sunnuntai 12. marraskuuta 2017

Elämäntaparemontin ja muutosten haasteet

Elämäntaparemontti lienee monille jokapäiväinen harrastus. Eniten elämäntaparemontit ilmenevät vuoden alussa, keväällä ja kesän lopulla. Syksyllä ja erityisesti näin loppusyksystä keskittyminen kohdistetaan oletettavasti yleiseen jaksamiseen, mikä lienee elämäntaparemonttia sekin. Tosin pian varmaankin julkaistaan toimintasuunnitelma, kuinka välttää tai vähentää mahdollisia joulukiloja. Mukaan lasketaan luonnollisesti pikkujoulujen paheelliset houkutukset. Ilmeisesti jokin menee pieleen, sillä tammikuussa on aika pudottaa joulukiloja. Viimeistään huhtikuussa on aika työstää kesäkuntoa varten. Elokuussa puolestaan yritään pudottaa kesäkiloja. Tämä elämäntaparemontin vuosisykli keskittyy lähinnä painonpudotukseen. Toisaalta huomion kohteena voi olla esimerkiksi yleiskunnon kohottaminen, terveellisempi ja tietenkin puhtaampi ruovalio. Ja kun keittiö sekä olohuoneen matto alkavat kyllästyttää, erilaisten opusten avulla tavoitellaa pysyvää järjestystä ja ennen kaikkea siisteyttä asunnossa.

Ihan vain näön vuoksi vai tositoimissa?
Liittyi elämäntaparemontti mihin tahansa, on täysin eri asia työstää sellaista tosissaan, kuin ”ihan muuten vain” -projektina. Tosissaan työstämiseen ei tarvitse liittyä verta, hikeä ja kyyneleitä, mutta jossain määrin siinä vaaditaan tahdonvoimaa ja määrätietoisuutta. Kyseessä voi olla painonhallinta kumpaan suuntaan tahansa, ruokailutottumusten parantaminen tai vaikkapa tavaroiden laittaminen paikoilleen.

Edistystä tapahtuu kuitenkin harvoin, jos kerran puolessa vuodessa poimii pari lehteä lattialta hyllyyn, etenkin jos lattialle päätyvien lehtien määrä on päivittäin moninkertainen. Sokerinkulutus ei vähene, jos kerran kuussa pitää sokerittoman päivän, eikä hyvienkään rasvojen osuus nouse, jos pari kertaa vuodessa syö pari pähkinää. Jos elämäntaparemontti asiassa kuin asiassa on tietoisesti päätetty ”muuten vain” -projektiksi, asia on selvä, eikä kritiikkiin ole tarvetta. Mutta jos muutosta todella tavoitellaan, on vaivannäköä valitettavasti lisättävä. Joskus edistyminen voi olla on/off- tyylistä. Toisaalta näkisin viikonkin kestävän jakson kannattavana, vaikka lipsahduksia tapahtuisikin. Otanpa itseni esimerkiksi. Yritän säännöllisesti vähentää kahvinkulutusta, mutta jotenkin lipsun takaisin entisiin määriin. Parhaimmillani olen 2-3 kuukautta pienemmällä määrällä, minkä uskon olevan jo kehollekin hyväksi. Eniten kiitollinen osapuoli lienee mahalaukku, joka jokainen suupala ei kuvittele leikkivänsä trampoliinilla..

Muutos ilman vaivannäköä?
Liian vaikeaa!” No, siltä varmasti tuntuu aluksi. Esimerkiksi säännöllinen lenkkeily on vaikea pitää säännöllisenä viimeistään silloin, kun inhottava viima käy ulkosalla ja sisällä olisi lämmintä sekä laadukkaita tv-sarjoja. Tämä ei ole laiskuutta, vaan realismia. Todella pienellä vähemmistöllä motivaatio pysyy vuorokauden ympäri päivästä toiseen. Jos minun pitäisi antaa neuvoja, kehottaisin ensisijaisesti välttämään liian radikaaleja muutoksia.

Hyvä esimerkki lienee muutos ruokavaliosta esimerkiksi sekasyöjästä kasvissyöjäksi. Pari päivää voi mennä mukavasti, ehkä pari ylimääräistäkin. Jos pihvi on kuulunut päivittäiseen ruokalistaan, voi sitä jossain vaiheessa tulla ikävä. Hetken päästä tämä motivoitunut kasvissyöjä huomaakin syöneensä pihviä päivittäin viimeisen kolmen viikon ajan. Jos kasvisruokapäiviä ujuttaa viikolle aluksi yhden, sitten kaksi ja jossain vaiheessa kolme, on muutoksen pysyvyys hieman realistisempi näkymä.

Kuvahaun tulos haulle easy way out

Oli elämäntaparemontissa kyse mistä tahansa, itsesään muutokset eivät tapahdu. Tavaroita on todella laitettavat hieman useammn paikoilleen, istumista joutuu vähentämään, se yksi lisäkupillinen kahvia jätettävä juomatta jne. Erityisesti jälkimmäisen kokeneena tiedän, ettei muutos tapahdu edes pelkällä hyvällä suunnitelmalla, vaikka sellaisen merkitystä paljon korostetaankin. Muutoksia ei tarvitse, eikä kannata tehdä liian suurissa määrin kerralla, mutta jotain on silti tehtävä.

Totuuden kohtaaminen
Ei minun tarvitse! Minulla kun on asiat näin ja noin, jolloin en voi jne.” Tätä kutsutaan selittelyksi. Vaikka itsekin olen selittelyyn sortunut kerran jos toisenkin ja tulen niin tekemään jatkossakin, uskon selittelyn olevan yksi suurimmista esteistä saada muutos aikaan. Toisaalta ymmärrän ainakin jossain määrin mihin selittely voisi perustua. Jos muutos asiassa X on tarpeen esimerkiksi terveydellisistä syistä, asiaa ei välttämättä haluta hyväksyä. No, aika tehokkaasti heitin itsekin aikoinaan pallon takaisin tällaisissa tilanteissa. Tosin jos olisin tehnyt niin edes pari kertaa harvemmin, saattaisi tuhlattuja vuosia olla myös pari vähemmän.

Kuvahaun tulos haulle homer simpson honest

Totuus on siis kohdattava ja hyväksyttävä. Tunne on harvoin euforinen, mutta auttaa kummasti etenemään. Mikäli syy muutoksen tarpeeseen liittyy terveyteen (fyysiseen, henkiseen tai molempiin), totuuden kohtaaminen voi tuntua myös masentavalta. Vaikka parantelua kaipaava asia ei tee meistä kenestäkään sen huonompia ihmisiä, jostain syystä alemmuudentunne tahtoo syödä voimia taistella muutoksen puolesta. Vaikka itsensä vakuuttamnen ei ole helpoin projekti, on hyvä hokea vaikka väkisin yhtä tosiasiaa: Tämä asia ei tee minusta muita huonompaa ihmistä.

Purkaudu, älä valita
Vastoinkäymisiltä välttyy harvoin. Joskus taustalla ovat henkilöstä itsestään riippumattomat, ns. ulkoiset tekijät. Joskus motivaatio yksinkertaisesti loppuu. Kritisoin täydellistä ”valituskieltoa”, mutta en toisaalta kannata jatkuvaa valitusta. Kansankielellä kyseessä olisi kaiketi jatkuva ”vinkuminen”. Uskon että pieni (tai vaikka suurempikin) purkautuminen on tärkeää, sillä sellaisen kautta moni saa voimansa ja motivaationsa takaisin. Käytännössä asian voi tehdä esimerkiksi toteamalla korotetulla äänellä: ”Tämä on niin p**seestä että minua v**uttaa!” Kirosanojen määrän voi päättää itse. Kun väsymys alkaa olla yleisin tunne- ja olotila ja motivaatio toisella puolella maapalloa, tunteiden ilmaiseminen ääneen voi todellakin auttaa.

Kuvahaun tulos haulle homer simpson mad

Entä valitus sitten? Jos kaiken negatiivisen tuominen esille yleistyy täyttäen vuorokauden jokaisen tunnin, henkilö tekee siinä itselleen kaikkein eniten pahaa. Jatkuva negatiivisuus syö niin henkisiä, ja lopulta fyysisiäkin voimia. Jos kaikki on kamalaa, kuinka enää uskoa itseensä ja onnistumiseensa?

Olisitko sittenkin onnellisempi ilman muutosta?
Mikäli kyseessä ei ole oikeasti terveyttä uhkaava asia ja jo pelkkä muutosprojektin ajatteleminen saa voimaan pahoin, on hyvä miettiä miksi tehdä tämä kaikki. ”Voinko vaihtoehtoisesti hyväksyä nykytilan ja elää sen kanssa?” Ainoa minkä myönnän saavan minut näkemään punaista on nykytilaan liittyvän epätyytyväisen ja muutokseen liittyvän valituksen yhdistelmä. Nyt siis tarkoitan 24/7 kattavaa negatiivisuutta. Ongelmana on se perinteinen: Nykytila ei kelpaa, mutta vaivannäkö muutoksen suhteen ei myöskään kelpaa. Mukavuudenhaluisena ihmisen ymmärrän logiikan, mutta olen itse viettänyt liikaa aikaa samassa umpikujassa, ja siis vaikka olen tiedostanut että vähemmällä valituksella asia olisi ollut ajat sitten valmis.

Kuvahaun tulos haulle homer simpson thinking

Kumpi siis on pienempi paha: Nykytilan hyväksyminen, vai vaivannäkö muutoksen eteen? Tätä on hyvä miettiä etukäteen, sillä aikaa ja energiaa voi säästyä merkittävästi. Kuten alussa totesin, en tekstissäni tarkoittanut mitään tiettyä muutosta. Tämä ei siis ollut patisteksti sotkun keskellä eläville, laihduttajille, terveellisempään elämään pyrkiville tms. Olisin toki voinut alussa ladella lukuisia esimerkkejä jokaista lukijaa ajatellen, mutta aihe on sen verran yleisellä tasolla, että 367 eri elämäntilanteen lista tuntuu turhalta.
Muutoksen helppous riippuu itse muutoksen kohteesta, jolloin jokaista muutoprojektia tai elämäntaparemonttia ei voi suoraan verrata toisiinsa. Helpoimmatkin muutokset vaativat vähintään pientä motivaatiota, eli aivan itsestään asiat eivät tapahdu. No, paitsi ehkä joskus. Vaikka lopussa kehotin pohtimaan tarvitseeko muutosta tehdä, kannustaisi jokaista tekemään parhaansa. Olen itse käynyt läpi todella radikaalin muutoksen niin elämässä kuin elämäntavoissa, ja kokenut vaivannäön todella kannattavaksi. 

Mukavaa pian alkavaa viikkoa kaikille ja jaksamista näihin hivenen pimeisiin päiviin!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti