lauantai 21. lokakuuta 2017

Sisustamalla ja pukemalla sukupuolineutraaliksi?

Sukupuolineutraaliuden puolesta käydään varsin aktiivista taistelua. WC:n sekä liikennemerkkien hahmot pyritään muokkaamaan jatkossa vähemmän luokitteleviksi ja jaottelua tyttöihin ja poikiin muuttamaan vähemmän jyrkäksi. Riippuen mitä sukupuolineutraaliudella haetaan, kantani on sekä puolesta että vastaan. Kannatan liian räikeiden sukupuolirooleihin liittyvien stereotypioiden vähentämistä, mutta en sukupuoli-identiteetin. Vaikka kuinka korostettaisiin ensimmäistä tavoitetta, lienee myös jälkimmäisestä havaittavissa merkkejä. Minulla ei ole omia lapsia, joten aivan täydellisesti perusteltua argumenttia en kaiketi voi muodostaa. En kuitenkaan osaa pitää lapsen kasvattamista sukupuolineutraaliksi positiivisena ilmiönä, sillä sukupuoli on merkittävä osa identiteettiä. Toki ääripäitä on hyvä välttää, millä tarkoitan esimerkiksi tiettyjen ammattiryhmien kuuluvan sekä miehille että naisille totutuista tavoista huolimatta.

Entä jos lapsi ei viihdykään siinä sukupuolessa johon häntä on kasvatettu? Itse antaisin lapsen itse päättää. Jos minulla olisi poika joka sattuukin tykkäämään nukeista ja pukeutua mekkoihin, se hänelle sallittakoon. Tosin juhlamekot sallisin vain juhliin, eli aika konservatiivi taidan olla! Minäkin sain leikkiä pikkuautoilla, aseilla (kunnes nallipyssy säikäytti) sekä fanittaa Turtles -piirrettyä My Little Ponyn rinnalla. 

Kuvahaun tulos haulle my little pony 1984

Millainen minusta sitten tuli? Ehkä ”sporttisuus” sisältää ripauksen maskuliinisuutta, mutta samalla naisellisuutta. Olen josain määrin uhkarohkea rämäpää, mutta samalla turhankin varovainen. Tosin nämäkin riippuvat vertailukohteesta. Aivan kuten lapsenakin, minulle kelpaavat niin feminiinit mekot kukkakuosilla kuin ”jätkämäiset” reisitaskuhousut. Yhteenveto: hyvin on mennyt!

Kuvahaun tulos haulle turtles 1980     

Voiko sukupuoli rajoittaa valinnoissa?
Muutamassa asiassa luulen että se rajoittaa, muuten ei. En koe ongelmasksi puhua erikseen naispoliiseista, naislääkäreistä tai vaikkapa naispuolisesta autonkuljettajasta. Totta puhuen en ole edes miettinyt asiaa ongelmana. Toki on ammatteja, joissa enemmistö koostuu joko miehistä tai naisista, mutta harvemmin enemmistö on este vähemmistölle harjoittaa ammattia. Valitettavasti harvoissa ammateissa tai missä tahansa yhteisössä on täydellisen 50-50 -jakauma. Mies voi olla äärimmäisen taitava ompelija, maskeeraaja tai parturi-kampaaja. Ja kyllä, hän voi olla myös hetero. Nainen voi olla pätevät ja osaava poliisi, rekkakuski tai vaikkapa matemaatikko. Yhteistä mainitsemilleni ammateille on mainitun sukupuolen vähemmistöasema. Kyseinen ammatti vain sattuu olemaan suositumpi joko miesten tai naisten keskuudessa, mutta vähemmistön edustaja ei tarkoita pätevyyden puutetta.

Kuvahaun tulos haulle women driving 1920
Naisten ajotaito ei ole aivan uusi ilmö..

Valitettavasti ympäristö sekä perhe- ja tuttavapiiri saattavat painostaa ammattivalintojen suhteen. Kaikkein eniten uskon kuitenkin yksilön itse painostavan itseään tiettyyn muottiin. Tosin valitettavasti löytyy yksittäisiä ammatteja, joissa sukupuoli ainakin jossain määrin vaikuttaa. Esimerkiksi laskuvarjojääkäreiden kokeesta harvempi nainen pääsee läpi. Tämä ei toki tarkoita ettei yksikään nainen voisi läpäistä koetta. Tässä kohden unohtaisin tasa-arvokysymykset, sillä itse tarkoitus määrittelee kuka mukaan pääsee. Arviointikriteerinä ei ole sukupuoli, vaan fyysiset sekä psyykkiset valmiudet. Toisaalta mielensapahoittajat voivat tässä kohden muistaa, että edes moni mies ei läpäise koetta.

Voiko sukupuolineutraaliutta rakentaa valmiiksi?
Liikennemerkit, WC-merkit, varhaiskasvatus ja peruskoulu. Näiden kautta pyritään rakentamaan tuleville sukupolville sukupuolineutraalia maailmaa. Tytöt ja pojat voidaan kasvattaa sukupuolineutraaliin muottiin, mutta tukeeko sellainen itse identiteetin kehitystä? Vanhemmat tuskin voivat ennustaa kokeeko lapsi itsensä edustavansa sitä sukupuolta johon hän on syntynyt. Toisaalta tuntuisi brutaalilta kieltä tytöiltä ja pojilta ”omat juttunsa”. Toki ääripäitä ja negatiiviksi kääntyneitä ilmiöitä lienee hyvä välttää, kuten sodan ymmärtämistä leikiksi tai äärimmäinen ulkonäkökeskeisyys sekä kiertoutunut kehonkuva. Toisaalta kukaan ei pakota pitämään yllä rajoja lelujen ja leikkien välillä. Jos aivan rehellisiä ollaan, korvaani särähtää sukupuolineutraali kasvatus yhtä paljon kuin kasvattaminen stereotyyppejä vastaaviin rooleihin. Yhtä lailla lasta pyritään muokkaamaan haluttuun muottiin, oli se sitten sukupuolineutraali tai "traditionaalinen" tyttö tai poika. Edelleenkään kasvatus ei tapahdu lapsen oman sukupuoli-identiteetin ehdoilla. 

Kuvahaun tulos haulle sukupuolineutraali merkki

Itse henkilökohtaisesti en usko WC- ja liikennemerkkien hahmojen edistävän sitä ns. posiitiivista sukupuolineutraaliutta. -Aiheeseen liittyvää hysteriaa sen sijaan kyllä. Vaikka omaksumiemme muottien ulkopuolelle löytyy edustajia, en näkisi syytä boikotoida ajatusta miehistä ja naisista, tosin en myöskään lisävaihtoehdoista.
Itse henkilökohtaisesti uskon, että stereotypioiden murtaminen lähtee yksilöstä itsestään, ei ulkoisista valmisteluista. Jos nainen haluaa ”miesten ammattiin”, hänen tulee astua sellaiseen omana itsenään vailla ”anteeksi että olen täällä” -asennetta. Hänen on uskottava itseensä ja luotettava kykyihinsä, sillä juuri niiden ansiosta hän on pätevä ammattiinsa. Sama pätee miehiin ”naisten ammateissa”. Jos ammatin harjoittaja voi itse unohtaa sukupuoleensa liittyvät ennakkoluulot, vähitellen myös ympäristö unohtaa omat ennakkoluulonsa. Tätä asennetta eivät kykene liikennemerkit tai persoonapronominit rakentamaan, vaan kaiken on lähdettävä yksilöstä itsestään.

Pysyvät muutokset tapahtuvat hitaasti
Jos kaikki menee hyvin, tulen itse työskentelemään ammatissa johon kieltämättä liittyy ennakkoluuloja ainakin sukupuolen suhteen. Sanotaan että suuret laivat kääntyvät hitaasti. On ikäluokkia, joille naispappi on vieras ilmiö, jolloin sellaisen ammattiosaamiseen luottaminen voi olla vaikeaa. Jos joku vanhemman puoleinen henkilö haluaa toimituksiin tai muihin tilaisuuksiin miespuolisen pastorin, en ota asiaa loukkauksena. Jos kyseessä on esimerkiksi yli 80-vuotias henkilö, hän on elänyt hivenen erilaisessa maailmassa kuin minä, ja omaksunut tietynlaisen arvomaailman. Uusien asenteiden hyväksymisessä näen tietyt ”ikärajat”. Jos henkilö on reilusti yli puolet elämästään omaksunut tietyt arvot, tuntuu kohtuuttomalta vaatia häneltä täyskäännöstä. Tällöin minulle on selkeästi helpompaa ymmärtää häntä kuin loukkaantua toiveesta saada miespuolinen työntekijä tilalleni.

Uusia asioita ja ilmiöitä vieroksutaan usein, mikä ilmiönä lienee tärkeää tuoda esille jo mahdollisimman varhaisessa iässä. Lisäksi on hyvä muistaa, että tässä vuosien lisääntyessä myös meille tulee asioita, joiden käsittely voi aiheuttaa vaikeuksia. Tekevätkö vaikeudet hyväksyä ja sopeutua meistä huonompia ihmisiä? Ja lisäkysymyksenä: Entäpä nämä nyt elävät, meitä vanhemmat ikäluokat?

Onko ongelmia keksittävä?
Ymmärrän/voin kuvitella, että esimerkiksi trans-ihmisten WC:n valintaan liittyvät pohdinnat todella aiheittavat asianomaisille päänvaivaa, erityisesti välivaiheessa. Sen sijaan kummastelen sellaisten asioiden muuttamista ongelmiksi, joita harva on pitänyt ongelmina. Jos ajatellaan esimerkiksi liikennemerkkien hahmoja, vaikuttaisi siltä että potentiaalisen loukkaantujan on erikseen ollut pakko etsiä syitä loukkaantua. Itse olen ollut merkkeihin tyytyväinen, sillä itse sanoma on mennyt perille.

Kuinka suuri osa väestöstäsitten on kokenut esille nousseet asiat ongelmaksi? Jostain kumman syystä luulen, että medialla on provokatiivinen vaikutus. Me ihmiset olemme siinä mielessä taitavia, että osaamme rakentaa ongelmia aiheesta kuin aiheesta. Ongelmien priorisointi sen sijaan on ajoittain hakusessa.

Rohkeasti oma itsensä
Edustit mitä sukupuolta tahansa, joko määriteltyjen ja määrittelemättömien kategoriassa, ole rohkeasti oma itsesi missä joukossa tahansa, ja missä ammatissa tahansa. Asiat ja asenteet muuttuvat hitaasti, mutta yksilön oma asenne ja toiminta voivat antaa paljon. Toisaalta jokainen voi itse miettiä, millainen tominta on järkevää. Jos antaa itsestään posiitivisen ja toisaalta sopuisan kuvan, on innokkaita vastaanottajia varmasti runsaasti. Olit sitten mies, nainen tai muu vaihtoehto, sukupuoltasi enemmän merkkaa se, miten teet työsi omalla alallasi. Ole siis oma itsesi, ja keskity siihen mitä parhaiten osaat. 

Kuvahaun tulos haulle you can do it

2 kommenttia:

  1. Jos jostakin olen varma, niin mun lapsi saa itse päättää kuka hän haluaa olla. Se ei ole minulta pois. :/

    VastaaPoista
  2. Näinpä, kyllä lapsi itse antaa merkkejä mikä, mitä ja millainen hän haluaa olla. Ja kysehän lapsen henkilökohtaisesta omaisuudesta: omasta identiteetistä ja ennen kaikkea omasta elämästä :-)

    VastaaPoista