tiistai 14. marraskuuta 2017

Älypuhelimet ja digitalisaatio: "Piiloyksinäisyyttä" ja kirjojen syrjäyttämistä

Aikaisemmin kirjoitin miten älypuhelin on vaikuttanut minuun. ”Puhelinlakko” on toiminut vaihtelevasti. Some -kanavia olen jopa seurannut laiskemmin, mitä pidän positiivisena käänteenä. Lisäksi olen huomannut, että esimerkiksi päivitysten määrä Facebookiin on vähentynyt selkeästi. Lasketaanko blogitekstit mukaan? No ei! Pelkästään pöydällä puhelin ei kuitenkaan ole ollut. Sähköpostia muun muuassa tulee seurailtua turhankin aktiivisesti, samoin opintosuorituksia. Blogeja luen mielelläni, mutta olen yrittänyt parhaani mukaan lukea myös ”oikeaa” kirjaa esimerkiksi bussimatkan ajan. Tämä tapa on onneksi tehnyt paluuta, mutta pieni lisäys olisi tarpeen.

Vaarallista touhua
Jokunen viikko sitten reissatessa lapsuudenkodin alueelle säikähdin lenkillä toden teolla. Keli ei suosinut autoilijoita loskaksi muuttuneen lumen vuoksi. Kun hetken olin ihastellut maisemia, huomasin vastaan tulevan teini-ikäisen pyöräilijän. Katse oli tiiviisti suunnattu näyttöön, ja ohjaus tapahtui pääasiassa yhdellä kädellä. Samaan aikaan tuli auto edestä ja takaa. Näkymä oli todella hurja, sillä pyöräilijän oma ajolinja oli varsin liikkuva, ja ohjaus yhdellä kädellä kaikkea muuta kuin vakaata. Onneksi osapuolet pääsivät toistensa ohi, minä tosin jouduin siirtymään melkein ojan puolelle. Tuossa kuviossa olisi voinut käydä todella huonosti. Jos pyöräilijän ote olisi vähänkin lipsunut, hän olisi saanut kunnian päästä kahden auton kolauttamaksi. Ehkä olen vanha pieru joka ei vain ymmärrä, mutta järjen käyttäminen on sallittua.

Kuvahaun tulos haulle cross the road phone meme

Tämän hetkisellä kotipaikalla erityisesti lasten tyyli ylittää tietä näyttää yhtä hurjalta. Tietöiden vuoksi näkyvyys on jo valmiiksi huono, minkä vuoksi näytön sijaan olisi parempi katsoa niin oikealle kuin vasemmalle. No, onneksi en ole joutunut todistamaan haavereita.

Sosiaalinen elämä
Sosiaalisuus on tainnut älypuhelimien myötä saada aivan uuden määritelmän. Ihmiset eivät juttele keskenään edes ollessaan yhdessä. Taas kerran saatan olla vain se joka ei ymmärrä, mutta erityisen surullinen näky tämä on lasten keskuudessa. Keskustelua käydään myös verbaalisesti, mutta aihe liittyy siihen mitä puhelimella tehdään. Toisaalta omassa lapsuudessani pelattiin mm. Nintendolla, ja kieltämättä peliin keskityttiin enemmän kuin kuulumisten vaihtamiseen. Toisaalta kiitos laitteiden laiton (sekä mahdollisten peliaikarajoitusten), pelit eivät olleet samalla tavalla saatavilla hetkestä toiseen. Eli myönnän etteivät asiat olleet ennen 100%:sesti paremmin. Tosin oma kärsivällisyyteni riitti harvoin pitkiin pelisessioihin, joita pelin pääseminen läpi vaati. Tallentaminen ei nimittäin jokaisen pelin kohdalla ollut mahdollista..

Kuvahaun tulos haulle teenagers together phone meme

Nykytilanteessa kuitenkin huolestuttaa ns. ”piiloyksinäisyys”. Tarkoitan tällä yksinäisyyttä myös sosiaalisissa tilanteissa, joissa ihmiset kommunikoivat lähinnä älypuhelimensa, eivät toisensa kanssa. Sosiaalinen kanssakäyminen tapahtuu chattien välityksellä, siis myös hetkinä jolloin konkreettisesti tavataan muita ihmisiä. Jos siirrymme hetkeksi aikuisiin, baarissa kommunikointi on muuttunut aika tavalla viimeisen kymmenen vuoden aikana. No, olin baarissa viimeksi.. vappuna? Näky oli jotain koomisen ja masentavan väliltä. Humalaäänet kyllä olivat mukana, mutta katse kohdistui pääasiassa näyttöön muun seurueen sijaan. Samainen meno on yleistynyt myös baarien ulkopuolella. Pidemmän päälle ihmiset ovat yksin, vaikka olisivatkin yhdessä. Väkisinkin herää kysymys, että voisiko tällaisella piiloyksinäisyydellä olla yhteys esimerkiksi mielenterveysongelmiin.

Luku- ja kirjoitustaito
Tämä osio harmittaa minua todella paljon. Olen lapsesta asti pitänyt kirjoittamisesta, siis myös käden työskentelynä. Käsialan kehittäminen oli minulla tärkeää, ja kadehdin aina jokaista, jonka käsiala oli mielestäni mielettömän hieno. Nykyään nimikirjoitus lienee pian katoava taito, samoin oikeinkirjoitus. Pelottavaa mutta totta, pian minun, erittäin huolimattoman ja kirjoitusvirheitä harrastavan tekstit alkavat olla siisteimmästä päästä.

Kuvahaun tulos haulle reading skills phone

Myös lukemisen vähentyminen on surullinen ilmiö. Onneksi monipuoliseen kirjallisuuteen panostetaan ahkerasti, ja jokaiselle ikäluokalle suunnattuna. Mauri Kunnaksen uusin kirja Suomen historiasta oli mielestäni oikeasti hieno veto! Ties vaikka itsekin hankkisin kirjan joskus. Toisaalta joudun myöntämään, että luku- ja kirjoitustaito olivat jo omana aikanani eri tasoa kuin esimerkiksi muutama vuosikymmen aikaisemmin. Tämän päätelmän olen tehnyt lähinnä vertaamalla lasten- ja nuortenkirjallisuutta eri vuosikymmeninä. Kun luin vanhempia kirjoja, ne tuntuivat paljon haastellisemmilta luettavilta verrattuna oman aikani kirjoihin.

Kuvahaun tulos haulle phone vs book

Toisaalta yllätyin todella pari vuotta sitten ekaluokkalaisten lukukirjan vaikeustasosta. Tekstit olivat pitkiä, ja ilman tavutusta. Muistaakseni omista aapisista tavuviivat poistuivat vasta toisella luokalla. Luulen että lukutaidossa tapahtuu jonkinlainen katkos. Lapset oppivat lukemaan usein jo ennen kouluikää, mutta lukutaidon säännöllinen harjoittaminen jäänee vähemmälle viimeistään silloin, kun ensimmäiset puhelimet saadaan. Toisaalta kirjojen ja lukemisen yleisyys vaihtelevat varmasti eri ihmisten kohdalla, jolloin en voi yleistää tilannetta liian räikeästi. Mutta väkisinkin mietin, voisiko digitalisaatiolla olla yhteys mm. heikentyneisiin oppituloksiin...

Joukkotuho puhelimille?
Vaikka nostin älypuhelimet syyllisten listan ylimmälle tasolle, ei mielestäni puhelimia ole tarveen heittää roviolla. Aikaa vain olisi hyvä varata perinteisille kirjoille, kynälle ja paperille. Lisäksi ihmisiä tavatessa puhelin voisi olla suurimman osan ajasta laukussa tai taskussa. Tai esimerkiksi kotona? Jos rehellisiä ollaan, minusta salitreenissa yksi vapauttava asia: Kenttää ei ole, jolloin kukaan ei voi tavoittaa minua. Itsekästä mutta niin mahtavaa!

Kuvahaun tulos haulle destroy phone

Myönnän itsekin että puhelimesta irtautuminen on haasteellista. Toisaalta irtautumisen positiiviset vaikutukset tuntuvat nopeasti. Erityisen hienoa on huomata keskittyvänsä täysin toiseen ihmiseen tai ihmisiin, tai vaihtoehtoisesti keskittyä johonkin aivan omaan juttuun ilman, että vieressä laite muistuttaisi viesteistä joihin vastausta odotetaan. Mutta tosiaan, alku aina hankalaa.. mutta usein kannattavaa. 

Kuvahaun tulos haulle use less phone


Kuitenkin toivon, että puhelimen käytöstä vain puheluihin ja vaadittaviin viesteihin nousisi uudeksi trendiksi. Oi niitä aikoja, kun lapsena yksinkertaisesti käveltiin kaverin kotiin, soitettiin ovikelloa ja kysyttiin: ”Voitsa olla mun kaa?” Nykyäänhän kävelty matka menisi täysin hukkaan, ja jokaisesta edetystä metristä tulee raportoida chatin kautta. Vaikka älypuhelimet ja digitalisaatio ovat olleet suuri hyöty, liiallinen nojautuminen niiden varaan lähes kaikessa päivittäisessä toiminnassa näyttää tuoneen mukanaan myös ikäviä sivuvaikutuksia. Näillä teksteillä tuskin kykenen muuttamaan asioita jotka etenevät. Täytyy vain toivoa, että ns. perinteinen kommunikointi ja toisaalta myös kirjat sekä kirjoittaminen käsin yleistyisivät edes hieman. 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti