnollista ruokaa, jota mielestäni voikin syödä pikkuisen yli sietokyvyn! Haasteena ovat vain ne joululeivonnaiset, konvehdit, sokeroitu glögi ja muu mukava, jotka ovat todennäköisempi syy joulukiloja kerryttämään.

Kuvahaun tulos haulle joulukonvehdit

Olisiko muitakin aktiviteetteja?
Heti alkuun myönnän itsekin, että ns. lapsuuden aktiviteetteihin voi olla vaikea tarttua, ainakin jos tauko on päässyt venähtämään usean vuoden mittaiseksi. Mutta mitähän kaikkea jouluun liittyikään, siis muuta kuin ruokaa? Omalla kohdallani mm. askakartelut ja käsityöt. Askartelun suhteen olen laiskistunut pahasti, mutta lumihiutaleita olen saanut tehtyä. Yleensä teen ne paperiveitsen avulla, minkä vuoksi kovin montaa en voi tehdä peräkkäin. Ranteet nimittäin kärsivät.. Käsitöitä teen sen sijaan mielelläni. Esimerkiksi ryijy alkaa olla voiton puolella, samoin lahjaksi päätyvä pipo, Suomi -värityksellä tietenkin. Pianon ääreen päästettä alkavat muutamat joululaulut kajahdella.

Kuvahaun tulos haulle koiramäen joulu

Luistelussa puolestaan tähän aikaan vuodesta joulunäytös on ajankohtainen ilmiö, mikä tuo oman tunnelmansa. Tänä vuonna roolihahmo on yksi revontulista! Onneksi esitys on helppo ja lyhyt, joten koko homma menee hauskanpidon merkeissä. Mitähän muuta jouluista aktiviteettia onkaan.. lumityöt jäävät vähemmälle, kiitos ilmaston lämpenemisen. Ja sitten.. ai mikä joulusiivous?? No, käytännössä se tarkoittaa useamman päivän projektia, koska en edelleenkään pidä suursiivouksesta. Eli kyllähän sitä aktiviteettia löytyy joulupöydän ulkopuoleltakin: laulut, askartelut, ulkoilu, ihanainen joulusiivous, koristelut sellaista harrastaville, itse tehdyt lahjat jne. Ja jos kodin ulkopuolelle uskaltautuu, erilaisia joulutapahtumiahan löytyy mukavissa määrin, kuten Kauneimmat joululaulut. Mitä sitten yritin tällä epämääräisellä takeltelulla kertoa? Varmaankin sitä, että jouluun voi liittyä muutakin kuin mässäilyä.

Onko joulun pyörittävä pelkän ruuan ympärillä?
Ja edelliseen jatkona.. sen voi päättää jokainen itse. Näin ollen mässäilyn ei tarvitse olla joulunalan keskipiste. Vaikka en mikään raskaan sarjan jouluihminen olekaan, jouluna on paljon mukavia asioita, jotka eivät liity ruokaan. On musiikkia, mukavia aktiviteetteja, ja tietenkin ajanvietto läheisten kanssa.


Kuvahaun tulos haulle christmas is food
No, minkäs sille mahtaa..

Joulu ja uusi vuosi ovat mielenkiintoista aikaa, sillä monen ihmisen kohdalla mennyt ja tuleva pääsevät harvinaisen lähelle toisiaan. Joulun aikana moni yrittää saavuttaa ne tunnetilat, jotka kuuluivat lapsuuden jouluun. Siis sen mukaan tietenkin olivatko lapsuuden joulut positiivinen vai negatiivinen kokemus. Valitettavasti ikäviä jouluja mahtuu liian monen lapsuuteen, ja tulee jatkossa varmasti mahtumaankin. Tämä asia, jonka todella toivoisin joskus muuttuvan. Toisaalta moni sellainen henkilö, jolle joulu lapsena oli ikävää aikaa, pyrkii menneestä eroon päästyään tekemään itselleen juuri omanlaisensa joulun. Uutena vuotena monen katse kohdistuu taas tulevaan. Harvinaisen lyhyellä aikavälillä siis mennyt ja tuleva ovat läsnä.

Jouluun kuuluu siis paljon muutakin kuin ruoka. Nyt en tarkoita tätä uskonnollisessa mielessä, mutta konkreettisen ravinnon sijaan ihmisillä on mahdollisuus tankata myös sitä nk. hengenravintoa ihan vain rauhoittumalla, olemalla ja toisaalta keskittymällä hetkeen.

Jouluilot = joulukilot?
Syömisen ilo on suurin ilo maailmassa! No, juu, etenkin jos ruoka ei ole itsestäänselvyys. Näin todettiin mm. Irja Virtasen romaanissa ”Kenttäharmaita naisia”, kun tukikohdan ruokalaan oli kannettu runsain määrin jouluruokia. Jos ajatellaan nyt keskiverto suomalaista joulua, ei ruuan saaminen liene ongelma. Korostan sanaa ”keskiverto”, siis myös tulotason suhteen. Keskiverto suomalainen saa ruokaa melko ongelmattomasti myös 364 päivänä vuodessa, karkausvuotena jopa yhtenä ylimääräisenä päivänä. Hänellä ei siis ole ainakaan fysiologista syytä tankata varastoon.


Kuvahaun tulos haulle joululeikki
Tässäpä loistavaa esimerkkiä!  (Kuva Taivaannaulan arkistojen sivuilta.) 

Jostain syystä tuo tankkaaminen on kuitenkin jäänyt tavaksi, vaikka todellista tarvetta ei olisi. Kuten aiemmin totesin, ei pari lisäannosta joulun lämpimien ruokien kohdalla haittaa, mutta jostain syystä se satsaaminen kohdistuu enemmänkin juuri leivonnaisiin ja makeisiin. Ja jos satsaaminen olisi tosiaan muutaman pyhäpäivän kestävä ilmiö, eivät ne jouluilot aiheuttaisi niitä surullisen kuuluisia joulukilojakaan. Mutta koska satsaaminen alkaa jo marraskuussa, ovat tammikuu ”kinkunsulatusjumpat” harvinaisen suosittuja. Todellisuudessa kinkku on pienin paha.

Siispä järki käteen, ja huomio vatsaan! Jos vatsa ilmoittaa kohteliaasti olevansa tyytyväinen, tarvitseeko sinne väkisin änkeä kaksinkertaista annosta? Kuten totesin, yhtenä päivänä tämä ei haittaa, mutta satsaaminen jatkuu helposti ”muutamana” lisäpäivänä. Jos joulukilot siis tuottavat harmistusta ja harmaita hiuksia joka vuosi, niiden välttämiseen ei varmasti tarvita lääkäreiden, psykologian tai muidenkaan puoskareiden neuvoja. Maalaisjärjellä pääsee jälleen harvinaisen pitkälle, ja tietenkin kuulostelemalla vatsaa. Ja kuten totesin, suurella todennäköisyydellä niitä ruokia on jäljellä vielä seuraavanakin päivänä, eli vatsan voi antaa rauhassa levähtää.

Kuvahaun tulos haulle homer simpson christmas

Leppoisaa joulunodotusta kaikille, nauttikaa hyvistä keleistä ja vielää turha stressi joulusiivouksen ohella roskapussissa pois! Joulu on vain kerran vuodessa.. 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti