keskiviikko 15. marraskuuta 2017

Mistä on tehty onnistunut treeni?

Pariin otteeseen olen lukenut pohdintoja täydellisestä treenistä. Tietenkin itsekin aloin miettiä, mitä täydellinen treeni minulle tarkoittaa. Kiitos teologisten ajatusten aivopesun, en taida uskoa täydellisen treenin olemassaoloon. Erittäin onnistuneen sen sijaan kyllä. Vielä pari vuotta sitten onnistunut treeni olisi tarkoittanut suurta määrää onnistumisia. No, kieltämättä sellaiset piristävät ja motivoivat kummasti! Rasitusvammojen ja väsymisen myötä kuitenkin olen oppinut, että oikea asenne tekee onnistuneen treenin niin jäällä, salilla kuin missä tahanssa.

Takana sopiva määrä lepoa
Parhaita aikoja treenata erityisesti jäällä on yhden kevyemmän päivän jälkeen. Kyseessä ei tarvitse olla ns. totaalilepopäivä, mutta sellainen että kroppa on saanut palautua. Liian montaa välipäivää en mielelläni pidä jääharjoittelusta, sillä epävarmuus tahtoo lisääntyä. Päivän tauolla sen sijaan keho on levännyt, mutta liikkeet ovat vielä hyvässä muistissa. Fyysisen suorituksen ohella keskittymiskyky on mukavan korkealla, mikä taas mahdollistaa usemman onnistumisen ja kenties edistymisenkin.

Kuvahaun tulos haulle HOmer simpson relax

Salilla tai vaikkapa juoksulenkillä pätee sama ilmiö. Kun energiaa on riittävästi, juoksulenkki on pidempänäkin suoranaista terapiaa! Yllättävän väsymyksen sijaan voi nauttia hyvästä säästä, maisemista ja raittiista ilmasta. Kelpaa!

Sopivat eväät
Sopivasti proteiinia hiilihydraatteja unohtamatta. Oli kyse sitten Lidlin proteiinijuomasta tai rahkasta ja banaanista, näillä jaksaa! Pelkällä proteiinilla tai hiilihydraateilla sen sijaan menee heikommin. Olen kokeillut molempia. Ilman hiilihydraatteja jaksaa todella huonosti, ja ilman proteiinia nälkä tahtoo kiusata alta aikayksikön.

Kuvahaun tulos haulle Homer simpson lunch

Pakollisuus pois
Kun liikkeelle lähtee ajatuksella ettei onnistuminen ole pakollista, sujuu kaikki yllättäen rennommin. Oli kyse sitten jääharjoittelusta tai vaikkapa olkapäätreenistä salilla, ns. pakollinen tavoite tahtoo minulla ainakin syödä energiaa etukäteen. Toki tavoitteita on hyvä olla, ja niitä kohti kannattaa pyrkiä. Tietenkin ihmiset ovat erilaisia. Osalla tavoitteen tiukka tavoittelu voi sopia, mutta minulla sellainen tahtoo viedä projektin turhan suorituskeskeiseksi. Kun siis aidosti koen ettei minun ei ole pakko onnistua yhtikäs missään, treeni on suurella todennäköisyydellä onnistunut. Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, ettenkö yrittäisi. Ydinajatus lienee: Se että tekee parhaansa on yhtä kuin voitto.

Kuvahaun tulos haulle Homer simpson have to

Keskittyminen onnistumisiin
Vaikka tavoitteisiin yltäminen ei ole pakollista, pienetkin onnistunumiset on hyvä huomioida. En liene ainoa, mutta usein huomio tahtoo kiinnittyä juuri siihen, mikä ei onnistu. Tämän seurauksena kaikki pienet (mutta merkittävät) onnistumiset jäävät syrjään. Eli huomio pieniinkin onnistumisiin! Silloin treenistä jää parempi mieli, ja motivaatio säilyy. Jos ajatukset tahtovat jäädä jumittamaan juuri siihen mikä ei onnistunut, mietin usein mikä meni hyvin ja millaisia asioita voin korjata. Kun päätän tietyt korjausliikkeet etukäteen, seuraavalle harjoittelukerralle on helppo saapua suuremmalla innolla.

Kuvahaun tulos haulle Homer simpson I did it

Huomio pois määrästä
Tämä on ollut erittäin suuri ahaa-elämys kuluneen parin vuoden aikana. Nykyään pyrin panostamaan ensisijaisesta laatuun määrän sijaan. Toki määrällä on jossain määrin merkitystä, sillä laadukas harjoittelu kerran parissa viikossa ei välttämättä ole ihan tarpeeksi, mikäli tavoitteena on kehittyminen. Olen kuitenkin harmillisen usein kuullut monien kehuskelevan ja selittelevän kovaan ääneen omaa treenimääräänsä, mikä luonnollisesti on ilmoitettava tunneissa viikkoa kohti. Miksi??? Mitä tuollaisella laskemisella saavuttaa, etenkään jos määrä ei näy tuloksissa. 


Kuvahaun tulos haulle sometimes less is more

Onnistunut treeni ei siis synny toistojen määrästä ja käytetystä ajasta. Merkittävämpää on se, miten ajan käyttää, ja miten toistot tekee. Uskallan väittää, että suuri määrä matalalaatuista harjoittelua on yhtä tehokasta, kuin harjoittelematta oleminen. Virheet toistuva ja uppoavat selkäytimeen niin, että niiden korjaaminen tulee olemaan todella vaikeaa, kroppa väsyy, keskittyminen harittaa jne. Onko siis harjoittelun määrällä kehuskelu tarpeen? Uskallan heittää yksinkertaisen vastauksen: ei. Laatu tekee siis treenistä onnistuneen, eivät sadat toistot tai viikkotunnit.


Mikä tekee sinun treenistäsi onnistuneen?

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti