maanantai 16. lokakuuta 2017

Näin älypuhelimen käyttö on vaikuttanut minuun

Olen saanut kunnian elää aikaa, jona erilaiset digilaitteet olivat vasta suunnitteilla, ja senkin jälkeen harvoin saatavilla. Sain ensimmäisen kännykkäni yläasteella. Kyseessä oli Nokian halko. Näin jälkeen pohdin, että kommunikoinnin ohella sitä olisi voinut käyttää itsepuolustukseen. Olisi tullut aikamoinen kuhmu! Seuraava puhelin oli aivan huippu, ja voi että miten ylpeä siitä olinkaan! Kyseessä oli Nokian 3210 (??). Malli oli ensimmäinen jossa antenni oli sisäänrakennettu. Tuolloin kuvioihin astui uusi pahe: matopeli. Tosin pärjäsin siinä siinä määrin hyvin, että pääsin pelin lähes joka kerta läpi. Yllättäen kyllästyin tämän asteen saavutuksen jälkeen.

Puhelimet, tabletit ja ties mitkä laitteet ovat kehittyneet noista päivistä ja löytäneet tiensä ilmeisesti hyvinkin pienten lasten käsiin. Vällä tämä vanha pieru katselee kauhistelen kun koululaiset ylittävät tietä nenä kiinni puhelimen ruudussa. Tällainen jos mikä kehittää autoilijoiden reaktiokykyä! Ruudun tuijottaminen ei ole iästä kiinni. Bussissa tai junassa harva alle 80-vuotias voi vain istua paikoillaan, sillä puhelin odottaa houkuttelevana kapistukena ja tylsistymisen pelastajana.

Kuvahaun tulos haulle kids mobile phone cartoon

Ikävä kyllä yhdyn täysin väitteisiin puhelimien haitallisista vaikutuksista erityisesti keskittymiskykyyn. Tällä kertaa ajattelin kuitenkin yleisen moralisoinnin sijaan kerätä rohkeuteni paljastamalla miten puhelimen ja aina saatavilla olevan netin käyttö on vaikuttanut minuun, negatiivisesti siis.

Yhteen asiaan keskittymisen vaikeutuminen
Lukioaikoina kykenin lukemaan parikin tuntia putkeen. Nykyään keskittymisaika on laskenut 15-20 minuuttiin. Kyse ei ole pelkästään iän aikaansaamasta keskittymiskyvyn rapistumisesta, vaan puhtaasti siitä, että netistä löytyy kaikenlaista houkuttelevaa.

Kuvahaun tulos haulle mobile phone concentrating difficulties

Passiivinen olemisen olemisen vaikeutuminen
Käytännössä tämä tarkoittaa esimerkiksi bussin odottamista. Jos minun on odotettava enemmän kuin kaksi minuuttia, kaivan puhelimen esille. Onneksi olen oppinut korvikkeeseen nimeltä tenttikirja. Sama pätee bussimatkoihin. Pystyn todella huonosti vain katselemaan maisemia. No, tuon vakioreitin maisemat on toki nähty useaan kertaan, jolloin kiinnostavuus ei ole huipussaan. Yritän myös matkoilla lukea kirjaa. Pidemmillä reissuilla turvaudun ristikoihin tai käsityöhön.

Kuvahaun tulos haulle addiction mobile phone

Luento vilkaisematta puhelinta?
Ei muuten onnistu enää! Kykenen istumaan täysin luentoon syventyneenä ainoastaan jos aihe on mielenkiintoinen ja teen todella aktiivisesti muistiinpanoja. Muistiinpanot on kuitenkin tehtävä kynää ja paperia hyödyntäen, sillä voitte arvata tuleeko Internetin ihmeellistä maailmaa kurkistettua jos koneella kirjoittaa.. Tämä tapa harmittaa kovasti, sillä haluaisin kuitenkin kunnioittaa luennoitsijaa sen verran, että keskityn itse aiheeseen.

Esseiden ja gradun kirjoittamishetkien keston lyheneminen
Tämä ei liene yllätys ensimmäisen kohdan jälkeen. Keskittymiskyky ja pitkäjänteisyys ovat laskeneet suorastaan hävettävästi.

Voiko tilannetta korjata?
Kyllä voi, mutta valitettavasti se vaatii tuon puhelimen pitämistä syrjässä. Ehkä jonkun korvaan kuulostaa oudolta, mutta olen tosissani yrittänyt (aina kun muistan) esimerkiksi bussia odotellessani kokeilla miten pitkään kykenen esimerkiksi tarkkailemaan ympäristöä. Kirjaluvun sallin itselleni, sillä aika menee hyötykäyttöön. Matkan aikana yritän rajoittaa puhelimen käytön yhteen vilkaisukertaan, ja keskittymään sitten kirjaan.

Näiden muutoksiin havahtuminen ei ollut kaikkein mukavin ahaa-elämys. Todennäköisesti selviän ilman digilaitteiden tarjoamia virikkeitä keskimäärin pidempään kuin minua kymmenen vuotta nuorempi aikoinen, mutta muutos on todella selkeä.

Kuvahaun tulos haulle addiction mobile phone

Toisaalta ”positiivisena” asiana olen huomannut, että liian suuri määrä ärsykkeitä tuntuu erittäin rasittavalta. En esimerkiksi pidä siitä, että useampi laite on päällä, ja jouluun liittyvä ”valosaaste” tuntuu ahdistavalta. Led-valo on hieno keksintö, mutta turhan kirkas jos suuremmissa määrissä käytetään. Joulu ostoskeskuksissa tuntuu muutenkin infernaaliselta ajalta. Ei riitä että väkeä on paljon, vaan siihen päälle tulee lisätä valo- ja melusaaste! Liian kirkkaaseen valoon liittyen, säädän tarkoituksella puhelimeni näytön hämärämmäksi, sillä en pidä siitä jos valo on liian kirkas. Nurinkurista tässä on se, että minulla kuitenkin huono hämäränäkö.

Jos kuitenkin sorrun pieneen moralisointiin. Turvallisuuden ohella asia mikä todella huolestuttaa, on tulevan sukupolven luku- ja kirjoitustaidon heikkeneminen. Jos minulla olisi valtaa, pakottaisin lapset ja nuoret ottamaan kynän kauniiseen käteen jotta käsialaa tulisi harjoiteltua oikein olan takaa! Uskon että käsin kirjoitetun tekstin lukeminen ei loppujen lopuksi ole opettajille hirveä riesa, sillä kokemuksesta voin sanoa että silmä harjaantuu siinä missä käsialakin. Itse asiassa minun käsialani on aiheuttanut päänvaivaa opettajille jo yläaste- ja lukioaikoina. ”Harakanvarpaisiin” moni lienee tottunut, mutta ei koristeelliseen vanhanmalliseen kaunoon mitä kirjoitan. Kyllä, tämä on totta. Onneksi tenttikirjojen ohella pidän edelleenkin lukemisesta, samoin äänikirjojen kuuntelemisesta. Jos jotain toivon, niin jotain sellaista ihmettä, mikä saisi luku- ja kirjoitustaidon taas elpymään ja niin arvostetuksi, että jokainen ikäluokka niihin haluaisi panostaa.

Kuvahaun tulos haulle hand writing


Ovatko puhelimet ja digilaitteet vaikuttaneet sinuun tavalla tai toisella? Onko asioita joita haluaisit muuttaa tai korjata? 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti