perjantai 6. lokakuuta 2017

Epämukavuus ja treeni: Mitä mieltä oikeasti olen?

Kun herään, energiatasot nousevat jo pelkästä liikunnan ajattelusta! On ihanaa pukea saman tien ulkovaatteet ylle ja lähteä hölkkäämään aamun raikastamaan ilmaan! Liikkuessa hyvä olo vain lisääntyy, ja euforista tunnetta vain lisäävät aamun venyttelytuokiot! Päiväsaikaan lihakseni jo kaipaavatkin kunnon aktiviteettia. Keho herää ihanasti alkuverryttelyn aikana. Kun lihastreeni alkaa, tunnen miten jokainen liike vahvistaa harjoitettavaa lihasta. Loppuverryttelyn ja venyttelyn aikana harmittelen korkeintaan treenihetken lopettamista. Kyllä liikunta on ihanaa! Rakastan tätä energisyyttä sekä liikunnan tuomaa hyvää oloa!

Tämä oli keksitty, todella ylisiirappinen luonnehdinta liikunnasta. Ääripään edustamisesta huolimatta tällä tavalla sävytettyihin kuvauksiin törmää harvinaisen usein. Jotta en aivan lyttäisi liikuntaan liittyvää positiivista ajattelua sekä positiivisia faktoja, otettakoon esille muutama:

  • Liikunta ennaltaehkäisee monia iän tuomia terveyshaittoja. Jo pienellä määrällä liikuntaa on positiivinen vaikutus terveyteen. Eipäs siis aliarvioida etenkään hyötyliikuntaa!
  • Säännöllinen lihaskunnon harjoittaminen/ylläpito on usein todella toimiva lääke esimerkiksi selkävaivoihin. Allekirjoitan!
  • Erityisesti lenkkeily, pyöräily ym. aerobiseksi laskettava liikuntamuoto vapauttaa myös mielihyvähormoneja, jolloin mahdollisten laittomien aineiden tarve vähenee. Oletettavasti jokainen tarvitsisi sellaisia muussa tapauksessa?
  • Kunnon kohottaminen liikunnan kautta helpottaa myös arkea. Esimerkki: Happi ei lopu bussipysäkille juostessa.
  • Hyödyt joista markkinoitsijat hyötyvät erityisti, ts. kaupallisuus.

On se liikunta siis niin hieno asia! Mutta tuntuuko se aina sellaiselta? Itse treenaan n. Kuutena päivänä viikossa. Jos asiaa tarkastelee kokonaistasolla, pidän todella liikunnasta ja päälajini luistelu on ehdoton ykkönen. Jos lähtisin puhumaan tekstin intron tyyliin energisyydestä ja euforiasta, nenäni kasvaisi parimetriseksi alta aikayksikön. Kyllä, erityisesti treenin (minkä tahansa muodon) aikana ja vielä enemmän jälkeen mielihyvähormonit jylläävät koko kehossa. Mutta rehellisesti voin todeta, että se tunne on vain osa totuutta. Todellisuudesta löytyy nimittäin vähemmän pidettäviä puolia. Tässä muutamia esimerkkejä:

Jääharjoittelu

Alkukankeus: Jäälle mentäessä minusta tuntuu siltä etten osaa yhtikäs mitään. Ensimmäiset potkut perusluistelussa tuntuvat todella vierailta. Ylipäänsä ensimmäinen yritys jokaisessa elementissä on kuin taukoa olisi ollut vähintään viisi vuotta.

Palelu: Lämmittelin miten tehokkaasti tahansa, aina jäälle menteässä minua paleltaa. Kroppa lämpenee kyllä nopeasti, ja kymmenen minuutin kuluttua viimeistään tilanne on päinvastainen. Se alkupalelu vain houkuttelisi kovasti tekemään U-käännöksen takaisin pukukoppiin!

Kunto pettää: Erityisesti nyt kun olen alkanut yhdistellä elementtejä (hyppyjä esimerkiksi askelsarjasta ja hypyn jälkeen piruetti), muutaman toiston jälkeen tekee mieli poiketa vesipullon luona vaikkei janottaisi. Ja yritä vielä keskittyä liikkeiden onnistumiseen.. Pieni lepotauko (juuri se veden hörppääminen) auttaa kyllä. Kevyttä se touhu ei todellakaan ole, tai sitten kuntoni on edelleenkin surkea? Uskallan päätyä ensimmäiseen vaihtoehtoon.

Ja jään ulkopuolella..

Aerobinen:
Juu, euforia suostuu valtaamaan kropan, mutta ei valitettavasti juoksutrikoita jalkaan kiskoessa. Erityisesti ilmojen viiletessä lähteminen on todella suuri haaste. Taivaalle kertyvät pilvet enteilevät sadetta, mikä ei kuitenkaan ala. Ovea lähestyttäessä tuntuu kuin joku kiskoisi eteisen mattoa ovesta poispäin. Ulkona pienikin tuuli tuntuu epämiellyttävän viileältä, ja ensimmäisen viiden minuutin aikana minulla on nyrpeyden ohella äärimmäisen uhriutunut ilme. Kun kroppa lämpenee ja pääsee vauhtii, meno muuttuu toki helpommaksi, mutta ei se aloitus mitään herkkua ole!

Kuvahaun tulos haulle homer simpson bad weather

Jalkatreeni:
Muutama kyykky tai kaksi ensimmäistä jännehyppyä menettelevät, mutta auta armias kun reisien ja pohkeiden lihakset alkavat hapottua! Arvioni on yksinkertainen: En tykkää. Tosin ”palkinto” on ilmennyt erityisesti jäällä hyppyjä tehdessä, mutta itse treenin aikana se on lohdutuksena/kannusteena täysi vitsi. No, jalkatreenin jälkeen lihaksissa sentään tuntuu jopa miellyttävältä, ainakin jos venytykset ja loppujäähdyttely hoidetaan asiallisesti.

Kuvahaun tulos haulle gym workout cartoon

Aamuinen venyttelytuokio:
Tästä on tullut tapa, jonka melkein voisi liittää tekstin siirappiseen introon. Koska olen vuosikausia tehnyt tuota helponnettua versiota ”aurinkotervehdyksestä”, lienee loogista että positiivisiakin puolia löytyy. Kropan lihakset avautuvat ja muutenkin tuntuu että herään paremmin. Lopputulos on siis myönteinen, mutta entä se aloittaminen? Yön jäljiltä kroppa on äärimmäisen kankea, jolloin ensimmäinen ”aitajuoksia-asennossa” tehty venytys on miltei nöyryyttävä kokemus. Illan spagaattivenytyksistä ei voi haaveillakaan kun astuminen eteen saa lonkankoukistajat natisemaan! Ja auta armias kun on spagaattien vuoro.. ensimmäisillä yrityksillä 90 asteenkin kulma riittäisi! Toki toistot saavat kropan lämpemään ja iltainen notkeus palaa, mutta siihen pääseminen.. En tykkää. Mielestäni venytysten tulisi sujua kevyesti saman tien.

Oletko surkea liikkuja, treenaaja ja luonnollisesti myös huono ihminen jos koet tällaista?
Jos vastaus on kyllä, meitä on kaksi. Tai mahdollisesti useampi? Vaikka liikunnalla eri muotoineen on lukuisia positiivisia vaikutuksia aina henkisestä fyysiseen, jostain syystä tästä epämukavuuspuolesta on vaiettu. Tietenkään en suosittelisi keskittymään vain epämukavuuteen, sillä siinä vaiheessa liikunnan positiiviset puolet ja liikkumisen ilo deletoivat tehokkaasti. Toisaalta näkisin aiheelliseksi todeta ääneen myös asiat, jotka ovat vähemmän mukavia, ja pilke silmäkulmassa tietenkin. Jatkuva negatiivisuus ja valittaminen syövät turhaan energiaa ja motivaatiota, mutta en näe tarpeelliseksi peitellä muutamia realistisia puolia epämukavuuteen liittyen. Itse suhtaudun näihin puoliin huumorilla, vaikkei se aina helppoa olekaan.

Eli jos lihaksesi menevät maitohapoille (etkä pidä siitä), lenkille tai vaikkapa salille lähteminen tuottaa vaikeuksia, se tuskin tekee sinusta huonosti asennoitunutta liikkujaa säälittävällä motivaatiolla surkeasta yleiskunnosta puhumattakaan. On hienoa että liikuntaa yritetään saada mahdollisimman positiiviseksi asiaksi, mutta ei sitä aina "ruusuilla tanssimiseksi" voi sanoa. En minä ainakaan.. On toki heitäkin jotka todella nauttivat juuri tuosta epämukavuusalueesta! Kieltämättä hieman kadehdin heitä. Onneksi hyvä fiilis tulee viimeistään jälkeenpäin, ja treenin tulokset motivoivat tehokkaasti. Mutta oli motivaatiota tai ei, jokaista liikettä ja treenimuotoa ei tarvitse rakastaa. Tosin valitettavasti kehittyminen johtaa usein asenteessa U-käännökseen. Siihen asti, pitäkäämme oikeutemme kiukutella! 

Mukavia treenihetkiä kaiken epämukavuudenkin keskellä!

3 kommenttia:

  1. Allekirjoitan kaiken muun paitsi listan kohtaa 2. On paljon ihmisiä, joilla säännölliset lihasharjoitteet eivät ole tuoneet apua selkäongelmaan, kuten esimerkiksi minä. On myös ihmisiä, jotka tarvitsevat ensin esimerkiksi leikkaushoitoa, ja liikunta voi aiheuttaa ongelman pahenemisen :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. ...eli auttaa usein, kuten kirjoitit, mutta, hmm, korostaisin paljon enemmän, että ei läheskään kaikilla =)

      Poista