torstai 2. marraskuuta 2017

Kohti rentoa syömistä!

Syöminen ja valinnat ruokavaliossa ovat näyttävät nousseen miltei hämmentävän näkyvään rooliin. Lisäksi ruokavalioon liittyvät asiat yhdistetään myös paljon laajemmalle tasolle, kuin kehon ravitsemiseen. Mukaan ovat astuneet eettinen ja moraalinen katsomus sekä ihmisen määritteleminen ylipäänsä. Myönnän kritisoivani ajatusta siitä, että ruokavalio olisi reitti ”paremmaksi ihmiseksi”. Aiheesta lisää pohdintoja löytyy täältä.

Kuvahaun tulos haulle food as religion

Lähes kahdeksan vuotta sitten jouduin olosuhteiden pakosta (sekä vapaasta tahdosta) hieman erilaiseen ”ruokaremonttiin”, toisin sanoen kokopäiväosastolle syömishäiriötä hoitamaan. Painon nostamistamisen kannalta hoitojakso oli tehokas, ehkä turhankin tehokas. Ymmärrän että taloudellisten resurssien vuoksi aikataulu on tiukka, mutta pää ei ehdi ruumiin mukaan. Tämä taas johtaa herkemmin paluuseen entisiin tapoihin. Ajatellen lähes fanaattissävytteisiä ravitsemusjulkaisua eri lähteistä, ehdottomuus lienee yksi yhdistävä piirre: Hiilihydraatit ovat pahasta, vegaanius on ainoa oikea valinta, päivän aterioiden tulee olla oppikirjamaisen tarkka sisältöä myöten, ateriat tulee syödä täsmälleen oikeaan aikaan jne. Joskus ”idioottivarma” syömistyyli on hyvä vaihtoehto, etenkin jos syömistottumukset ovat kunnolla sekaisin. Itsekin myönnän tällaisen auttaneen.

Oppikirjamaisuus vs. kokonaisuus
Kun ruokarytmi alkaa löytyä, samoin tarpeelliset ravintoaineet, oppikirjamainen ja ylitarkka syöminen ei aina ole paras vaihtoehto. Yleistämistä välttääkseni totean, että joillekin sopii, joillekin ei. Oma syömiseni on muutaman kuluneen vuoden aikana muuttunut ”mekaaniseksi”, mutta joustavaksi tilanteen mukaan. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että minulla on kokonaisuus jonka pyrin saamaan kokoon: päivän kasvikset, hiilihydraatit, proteiinit ja rasvat. Se miten nämä saadaan kokoon, riippuu päivästä. Jos olen paljon liikkeellä, syömiset menevät välipalatyylillä. Kun taas on aikaa istahtaa, panostan myös lämpimään ateriaan. Joskus olisin varmasti potenut huonoa omaatuntoa, mutta nykyään pidän kokonaisuutta tärkeämpänä kuin jokaista yksityiskohtaa sen ympärillä.

Kuvahaun tulos haulle follow rules

Kerran pari viikossa = suuri rikkomus?
Rento syöminen” voi tarkoittaa montaa asiaa tulkitsijasta riippuen. Minulle tarkoittaa vapautta kokonaisuuden rakentamisessa. Jos haluan kerran pari viikossa korvata aterian hiilihydraatit esimerkiksi mudcakella kahvilassa, voin sen tehdä. Kuvitellaan vaikkapa ateria, jossa on perunaa, kasviksia ja kalaa. Jos makeaa tulee oikeasti syötyä reilusti (vaikka omalla kohdallani sellainen on harvinaistunut), ei maailma mielestäni kaadu siihen, jos perunat jättää väliin, mutta panostaa kalaan ja kasviksiin. Eihän siihen paljoa ravitsemustietoutta vaadita ymmärtääkseen perunan olevan terveellisempi vaihtoehto. Mutta haittaako tällainen pieni ”pahe” kerran viikossa tehtynä? Vaikka hiilihydraattien laatu ei ole paras mahdollinen, kokonaisuus säilyy. Tällaisen käsitän itse rennoksi syömiseksi. Joskus säännöistä voi poiketa, ja luulen sen olevan pääkopallekin hyväksi.

Mitä keho tarvitsee?
Jos pysyttelemme vähemmän eksaktilla tasolla, niin proteiinia, rasvoja, hiilihydraatteja ja kuituja tietenkin. Ja sitten ne mikrotason kummallisuuden, kuten vitamiinit, mineraalit ja ties mitkä. Nämä muodostavat jo mainitun kokonaisuuden. Toki ihanteellinen, tai ainakin yleisesti hyvänä pidetty tyyli on rakentaa kokonaisuus ns. mallikelpoisten aterioiden kautta. Valitettavasti monella ihmisellä esimerkiksi työ oikeasti vaikeuttaa valmiin kaavan noudattamista. Surullisen moni (käsittääkseni) päätyy juuri skippaamaan aterioita kiireen vuoksi ajatuksella ”en ehdi istahtamaan kunnon aterian ääreen.” Lopputuloksena syömisten välille kertyy useita tunteja, mikä keho varmasti tykkääkin. Viisiminuuttisia sen sijaan usein löytyisi rahkoja ja esimerkiksi smoothien juomista varten, mutta välipaloillahan ei sovi elää edes yksittäisiä päiviä.

Kuvahaun tulos haulle food is fuel

Kuinka pahoja vaihtoehtoja nuo välipalat sitten ovatkaan? Rahka → proteiinia. Smoothie tai hedelmä → Kuituja, hiilihydraatteja ja vähän vitamiinejakin. Aika voi hyvin riittää myös pähkinöiden tai siemenien mutusteluun, joita kätevästi saa myös rahkan sekaan. Samalla tuli hieman lisäenergiaa, hyvä rasvoja, proteiinia sekä vähän lisää kuituja. Jos tällainen vaihtoehto on huonompi kuin kahdeksan tunnin paussi syömisessä, käsitykseni ravitsemuksesta on pahasti hukassa.

Revi ne pakolliset kaavat!
Kanssani saa todellakin olla eri mieltä. Korostan toki vielä, että kyse on parista ”hairahduksesta” viikossa. En myöskään pidä hiilihydraattien korvaamista suklaalla välttämättömänä, sillä jo maalaisjärki sanoo ettei edes 500 kcal:n heilahdus ylös hujauta painoa, etenkään jos henkilö liikkuu säännöllisesti. Ikävä todeta, mutta näin ns. normaali ihminenkin taitaa syödä, siis rennon syömisen saavuttanut.

Mitä yritän oikeastaan tällä tekstillä kertoa? Kenties sen, että jos kaavamaisesta syömisestä poikkeaa, ei mielestäni ole syytä potea huonoa omaatuntoa. Jos viitenäkin päivänä viikossa syö ns. järkevästi, ei parina päivänä pieni hairahdus kaada koko maailmaa. Ja kuka kieltää niinä parina päivänä syömästä myös esimerkiksi kasviksia tai ylipäänsä kunnon ruokaa? Kyllä, ”hiilariövereiden” jälkeen vaa'an lukema ponkaisee parikin kiloa ylemmäksi, kiitos hiilihydraattien taipumukset sitoa nestettä. Eli mitään vararavintoa kroppaan ei kerry, ja ahdistuksen kasvaessa ylös, ulos ja lenkille, ja lenkin jälkeen vihreää teetä päälle. Kannattaa tosin olla kotona, tai wc:n lähettyvillä..

Kuvahaun tulos haulle don't panic button


Kannustaisin ihmisiä tällaiseen rentoon syömiseen myös siksi, koska pienten vapauksien muuttuessa sallituiksi ”paheet” kummittelevat mielessä vähemmän. Meillä ihmisolennoilla tahtoo olla taipumus kaivata juuri sitä, mikä kiellettyä. Jos ruokailut ovat 24/7 tarkkaan suunniteltuja sääntöineen ja rajoineen, uskallan väittää että juuri ns. lipsahduksia tulee tapahtumaan enemmän kuin kahdesti viikossa. Eli rohkeasti pipoa löysemmälle!


P.S Pienessä hiilihydraattipiikissä on oikeasti aika hauskaa liikkua potentiaalisesta turvotuksesta huolimatta.. 

2 kommenttia:

  1. Kiitoksia :) Myönnän että itsellänikin nämä ovat olleet monen vuoden työstämisen jälkeisiä oivalluksia, joiden sisäistäminen kunnolla lienee elämän mittainen projekti :)

    VastaaPoista