perjantai 20. lokakuuta 2017

Jäällä ja salilla: miten on sujunut?

Viikon verran olen täydentänyt jääharjoittelua salitreenillä. Tavoitteeni olivat tosiaan pääasiassa jääharjoittelua tukevia, mutta pienissä määrin myös ulkonäkökeskeisiä. Sanotaan että alkuvaiheessa tulokset näkyvät nopeasti, ainakin ulkoiset. Yritän vähitellen laajentaa liikkumatilaani salilla, ja olen kieltämättä onnistunut siinäkin. Tänään vuorossa on kevyempi kotipäivä, minkä tosin olen osaksi käyttänyt gradun naputteluun. Luvassa myöhemmin tuleekin olemaan raskaan sarjan vuodatustekstiä tuosta sielun vereslihalle raastavasta projektista! Ai minäkö muka dramatisoin?

Mitä lähdin kuntosaliharjoittelusta hakemaan?

Taukopaikka. Kokemuksia saliharjoittelun alkumetreistä löytyy täältä. Tällä hetkellä tilanne on onneksi toinen, mutta erityisesti salitreeniin minua motivoivat jatkuvat syyssateet. Lisäksi Unisportin salin sijainti on ollut ihanteellinen työskentelyä ajatellen. Olen todennut todella sopivaksi käydä ensin salilla ja siirtyä sitten synodaalikokousten hurjan jännittävien pöytäkirjojen pariin (valkoinen valhe on joskus paikallaan).

Kuvahaun tulos haulle take a break

Tukea jääharjoitteluun. Ensisijaisesti pyrin hoitamaan aerobisen treenin salilla, mutta myös kehittämään ylävartaloa sekä käsiä. Osaksi tähän liittyivät ulkoiset tavoitteet, mutta myös hyppytekniikan parantaminen. Taitoluistelua voisi tässä suhteessa verrata hiihtoon. Vaikka suuri osa työstä tapahtuu jaloilla, ylävartalon rooli on merkittävässä asemassa. Eräs tuttava kutsui valmentajaansa todelliseksi ”hartianatsiksi”, joskin positiivisessa mielessä. Pyrkii yhteiskuntamme miten ei-natsitilaan tahansa, näitä hartianatseja olen valmis tervehtimään kunniaa tehden.

Kuvahaun tulos haulle jump box

Vaihtelua ilman valkosia sormia: Halusin kokeilla harjoittelua vaihteeksi jossain muualla. Vaikka kannatan ensisijaisesti ulkoilua ja urheilupuistoja, joskus tällainen kliinen kuntosali vain tuntuu mukavammalta. -Etenkin jos palaamme syksyn keleihin ja kylmeneviin ilmoihin. Nyt en nimittäin pysty enää hyödyntäämän ulkotelineitä, sillä metalli on liian kylmä käsilleni. Suuri kiitos Raynaudin syndroomalle.

Onko tuloksia ilmennyt?

Jaottelu kehittyy. Viikko on aikana lyhyt, joten mitään massiivista kehitystä ei sentään ehdi tapahtua. Käyn salilla usein, keskimäärin neljästi viikossa. Määrä kuulostaa jääharjoittelun ohella suurelta. Kuten aikaisemmin olen maininnut, jokaiselle kerralla on oma ”teemansa”. Esimerkiksi maanantaina jolloin ei ollut jäävuoroa, tein pidemmän aerobisen (n. 40 minuuttia), tosin ilman intervalleja. Näiden lisäksi olkapäät ja rinta pääsivät estradille. Eilen taas aerovinen oli vain 20 minuuttia, mutta puolet ajasta sisälsi myös pieniä intervalleja. Kansankielellä tahdin kiihdyttämistä 30-60 sekunniksi. Hauisten lisäksi lihastreeni jäikin sikseen. Sen sijaan tein kierroshyppyjä ja kärrynpyöriä kun tilaa sattui olemaan. Tämä osio taisi jäädä vain 10 minuutin mittaiseksi. Näin energiaa säästyi ja riitti hyvin jääharjoitteluun muutamaa tuntia myöhemmin. Loppupäivänä tein vielä.. no, venyttelyn ohella istuin ylhäisellä ahterillani.

Entä jäällä? Viime viikolla en havainnut mitään mitään huikaisevaa kehitystä, mutta en toisaalta laskusuuntaakaan. Eilen kuitenkin totesin ylävartalon harjoittamisen sekä käytön tehostamisen tuottaneen tulosta. Tämä ilmeni erityisesti axelia ja kaksoisrittiä harjoitellessa. Rotaatio sai selvästi lisäpontta, eli näkymät ovat varsin positiiviset! Yritän muutenkin kiinnittää huomiota hartioiden käyttöön, sillä haluan liikkumisen jäällä hallitumman näköiseksi. Pirueteissa kehitys sen sijaan on vielä.. kehitteillä? Yritän nimittäin saada lisää nopeutta ja kierroksia, mutta valitettavasti tässä vaaditaan jo lukuisia toistoja sekä mahdollisesti luistimien teroitus.. Syksyn aikana kesällä tehostettu kunnonkohottamisyritys on tuottanut sen sijaan tulosta, ja pyrin pitämään samaa suuntaa yllä. Nykyään seisoskelua jäällä on selkeästi vähemmän, ja elementtien yhdistäminen menee hieman helpommin.

Muuta kehitystä? Minä kun tykkään temppuilusta vaikka turhan arka olenkin, käsilläseisonta selkä taivutettuna (jalat lähelle takaraivoa) alkaa sujua! Olisi todella hienoa jonain päivänä oppia käsilläkävelyä ja mahdollisesti laskeutuminen siltaan käsilläseisonnasta. Salilla olen päässyt näitäkin kokeilemaan, tosin kahta viimeistä en ole uskaltanut/kehdannut kokeilla. Ehkä ajan kanssa ja rauhoitetussa tilassa.. ts. kun kukaan ei ole näkemässä! Ulkoista kehitystä on myös tapahtunut. Jotenkin odotin hausten kasvavan, mutta sen sijaan näkyvää kehitystä on tapahtunut lavan alueella. Mukavaahan tällainen on, tosin joustamattomat paidat ja takit käyvät epämukaviksi! Onneksi maailmaan on joskus ilmestynyt yksi pelastava asia: trikookangas.

Mahdollisia suunnitelmia

Ei vain laitteiden käyttöä! Koska harjoittelumahdollisuuksia on, pyrin hyödyntämään mahdollisuuksia tehdä hyppyharjoitteita, temppuilua sekä voimailuharjoituksia. Kieltämättä olen innostunut muutamista kehonpainoharjoitteista, joita pyrin hyödyntämään. Lisäksi minua on inspiroinut niinkin retrojali kuin kilpa-aerobic. Samoihin suorituksiin en luonnollisesti pysty, mutta esimerkiksi ”haaraprässi” on ollut yksi suosikkiliike. Lisäksi erilaisia hyppyjä on hauska kokeilla, vaikkei lopputulos olekaan erityisen mallikas. En ole ns. pelkän salitreenin vastustaja, mutta itse pidän tärkeänä myös soveltaa harjoittelun tuloksia, eli käytännössä hyödyntää (toivottavasti) lisääntynyttä lihasvoimaa.

Kuvahaun tulos haulle gymnastic rings

Riittävää vaihtelua tekniikassa. Tämä pätee niin laitteiden kuin tilojenkin hyödyntämiseen. Tämän mennessä olen suosinut lihastreenissä ns. nousevaa ja laskevaa tyyliä. Tällä tarkoitan siis (yleensä) kolmea seitsemän toiston sarjaa, minkä jälkeen vastusta lisätään. Kun maksimi on saavutettu, vähennetään vastusta niin, että viimeiset sarjat menevät todella pienillä painoilla. Olen päätynyt tähän tyyliin siksi, että lihasten saama ärsyke vaihtelisi. Aerobisen kohdalla vaihtelen tasasykkeisen ja intervalliharjoittelun välillä. Myös aika vaihtelee siten, ettei perättäisiä kertoina olisi liian pitkiä harjoitteluaikoja. Liika ahnehtiminen tahtoo vaikeuttaa palautumista, mikä taas kääntää suunnan kohti takapakkia. 

Kuvahaun tulos haulle recovery

Hyppyharjoituksissa kierroshypyt pysyvät ns. vakiona. Vaihtelua sen sijaan tuovat mm. haarahypyt, saksihypyt sekä kierroshypyt eri suuntiin. Lisäksi olen varovasti harjoitellut tasajalkahypystä laskeutumista suoraan punnerrukseen. Olisi niiiiiiin upeaa oppia sama haarahypystä, mutta tavallisella lattialla rohkeus ei riitä. Palaan asiaan kun pääsen pehmeämmälle alustalle. Ei siis aina samaa, eikä liikaa samalle harjoittelukerralle. Tosin joskus innostus iskee, ja yksittäiset kerrat sallittakoon, mutta ei jatkuvana tapana.

Positiivinen asenne ja hauskanpito. Tämä on yksi avainsana. Aikaisina sh-aikoina liikunta oli lähinnä suorittamista. Vaihteluun liittyy nimenomaan myös innostuksen ylläpitäminen. Välillä on virkistävää siirtyä laitteista temppuilun pariin. Toisaalta joskus laitteiden käyttö on mitä parhainta ”aivojen nollausta”, suoranaista meditaatiota jopa. Riippuen siitä mitä keho ja mieli kaipaavat, sitä niille annettakoon. Vähin mitä tulen odottamaan, on sellainen ”tämä on mukavaa puuhaa” -tunne. 

Millaisia treenisuunnitelmia sinulla on loppusyksyn varalle? 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti