lauantai 25. marraskuuta 2017

Purukalustoni 32-vuotinen historia: purentavika, jättihampaat ja pahat viisaudenhampaat

Purukalustoni 32-vuotisen historian aikana on sattunut ja tapahtunut, joskaan ei mitään äärimmäisen dramaattista. Kiitos hammaskiilteen laadun ja toisaalta myös ei niin kovan makeanhimon ansiosta. Toki lapsena, teininä ja nuorena tuli karkkia syötyä aika tavalla enemmän kuin nykyään, mutta yläasteella sain varsin pitkiä ”karkkilakkoja” pidettyä, mikä tuolloin tarkoitti muutamaa viikkoa. Hankaloittava tekijä: koulun oma karkkikioski.

Usean vuoden ulkonäkökompleksi
Kun maitohampaani lähtivät, siis etuhampaat, alkoi se jännittävä veikkaus millaista purukalustoa sieltä tuleekaan. Minä siis jännitin. Vaikka mitään tarkkoja toiveita en miettinyt, voi helvata sitä hetkeä kun tajusin, että tulevat etuhampaat näyttivät vastaavan neljää maitohammasta! Siitäpä alkoi elämäni aika isohampaisena, eivätkä etuhampaani suinkaan jääneet huomaamatta muilta lapsilta. Lempinimiäkin keksittiin oikein tehokkaasti. Osa oli typeriä, osa aika nokkealia ja hauskoja. -Joskan eivät silloin ja päivittäin kuultuina. Hamsteri ja muut jyrsijät kuuluivat kategoriaan. Näin jälkeen kummastelen, miksi ”majava” ei kuulunut joukkoon.

Kuvahaun tulos haulle simpsons dentist Brittihymyt.. ikuinen motivoija!

Yksi luokan pojista keksi nimen ”legohammas”. Viidesluokkalaisena se peräti itketti, siis 20-70 kertaa päivässä kuultuna. Häpesin järkyttävän suuria etuhampaitani, eikä purentavika auttanut asiaa. Alaleukani oli siis liikaa takana suhteessa yläleukaan, mikä yllättäen korosti etuhampaita. Mutta jos rehellisiä ollaan, näin aikuisiällä ja jo vuosia aikaisemmin tuo ”legohammas” alkoi naurattaa kaikessa nokkeluudessaan. Ja olinhan minä kieltämättä hivenen koomisen näköinen.

Uusi kumppani: yöraudat
Voi luoja millainen riesa näistäkin tuli! No, ei se niin kamalaa ollut, ei ainakaan aluksi. Kyseessä eivät siis olleet ns. kiinteät raudat, vaikka olisin sellaisia toivonut. Jotenkin oletin, että hieman eteenpäin kääntyneet etuhampaani oiottaisiin. Näin ei kuitenkaan käynyt. Ilmeisesti minä, viidesluokkalainen en ollut mikään hammaslääketieteen ekspertti. Takahampaisiin laitettiin aluksi metalliset ”renkaat”. Okei, tämä käy! Seuraavaksi laittavat jonkinlaisen ”telaketjun” etuhampaita oikomaan? No ei. Eteeni tuotiin metallinen härveli ja kankaisia, lätysköjä. Toinen näytti ”Väinämöisen” hatula. Ensin metallinen härveli asetettiin takahampaisiin kiinnitettyihin metallirenkaisiin, sitten kuminauhan tyyppinen metallihärvelin koukkuihin kiinni ja niskan taakse. Eikä tässä kaikki, ”Väinämisen hattu” laitettiin takaraivoon. Kun katsoin peiliin, ajatukseni sisälsivät sanoja joita ääneen ei sopinut sanoa.

Kuvahaun tulos haulle yöraudat vuodatus.net -sivuilta löytyi juuri identtinen kuva. Tosin tässä on vain niskavetoon käytettävä nauha. 

Tuo rakkineen kanssa vietinkin sitten aikaa seuraavat neljä vuotta. Pidin yörautoja melko tunnollisesti, joskus päivisinkin siinä toivossa että pääsisin niistä nopeammin eroon. Turha toivo. Mikään esteettisyyden huippu tuo hökötys ei ollut. Sen ohella että yöraudat kaikessa komeudessaan näyttivät varsin.. typeriltä, sivuvaikutuksilta ei vältytty. Onneksi olin tuolloin hyväuninen. Aamuisin heräsin mukavan kokoinen sylkilätäkkö tyynyllä vasten poskeani. Ihanaa! Välillä renkaat irtosivat takahampaasta, ja taas oli tarkastastuskäyntien ohella mentävä hammaslääkäriin pyytämään että kiinnittäisivät renkaat takahampaisiin. Lisäksi erityisesti takahampaat olivat aamulla todella arat.

Kuvahaun tulos haulle simpsons dentist Tältä se kaikki tuntui, siis 11-vuotiaasta yläasteikäiseen!

Viimeinkin koitti suuri päivä! Ei, en päässyt eroon hammasrauhoista, mutta ”Väinämöisen hatusta” kyllä. Niskaveto sai riittää. Sen kanssa renkaat irtoilivat vielä useammin. Mutta lopulta koitti myös se päivä, kun pääsin tuosta hökötyksestä eroon. Taisin olla 8. tai 9. luokalla. Voi helvata mikä aikakausi olikaan takana! Niiden aikana sain kunnian vastata erityisesti yökyläreissulla kysymykseen: ”Siis miten sä voit nukkua näiden kanssa??” Kaikkeen tottuu. Toisaalta olen todella huojentunut siitä, että oikomishoito tehtiin iässä, jona unenlahjat olivat varsin hyvät. Näin aikuisiällä ei homma kävisikään niin helposti! Hyvä on, olen myös huojentunut että oikomishoitoja on. Ainakin yksittäisten nanosekuntien ajan..

Aikaiset viisaudenhampaat ja ylimääräiset päälle
Taisin olla valehtelematta 5. luokalla kun paikallinen, joskin persoonallinen hammaslääkäri totesi viisaudenhampaiden puhkeavan. Tämä tapahtui aika kivuttomasti. Joskus parinkymmenen ikävuoden paikkeilla totesin olevani mutantti tai sirkusfriikki. Minulle tuli uudet viisaudenhampaat! Ensimmäinen ei tuottanut ongelmia, mutta särkyä oli selkeästi enemmän kuin 11-vuotiaana saatujen hampaiden kohdalla. Toinen sen sijaan tuotti ongelmia. Ien turposi ja kipeytyi niin, että oli pakko turvautua hammaslääkäriin.

Luopuminen viisaudesta
Hampaanpoisto.. siitä jos mistä voi repiä draamaa! Ja sitä riitti, sillä ensimmäinen poistettava hammas oli tietenkin alaleuassa. En osannut odottaa mitään, mikä saattoi olla hyväkin asia. Silloin jännitin poistoa kovasti, mihin vaikutti myös aktiivisemmassa vaiheessa ollut epilepsia. Olin toivonut rauhoittavia tämän vuoksi, mutta tieto ei mennyt perille asti. Siispä perinteiseen tyyliin! Jo puuduttaminen olisi riittänyt. Mutta sehän ei todellakaan riittänyt. Kun hammasta liikuteltiin, oli jo pyydettävä lisää puudutusta. Tietenkään se mokoma kimpale luuta ei lähtenyt yhtenä kappaleena! Draamaa siis riitti, ja toipuminenkin vei aikansa. Ei enää ikinä uudelleen!

Kuvahaun tulos haulle simpsons dentist

Jokunen vuosi siinä menikin, ennen kuin jouduin harkitsemaan tekemääni päätöstä. Toissa vuonna alkoi (toivottavasti) viimeinen viisaudenhammas kasvaa alaleukaan, eikä ongelmitta. Ien turposi niin, etten saanut suuta kiinni. Puhetta tämä ei valitettavasti vähentänyt, ei edes kivusta huolimatta. Tietenkään tilanne ei helpottanut. Oli siis soitettava hammaslääkärille. Toki olin tietoinen, että hammas jouduttaisiin varmaankin poistamaan, mutta en saamistani bonuksista. Myös ylähammas poistetaan! Ihanaa, kaksinkertainen ilo. No, perustelivat hyvin, eli sillä että ylähammas jouduttaisiin kuitenkin poistamaan ennen pitkää. Kiva. Alahammas oli mukavasti ikenen alla, eli myös ientä oli revittävä auki. Asianmukaisesti hammas ei lähtenyt myöskään yhtenä kappaleena. Onneksi ylähammas lähti nopeammin.

Yksi jäi.. pitkään uskoin ettei poistoa tarvittaisi, mutta sitten se pirulainen laskeutui ja kääntyi niin, että väliin kertyi kaikkea jännää. Oletan että jokainen halusi tämän tietää. Vahingosta viisastuneena ja iän tuoman masokismin siivittämänä päätin hankkiutua tuosta viimeisestäkin viisauden rippeestä eroon. Edellisten viisaudenhampaiden kohdalla olin näet ajautunut ns. pakkoon kipujen vuoksi. Nythän olin kokenut! Reteästi astelin hammasllääkärille ja kokemuksista viisastuneena pyysin puudutusainetta riittävästi jottei tarvitsisi kesken operaation lisää. Hyvä, kivut jäivät pois, ja puudutus levisi asianmukaisesti poskeen, kieleen ja kitalakeen. Viinaryyppyä en saanut. Tämä viimeinen viisauden jäämistö todettiin harvinaisen suurikokoiseksi, ja siksi haasteelliseksi poistettavaksi. ”Voi kilttiiiii... lähdethän yhtenä kappaleena!” Liikuteltiin, pidettiin taukoa ja taas liikuteltiin.

Sitten alkoi kipu, mutta ei hampaaseen liittyvät. Radiosta alkoi kuulua Antti Tuiskun laulua ”Mun on pakko twerkkaa..”. Se oli kivuliasta! Kun mainitsin asiasta, hammaslääkäri –ja hoitaja purskahtivat nauruun. 

Kuvahaun tulos haulle antti tuisku twerkkaa

Onneksi kappale loppui, ja lopulta lähti hammaskin. Toipuminen on ollut varsin nopeaa, eikä kipujakaan ole ollut kuin pienissä määrin. Puoliso tosin jäi pahasti häviölle, sillä puhekykyni ei mennyt edes turvotuksen myötä. No, parempi onni joskus toiste!

Harvinaisen hyväkuntoiset hampaat!”
Vaikka olen onnistunut draamaa kehittämään, ehkä joskus jopa aiheesta, lopputulos on ollut varsin positiivinen. Viisaudenhampaiden aiheuttamia haasteita laskematta hammaslääkäri totesi: ”Aivan harvinaisen hyväkuntoiset hampaat!”Nyt voinkin myöntää jotain ainakin osaksi noloa: laiminlöin hammaslääkärikäynnit ihan tarkastusmielessä n. kymmeneksi vuodeksi. Sinä aikana ei kehittynyt yhtäkään paikkaamista vaativaa reikää. Yksi pysähtynyt alku, mikä sai jäädä. Ilmeisesti koristeeksi? Ilmeisesti lapsuusiän haasteet ovat ainakin vähän korvautuneet aikuisena. Lapsuuteen liittyen vielä yksi nolo tunnutus: minulla heilui maitohampaita vielä riparilla.. Jatkossa pyrin kuitenkin varaamaan aikoja hammaslääkäriin hieman useammin kuin kymmenen vuoden välein. Mikäli akuutteja asioita ei ilmene, pyrin hoitamaan asian kerran pari vuodessa, mieluummin pari. Keväällä ja syksyllä ilmeisesti?

Kuvahaun tulos haulle homer simpson smile


Entä nämä legopalikat? No, suuni ja pärstäni ovat kasvaneet, ja näin myös hampaat mahtuvat paremmin suuhun. Nykyään jopa pidän näistä palikoista ja suuresta suustani. Ympäristö ei tosin ehkä aina pidän suuresta suusta verbaalisen ulosannin määrän suhteen. Onneksi purennasta ei ole tullut enää sanomista, eikä toisaalta oireitakaan. Eiköhän näillä pärjätä siis, toivottavasti loppuun asti!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti