keskiviikko 20. joulukuuta 2017

Alkoholilaki: Joko ollaan rappiolla?

Alkoholilaki meni läpi, nytkö siis alkaa paljon odotettu rappio? Vai saako valtio toivottuja verotuloja? Miten oikeastaan tulee käymään? No, lukuisista kysymyksistä huolimatta en ole miettinyt tarkkaa vastausta. Ajatuksia sen sijaan herännyt, toiveikkaita ja vähemmän toiveikkaita. En ole alan asiantuntija, joten näkemykseni eivät välttämättä ole jokaisen asiaan enemmän perehtyneen mielestä ”oikeaoppisia”. Mitä sellainen sitten tarkoittaakaan. Pienissä määrin matkustelleena totean kuitenkin, että (osan) suomalaisten juomatavat ovat omaa luokkaansa. Sääntöjä on pyritty tiukentamaan ja saatavuutta vaikeuttamaan, mutta ongelmat eivät ole kadonneet. Tässä muutamia ajatuksia, joita usi alkoholilaki on herättänyt.

Ei se vahvuus vaan tyyli
Suomalainen juomakulttuuri.. jostain syystä ensimmäisenä siitä mieleen nousee humalahakuisuus. Viis laadusta, halvat kännit ovat tavoite jossa pysytään. Maistui halpa Koff miten hirveältä tahansa, alas se menee suuren tavoitteen edessä. Tosin myönnän itsekin humalahakuista juomista harrasteneeni, siis yli kymmenen vuotta sitten 1-2 vuoden periodin ajan. Toisin sanoen aikana, jona ensimmäisiä kertoja pääsin baariin ja juomien ääreen. Jokunen maailmanlopun krapula käänsi kelkkaa sen verran tehokkaasti, etteivät Kelkat enää maistuneet.

Vaikka poikkeuksia on ja juomakulttuurimme lienee muuttunut pienissä määrin, edelleenkin määrä tahtoo ratkaista laadun sijaan. Tai sitten laatu ratkaisee, mutta vauhtiin päästyä määrään panostaminen siirtyy etusijalle. Lisäksi projektia on jatkettava niin kauan kun silmät pysyvät auki. Kun baari suljetaan, kutsuu joku jatkoille. Aamulla 50% paikalle saapuneista ei tiedä mihin ovat päätyneet.

Kuvahaun tulos haulle simpsons barney

Ennen kuin joku kauhistelee millaista nuoruutta olen elänyt, valitettavasti joudun toteamaan että esimerkkini oli keksitty, mutta perustuu raskaamman sarjan juhlimista harrastaneiden tarinoihin. Olen kiitollinen kroppani reagointikyvystä, vaikkei se mikään mukavuuden huippu olekaan. Kun sopiva määrä vähänkin ylittyy, vatsani kääntyy nurinpäin. Pisarakin lisää, niin wc-pönttö on seuraava keskustelukumppanini jonkin aikaa. Kiitos myös refluksivaivalle, esimerkiksi valkoviiniä en pysty juomaan sellaisenaan, vaan mukaan on lisättävä kivennäisvettä tai Spriteä.

Juomistapoihin muuutosta
Vaikka en aina ymmärräkään jatkuvaa etelä-eurooppalaisuuden vouhotusta ja Suomen morkkaamista (mikä ei siis tarkoita että ensin mainittua tulisi morkata), juomakulttuurin kohdalla ottaisin mielelläni mallia muualta. No, en kaikkialta. Maantieteellisellä kohteella ei liene väliä, vaan humalahakuisuuden poistumisella. Sormia napsauttamalla asia tuskin muuttuu, mutta ehkä vähitellen?

V**ttu mä haluan vetää kännit!!” Tämä lause ei valitettavasti kuulu puliukon suusta, vaan turhan monien alaikäisten. On ”siistiä” olla kännissä ja kunnolla. Ainakin minun lapsuudessani/teinivuosina tällainen asenne oli varsin tavallinen. Tilanne on tuskin paljoa muuttunut. Känni-ajatuksiin turhan nuoret puolestaan haikailevat sokerihumalan perään, mitä se heille ikinä tarkoittaakaan. Yhteenveto: On hienoa saada pää sekaisin. Myönnän itsekin tähän ajattelumalliin joskus sortuneeni, mutta viimeistään seuraavana päivänä mieli muuttui ja tilalle tuli lause: ”Mä en juo enää ikinä!!” Mainittakoon että olin parikymppinen, villi ja vapaa. Ja naiivi.

Kuvahaun tulos haulle simpsons drunk glasses

Onko kunnon kännit hieno asia? Mielestäni ei. Tai ehkä olen vain kateellinen huonon sietokykyni vuoksi. Jos sen ”siisteyden” saisi hyvissä ajoin tavalla tai toisella deletoitua, voisi tilaa jäädä enemmän sille fiksummalle juomistyylille. Vaarat ja riskit tahtovat kiinnostaa monia, erityisesti lapsia ja nuoria. Alkoholin vaaroista käsittääkseni kyllä valistetaan varsin tehokkaasti, samoin aikuisia. Tulos ei kuitenkaan ole vaikuttanut kummoiselta. Entä jos vaarojen sijaan lapsille ja nuorille korostettaisiin miten ”noloa” on olla liian humalassa? Se, että laskee housuihinsa ja oksentaa baarin lattialle ei liene kehumisen arvoista toimintaa. Tämä konkretisoitui minulle penkkaripäivän baari-illassa. Joku sankari oksensi keskelle tanssilattiaa. Henkilökunta laittoi hänet itse siivoamaan jälkensä. Kaverista ei tullut sankaria. Sen sijaan hänelle naurettiin ja osoitettiin sormella oikein olan takaa. Noloa siis.

Käyttämäni esimerkki oli kevyimmästä päästä, mutta ei mikään sankariteko. Myönnän itsekin mokanneeni tuon alkoholiksi kutsutun ihmeaineen kanssa. Hei, kukapa ei olisi? Miksi näitä enemmän tai vähemmän vahinkoja ei ole pahemmin sattunut? Koska vähänkin muistellessa menneitä haluan mennä pöydän alle häpeämään. Syypäänä ei ollut alkoholi, vaan käyttäjä.

Aktiviteettia ohelle?
En ole pahemmin baareissa käynyt kuluneen parin vuoden aikana. Joissakin paikoissa positiivisena lisänä ovat olleet lautapelit perinteisten biljardipöytien lisäksi. Vaikka käyttö lienee vielä varovaista, aktiviteettien lisääminen baareihin on mielestäni loistava idea. Suurempi muutos vie aikaa, mutta pidän erittäin positiivisena sitä, että ihmisiä houkutellaan myös muuhun ajan viettoon kuin istumiseen juomiseen.

Kuvahaun tulos haulle homer simpson playing billiard

Viime aikoina olen kylläkin nähnyt todella positiivisia ilmiöitä baarien ulkopuolella. Viime kesänä yleinen näky iltasella oli aikuisjoukko pelaamassa frisbeegolfia. Mukana oli olutta ”evääksi”, mutta ensisijaisena oli itse peli. Tietenkin pitäisi paheksua juomien pitämistä mukana, mutta minusta tuo oli esimerkki erittäin fiksuista juomatavoista. Määrä jää kohtuulliseksi, sillä ihmiset keskittyvät peliin ja hauskanpitoon. Kun juomisesta tulee ajanvieton mukava, mutta täysin toissijainen lisä, tarvitsee liikakäyttöä harvemmin pelätä. Liian innokas kulauttelija pilaisi pelin. Varjopuolena toki voi olla juomien pitämien osana hauskanpitoa useammin kuin kerran pari viikossa, jolloin määrät saattavat koputella kohtuukäytön rajoja. No, elän mielelläni sen verran pumpulissa, että oletan pelejä olevan vain kerran pari viikossa.

Tukekaa pienpanimoiden tuotteita!
Nyt kun kansa saa nelosolusensa, olisi hienoa jos Rainbowt ja Pirkat jäisivät vaihtoehto B:n puolelle. Pienpanimoilla on loistava mahdollisuus päästä esille ruokakauppojen hyllyjen kautta. Luonnollisesti hinta on korkeampi kuin ensin mainituilla. Kotimaisen yrittäjyyden tukeminen on kuitenkin asia, mihin kannustan ehdottomasti. Hinta on korkeampi, mutta tarvitseeko laatuolutta- tai siideriä kaataa kurkkuun järkyttäviä määriä?

Kuvahaun tulos haulle homer simpson tick beer

Jos minulta kysytään, laatujuomien idea on nimenomaan laadussa, ei määrässä. Oikeastaan korkeampi hinta on hyväkin asia, sillä tuotetta ei tule pilattua niin helposti liikakäytöllä. Suosikaamme siis laatua määrän sijaan.

Sana ”limuviina” viimeinkin boikottiin!
Eikö tuo sana voisi jo poistua? Hyvä kansalaiset, Breezerit joiden kuva tuon sanan yhteyteen läimäistään, ovat vahvuudeltaan huimat 4,0%. Sokerihumalan riski lienee suurempi kuin alkoholin aiheuttaman. Oikeastaan pidän Breezereitä ja esimerkiksi oman nuoruuteni Dooley's -likööriä humalan kannalta vähemmän riskialtteina vaihtoehtoja. Kuka muistaa tuon Dumle -karkkeja jäljittelevän liköörin? Onhan ajatus ja pullo houkutteleva samaan tapaan kuin Nutella -purkki. Mutta auta armias kun otat vähän, hampaat sulavat suusta. Kiitos sokerin ja äitelyyden, nuo nk. limuviinat ja karkkiliköörit pomppaavat vauhdillla ylös ihan vaan sokeripitoisuutensa ansiosta. En siis halua vähätellä näiden juomien riskejä, mutta en liene ainoa jonka mielestä niiden sokeripitoisuus on alkoholia suurempi ongelma.. Hyh!

Kuvahaun tulos haulle dooleys likööriVoi kauhistus.. 

Antakaamme siis niiden limuviinojen jo olla. Jos niitä pelätään alkoholiin koukuttajiksi, ehkä lapsia (ja aikuisia) kannattaisi ensisijaisesti vierottaa sokerista. Nykyään sokerikammoisena voin luvata, että kyseiset juomat haluaa miltei sylkeä ensimmäisen maistamisen jälkeen. Miksi kukaan ei demonisoi sokeriaddiktion yhteyttä limuviinojen houkuttelevuuteen? Kenties limuviinoja kohtaan kootut iskujoukut nauttivat sokerimunkkeja ja karkkeja kahvitauoillaan.

Käyttäkää vapaus järkevästi
Suomalaiset ovat saaneet ripaukset vapautta. Nyt todella toivon, että tämä vapaus käytettäisiin mahdollisimman järkevästi. Nuo halpisjuomat olisin valmis kieltämään kauppojen valikoimasta, mutta ehkä Koff -kansa pitää vielä aarteestaan kiinni. Pienpanimoiden puolesta pidän alkoholilakia erittäin positiivisena asiana, ja toivon myös muiden kohtuukäytöstä ja laadusta kiinnostuneiden olevan samaa mieltä.

Kuvahaun tulos haulle homer simpson wine

Juomakulttuuria ei voi muuttaa yhdessä yössä, mutta toivon näkeväni elämäni aikana edes pienen palan muutosta parempaan suuntaan. Paremmalla tarkoitan alkoholin olevan vain osa ajanviettoa, ei itse tarkoitus. Historia on kuitenkin osoittaunut, että liiallinen paasaaminen ja asioiden negatiivisten puolien ylikorostaminen ei auta. Sen sijaan voisi illanvieton itse tarkoituksia sekä niiden positiivisia puolia korostaa enemmän. Oli kyseessä sitten frisbeegolf, biljardi, karaoke, lautapeli, mölkky tms, näiden ja tietenkin ihmisten näkemisen tulisi olla tapaamisen ”tähtiä”, ei juomien. No, eihän kuohuviiniäkään juoda juhlissa sen itsensä vuoksi, vaan mahdollisen päivänsankarin.

Kuvahaun tulos haulle homer simpson hawaii


Huomio siis olennaiseen ja itse asiaan. Silloin iltaa on hauskempi muistella seuraavanakin päivänä. 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti