sunnuntai 19. marraskuuta 2017

Voi tuota jatkuvaa s****nan kiroilua!

Helsingin Sanomien yleisöosastolla otettiin kantaa erityisesti nuorison julkiseen kielenkäyttöön. Vaikka itseltänikin lipsahtaa ajoittain ei niin siistiä sanastoa, olin kirjoittajan kanssa monesta asiasta samaa mieltä. V-sana ei kuulu minulla täydelliseen tabu -kategoriaan, mutta ei myöskään perussanastoon. Kyse ei ole niinkään sievistelystä, vaan halusta välttää köyhää kielenkäyttöä. Koen saaneeni kielenkäytön suhteen erittäin hyvän kasvatuksen niin kodin kuin koulun puolelta. Minuun iskostui ajatus, että kiroilu ei ole ns. paha asia, vaan kuulostaa liiallisesti käytettynä yksinkertaisesti typerältä.

Kuvahaun tulos haulle kiroilu

Merkki puutteellisesta sanavarastosta
Kun v**tu, p**kele, s***ana, k**pä yms. alkaa toistua turhan monta kertaa samassa lauseessa, lauseen sisältö jää hieman.. epämääräiseksi. Ehkä tämä johtuu siitä, että ainakaan minä en meinaa saada mitään tolkkua varsinaisesta aiheesta. Myönnän että olen saattanut itseni tilaan, jossa on helppo naureskella. Olin lapsesta asti kiinnostunut sanoista ja niiden merkityksestä. Ehkä neljännellä tai viidennellä luokalla aloin lukea enemmän, mikä laajensi sanavarastoa. Lisäksi kokosin sanoja talteen milloin mistäkin. Huvittavaa ehkä, mutta Simpsons -sarja antoi mahdollisuuden päteä kemiassa. Kiitos Homerille jolle sanapelissa sattui sana ”oxidize”. Jokin tuossa sanassa vaati merkityksen selvittelyä, ja sillähän vakuutettiin sijaisopettaja.

Kirosanat täydentävät lausetta, mutta vaikuttavat kuin vesi maidossa. Tai viinissä? Tavaraa tulee kyllä enemmän, mutta sisältö kärsii ja pahasti. Kun kuuntelen aktiivikiroilijoita, ikävä todeta mutta sanasto on kieltämättä äärimmäisen köyhää! Sori, ette kuulosta erityisen fiksuilta. Vaikka kirjoittaja mainitsi ensisijaisesti teini-ikäiset, valitettavasti aktiivikiroilijoita löytyy jokaisesta ikäluokasta.

Kuvahaun tulos haulle kiroileva siili

Pilkun korvike?
Joskus lukioaikoina kuulin hauskan, enemmän tai vähemmän urbaanin legendan. Joku abi kuulemma oli aivan pulassa kirjoitusten lähestyessä, äidinkielessä yllättäen. Tekstit olivat sisällöltään juuri ja juuri A:n tasoa, mutta kieliopin taitamattomuus saattaisi johtaa I:hin. Äidinkielenopettaja tuskastui, ja totesi lopulta oppilaalle: Laita pilkku siihen missä kohta sanoisit v***u. Oppilas pääsi läpi kirjoituksista, ja sai lakkinsa.

Kuvahaun tulos haulle kiroilu

Urbaania legendaa tai ei, puhetta kuunnellessa tuossa ajatuksessa pilkun korvikkeena on perää. Ilmeisesti pilkun vaatima viive ennen seuraavaa sanaa on niin pitkä, että jokin täytesana on välttämätön. Valitettavasti tähän ymmärrykseni loppuukin, sillä jatkuva v**ulla pilkuttaminen kuulostaa ainakin omaan korvaani naurettavalta. Ehkä minusta puuttuu vaadittava määrä feminismiä, sillä en jostain syystä koe sanaa loukkaavaksi, en ainakaan naisena. Sen sijaan koen sen loukkaavaksi suomen kieltä kohtaan. Tämä on kielenä rikas ja mahdollisuus verbaaliseen ilmaisuun on niin laaja, että lauseiden täyttäminen kirosanoilla tuntuu todella alentavalta, siis ihan itse kieltä kohtaan.

Kuvahaun tulos haulle swearing jar

Epämääräistä egon pönkitystä
Tekeekö kiroilu ”cooliksi”? Ilmeisesti osan mielestä kyllä. Jo pikkulapset oppivat tyypillisimmät kirosanat vaikka kuinka yrittäisi heitä suojella. Kun sanat luokitellaan kielletyiksi, on luonnollisesti rohkea veto lausua niitä, etenkin vanhempien tai muiden auktoriteettien kuullen. Totta puhuen tällainen ajatuksenkulku on mielestäni peräti ymmärrettävää. -Siis alle kouluikäisillä. Valitettavasti edes aikuiset ihmiset eivät pääse tuosta vaiheesta eroon, minkä vuoksi sanaisen arkun epämääräisempi sisältö täyttää jokaisen lauseen.

Jotenkin odottaisin, että aikuinen ihminen käsittää ettei kyse ole sääntöjen rikkomisesta, vaan silkasta idiotismista. Tai ehkä itsensä idiootiksi tekemisestä? Tai sitten kiroilu todella on ”coolia”, mutta minä en vain sitä ymmärrä.

Vain ”erityistilaisuuksiin”!
Minulle kirosanat ovat kuin pyhäpuku: vain erikoistilaisuuksiin. Absurdi vertaus ehkä, mutta tuli jostain syystä ensimmäisenä mieleen. Vaikka kiroilua kritisoinkin, en tosiaan voi sanoa kuuluvani totaalikieltäytyjiin. Omalla kohdallani kiroilu kuuluu ns. ääritilanteisiin, ehkä joskus hieman matalammakin kynnyksellä mielialasta riippuen. En ole koskaan ollut täysin ymmärtäväinen varpaiden käyttökelvollisuudesta. Mielestäni ne ovat pääasiassa tiellä, ja hakeutuvat kohti tuolinjalkoja ja muuta mahdollista mihin ne voisi kolauttaa. En myöskään liioin pidä varpaiden kolauttamisesta yhtikäs mihinkään. Kun näin käy (ja käy raivostuttavan usein), en kyllä selviä pelkällä ”jumprahuitilla”.

Kuvahaun tulos haulle homer simpson hurt

Kun jokin asia todella raivostuttaa tai muuten kuohuttaa, tarvitsen sanoja, joilla kuvata asian aiheuttamaa tunnetilaa. Tosin paikka jossa mieltä ilmaisee, voisi mielellään olla muu kuin julkinen, tai sitten pikkulasten täyttämä alue. En näe itse kirosanojen käyttöä huonona esimerkkinä, vaan sen, missä ja miten usein sellaisia laukoo. Haluan säästää näitä sanoja. Millä muuten korostain ketutusta tai kipua varpaassa, tai sitten silkkaa vihaa tuolinjalkaa kohtaan? Toki voisin oppikirjamaisesti pukea tunteeni monisanaisesti verbaaliseen muotoon, piirtää kuvia, tehdä musiikkia yms. Kiroilu tällaisina, mielestäni oikeina hetkinä on hivenen yksinkertaisempi ja nopeampi ratkaisu. Tosin jos lähistöllä on vähänkin nuorempaa tai arvovaltaista väkeä, pyrin enemmän tai vähemmän epätoivoisesti pitämään äänet pois. Sanan voi tosin lukea huulilta, mutta ehkä selkeä yrittäminen kivun keskellä tuo myötätuntoa?

Kuvahaun tulos haulle homer simpson hurt


Koska kiroilua harrastan jossain määrin, en voi täysin tuomita jokaista enemmän kiroilevaa. Kuitenkin toivon, että itse kukin kiinnittäisi huomiota ainakin julkiseen kielenkäyttöön. Vaikka jatkuva kiroilu ei suoraan ole merkki alhaisesta ÄO:sta, sellaista liikaa harrastava antaa itsestään vapaaehtoisesti matalaälyisen vaikutelman. Lisäksi olisi mukavaa, että jokainen kunnioittaisi tätä kieltä. Vaikka vaikutteita vieraista kielistä tulee jatkuvasti kielemme on rikas, ja maailmanlaajuisesti harvinainen. Yritetään siis vaalia sitä edes siinä määrin, ettemme vaihtaisi lukuisia käyttökelpoisia sanoja ruumiinosien nimiin, ellei lause todella niihin liity. 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti