torstai 26. lokakuuta 2017

Miltä tuntuu kirjoittaa gradua?

Gradu projektina on siinä määrin monimuotoinen, että yksittäisillä sanoilla sitä ei voi kuvata. Lisäksi kokemuksia ei pidä yleistää, sillä jokainen tekijä kokee gradun kirjoittamisen sekä saattamisen loppuun omalla tavallaan. Vaikka yritän rutistaa oman graduni kerralla loppuun vaikka väkisin, ymmärrän myös heitä, joilla gradu jää ”roikkumaan”. Tosin ymmärtäminen ei tarkoita ettenkö olisi valmis kritisoimaan, minä itse kun olen niin täydellinen opiskelija.

Ei mikään valloittamaton vuori
Miten itse olenkaan kokenut tuon massiivisen projektin? Näin tekemisen aikana olen ensinnäkin huomannut, että gradun ei tarvitse olla mikään järkyttävä kasa sekasotkua, josta sitten yritetään saada aikaiseksi järkevä teksti tiedekunnan vaatimalla sivumäärällä.

Kuvahaun tulos haulle homer simpson mountain

Teologisessa tiedekunnassa on tällä hetkellä meneillään tutkintorakenteen uudistus, minkä seurauksena gradujen laajuus tulee lyhenemään merkittävästi. Itse kuitenkin pysyttelen vanhassa rakenteessa käytännön syistä. Valitsin kieltämättä hieman helpomman reitin päätyessäni ”jatkamaan” kandityötäni. Pohjamateriaalia on jossain määrin valmiina, eivätkä lähteetkään ole aivan vieraita. On kuitenkin pakko myöntää, että tarkastellassa uudelleen pappeinkokousten pöytäkirjoja, olen havainnut keskusteluissa uusia piirteitä. Tällaisia on mukava huomata, eikä vuotta aikaisemmin luettu teksti tunnu liian tutulta. Projekti kokonaisuudessaan etenee hitaasti, mutta varmasti. Olen äärimmäisen onnekas ohjaajan suhteen, sillä käytännön ohjeiden ohella hänellä on uskomaton kyky siirtää minuun sitä varmuutta ja motivaatiota, jotka säännöllisesti poistuvat minusta.

Kuin uusi murrosikä!
Yritän työskennellessäni jakaa tämän suuremman projektin pienempiin projekteihin, jolloin gradu ei kummittele jatkuvasti valloittamattomana könttinä edessäni. Yritän päivittäin saada aikaan jotain, jolloin etenemistä tapahtuu väkisinkin. Suurimmaksi haasteeksi en koe itse kirjoittamista, vaan lähteiden löytämisen sekä niiden arvioimisen käytännölliseksi työn kannalta. Juuri tämä osio on se, joka turhauttaa ja saa graduprojektin muistuttamaan murrosikää heittelevine tunteineen. Itseäni ei niinkään käy sääliksi näiden ”itkupotkuraivareiden” yllättäessä. Sen sijaan heillä jotka joutuvat minua kuuntelemaan, heille aika tulee olemaan haasteellinen. Siinä vaiheessa jos/kun maisteripaperit lyödään käteeni, erityisesti puolisoni ansaitsee mitalin.

Kuvahaun tulos haulle kroppa ja koppa Tuleekohan tälle käyttöä..

Omassa kuplassa
Työolosuhteiden kohdalla en ole aivan ehdoton, mutta ympäristöllä on omat vaatimuksensa. Viime aikoina olen työskennellyt enimmäkseen kotona, mutta välillä myös yliopiston kirjastossa. Ympäristön ei tarvitse olla täydellisen hiljainen, mutta äänillä on väliä. Itse asiassa kuuntelen hiljakseen musiikkia työskentelyn aikana, mutta musiikki ei saa olla sellaista joka vie huomion. Äänenvoimakkuus ei siis saa olla liian suuri. Puhuminen erityisesti minuun kohdistettu häiritsee todella pahasti. Työskennellessäni olen niin ikään kuplan sisällä, jolloin kaikki kontaktin ottaminen todellakin häiritsee.

Kuvahaun tulos haulle homer simpson working hard

Vastoin ”sääntöjä” vieressä on oltava kahvia tai teetä tietokoneen turvallisuudesta huolimatta. Usein pidän taukoja n. 20 minuutin välein, mikä tarkoittaa jaloittelua ja kenties kolmen minuutin uhrausta tärkeille älypeleille.

Jaksamisen varmistaminen
Loppusyksyn aikana en aio suorittaa kuin yhden kurssin sekä tentin. Muun opiskelulle pyhitetyn ajan käytän gradun tekemiseen. Haaveena olisi saattaa työ mahdollisimman pitkälle vuodenvaihteeseen mennessä. Palautusaikaan en kuitenkaan halua miettiä liikaa, mutta tulevana keväänä sen haluaisin kieltämättä tehdä.

Ns. vastapainona opiskelulle toimii yllättäen liikunta. Jos tenttikirjan lukemista kuntopyörää polkiessa ei lasketa, salilla ja jäällä olen yllättävän hyvin saanut kaiken opiskeluun liittyvän suljettua paikan ulkopuolelle. Erityisesti jäällä tämä kärjistyy, sillä elementteihin keskittyminen ei jätä tilaa muiden asioiden miettimiselle. Suorastaan meditatiivista toimintaa siis! Lisäksi pyrin panostamaan nukkumiseen aiempaa enemmän, mikä valitettavasti on tehtävä illan puolelta. Pyh. Ja vähintää yhtä tylsää on tunnustaa jo pienenkin lisäyksen unimäärässä vaikuttaneet paljon jaksamiseen sekä yleiseen olotilaan.

Kuvahaun tulos haulle wake up clock destroy


Samaan malliin siis!

Todennäköisesti en eroa muista graduntekijöistä paljoakaan. Kieltämättä olen kiitollinen mahdollisuudesta ”pyhittää” gradulle aikaa, sillä jokaisella tällainen ei onnistu. Mitä ikinä tapahtuukaan, haluan välttää työskentelyn keskeyttämisen kahta vuorokautta pidemmäksi aikaa. Näin työhön on aina helpompi palata, kun liian pitkä tauko ei vieraannuta työstä. Vaikka turhautumisia ja tunteenpurkauksia säännöllisesti tuleekin, kokonaisuudessaan olen varsin toiveikas jatkon suhteen. Suunta pysyköön siis samana mahdollisista kompastumisista huolimatta!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti