torstai 7. joulukuuta 2017

Itsenäisyyspäivä: Yleinen mielenosoituspäivä?

Natsi, rasisti, fasisti jne. Jos joku toteaa olevansa isänmaallinen, hän kuuluu myös edellä mainittujen ryhmään. En kuitenkaan ole aivan valmis allekirjoittamaan tätä. Ensinnäkin ”natsi” käsittääkseni viittaa ennen muinoin saksassa toimineisiin kansallissosialisteihin. Olen suorastaan vaikuttunut, jos niinkin suuri määrä ”natseja” kykenee matkustamaan aikakoneella yli puoli vuosisataa taaksepäin! Nationalismi on taas asia erikseen. Itse henkilökohtaisesti pidän tärkeänä ”tervettä” nationalismia. Minun näkökulmastani terve nationalismi tarkoittaa rakkautta omaa kansaa, kulttuuria ja isänmaata kohtaan sekä halua säilyttää tuota kaikkea. Minulle nationalismi ei kuitenkaan tarkoita sitä, että ”muut” olisivat huonompia, tai ei-tervetulleita. Näen suomalaisuuden arvoissa, käytöksessä ja ihanteissa, en etnisessä taustassa. Suomalaisuus ei myöskään tarkoita minulle ”kaikki tai ei mitään” -periaatetta.

Mielenosoituspäivä
Minua surettaa se, että jokainen itsenäisyyspäivä on muuttunut yhä enemmän mielenosoituspäiväksi. En pidä myöskään siitä, että itsenäisyyspäivänä Suomen omat kansalaiset haukkuvat maan alimpaan helvettiin. Kyllä, muutosta vaativia kohteita ja ilmiöitä löytyy. Tähän liittyen minulla olisi ollut kysymys Suomea jatkuvasti haukkuville, mutta raukkamaisesti jätän sen julkaisematta. Miksi mielenosoituksia oikeastaan pidetään juuri itsenäisyyspäivänä, kun muita vaihtoehtoja olisi 364 kappaletta, ja karkausvuotena yksi ylimääräinen? Miksi juuri tuona päivänä ihmiset eivät voisi edes hetken kunnioittaa sitä historiaa ja pienoista vaivannäköä, mitä itsenäisyyden saavuttaminen vaati?

Ehkä minun ei pitäisi epäillä ihmisten vakaumusta oman asiansa puolesta, mutta yhä enemmän näen monet joukon X mielenosoitukset vain syynä häiriköidä Koff -tölkit kätösissä. Mutta jotta kritiikkini olisi tasapuolista, valopäitä löytyy molempien puolten edustajista.

612-kulkue: Äärioikeiston mielenosoitus?
Tämä, median antama määritelmä särähti korvaan. Keitä kulkueeseen osallistuu vuosittain? Kyllä, ehkä jokunen äärioikeistolainen, mutta tietääkseni eivät ole itsestään erityisemmin pitäneet meteliä. Heidän lisäkseen kulkueeseen osallistuu muun muuassa vanhuksia ja lapsia, joita ystävällisesti on natseiksi luonnehdittu. Jos minulta kysytään, kyseessä ei tietääkseni ole koskaan ollut mielenosoitus, vaan kunnianosoitus.

Olisi kyllä autuus, jos minun elinaikanani itsenäisyyspäivänä jokainen suomalainen viitsisi kunnioittaa tuota päivää edes sen verran, ettei keksisi tekosyitä pommittaa kananmunilla kulkueen ihmisiä, toisin sanoen myös ”tulilinjalla” olleita vanhuksia ja lapsia. Jostain syystä kaikki vähänkin isänmaallinen on kuluneiden vuosien aikana leimattu natsi -touhuksi. Olisi kuitenkin suotavaa katsoa kokonaisuutta hieman lähemmin, ts. keitä oikeasti kulkueessa on ja miksi.

Oliko rintamalla ”kivaa”?
Lähdettiinkö rintamalle riemuiten? Ehkä osa lähti, mutta osalla olisi ollut varmasti parempaakin tekemistä, kuten viljelykset, karja, perhe, työpaikka, koti ja ennen kaikkea elämä. Näiltä miehiltä ei erityisemmin kysytty haluavatko lähteä. Entä halusivatko he tappaa, kun heitä niin innokkaaksi on myös murhaajiksi kutsuttu? Jos tarkastellaan sitä pienoista tosiasiaa, millaista elämä sodan jälkeen oli, kyseessä tuskin oli mikään leppoisa hupiretki. Painajaisia, työkyvyttömyyttä, mielenterveysongelmia, elämää ilman kättä, käsiä tai molempia jalkoja. Näistä jäljistä voi päätellä paljon. Ja moni oli peräti kiitollinen jäätyään henkiin. Osa kenties kirosi henkiinjäämistä.

Jälkimainingeista voinee päätellä, millainen hupiretki oli elämä rintamalla. Sodan jälkeen elämä oli rakennettava tyhjästä, ja elettävä mieleen ja kehoon jääneiden sotamuistojen kanssa. En todellakaan kannata sotimista, enkä pidä sitä missään yhteydessä ihanneratkaisuna. Kun sotaan päädytään, on kaikki jo mennyt pieleen. En myöskään usko, että sodassa on koskaan voittajia, häviäjiä sen sijaan kyllä. Veteraanimme tekivät rintamalla sellaisen työn, että he ansaitsevat siitä kiitoksen nyt, ja tulevaisuudessa. Sama pätee lottiin, sekä kotirintaman naisiin, jotka lähes mitättömillä eväille joutuivat pitämään hengissä itseään ja lapsiaan. Oliko elämä sota-aikana niin ”kivaa”, että sellaisen kokeneita ikäpolvia voi herjata? Tätä voinee jokainen pohtia.

Toivo tulevaan?
Uskaltaako toivoa pitää yllä? Ehkä sellaista kannattaa yrittää, sillä toivo auttaa jaksamaan eteenpäin, ja ehkäpä myös tekemään järkeviä päätöksiä. Itsenäinen Suomi on maa, jossa historian ja tulevan on tavalla tai toisella tultava toiseen. Tämä vaatii molemmilta osapuolilta ymmärrystä, ja suuremman vastuun antaisin tässä kohden uusille ikäpolville. Niin kauan kun meillä on mahdollisuus saada henkilökohtaisia kokemuksia ja tietoa menneestä, meidän tulee viimeiseen asti kunnioittaa niitä ikäpolvia, jotka tuota tietoa ja kokemusta kykenevät jakamaan. En usko, että yhtenäisen Suomen kansan tarvitsee tarkoittaa yhtenäistä harmaata massaa, jossa yksilöllisyys on kuollut käsite. Jokaisella saa olla mielipiteitä ja näkemyksiä, mutta myös kompromisseja on osattava tehdä. 100 vuotta sitte tapahtui myös jotain sellaista, mikä oli seurausta kyvyttömyydestä tehdä yhteistyötä. Niin kauan, ehdottomuus ja ääripääajattelu ovat päälimmäisenä, elää riski, että historia tulee toistamaan itseään.

Oppivatko ihmiset kompromisseihin, yhteistyöhön ja keskinäiseen kunnioitukseen? Vaikka menneessä ei pidä elää liikaa, uskon veteraaniemme olevat joukko, jolta varmasti löytyisi suurta elämänviisautta täynnä olevia näkemyksiä. Olen kuullut historiasta määritelmän ”There's nothing new in history, just things forgotten”. Tai miten se menikään.. ehkä historiaan perehtymällä olisi mahdollista ennaltaehkäistä jo tehtyjä virheitä.


Kaikesta huolimatta myös minä toivotan Suomelle onnea, hienosti olet sinnitellyt kokonaisen vuosisadan ajan!

Kuvahaun tulos haulle suomen lippu

2 kommenttia:

  1. Jännittävää on ollut myös äärioikeistosta ja natseista puhuminen synonyymeina - oman käsitykseni mukaan natsit olivat/ovat vasemmistolaisia ;) Tosin äärioikeiston ihanteet näyttävät myös olevan juurikin äärivasemmalla, huh! Mutta...mielenosoitukset jne. ovat ok, väkivalta, rikkominen ja hajottaminen sen sijaan eivät... eivät vuoden minään päivänä. Suomalaisena sanoisin, että meillä on selkeästi enemmän hyvin olevia asioita kuin asioita, jotka ovat huonosti. Korjausta vaativiin asioihin tulee tarttua, mutta kiitollisuus - siinä on monella opittavaa.

    VastaaPoista
  2. Ihan totta, samaa olen itsekin miettinyt, ainakin kansallis -sanaa seuraavan sosialistin kohdalla :D Olen samaa mieltä, kaikenlainen ilkivalta on äärimmäisen typerä teko, etenkin sellaisiin ihmisiin kohdistettuina jotka eivät moista ansaitsisi. Jos jotain toivon asioiden korjaamiseen liittyen, niin sitä, että huomio kiinnittettäisiin jo olemassa oleviin oikeisiin ongemiin, eikä väkisin keksittäisi uusia alkujaan ongelmattomista kohteista :D

    VastaaPoista