sunnuntai 3. syyskuuta 2017

Eteneminen treenissä ja opiskelussa: Suunnitelmallisuus

Mitähän kuluneesta viikosta ja tulevasta ajattelisi? Ainakin olen päivistä sekaisin, sillä perinteinen viikkorytmi on muuttunut. Yleensä sunnuntai on ollut täysin vapaa, ainakin herätyksen suhteen. Tästä johtuu se, että lauantaisin on ollut hauska ”kapinoida”, eli valvoa myöhempään. Nyt sunnuntaisin on melko aikainen herätys, tai jos puoli seitsemän voidaan sellaiseksi määritellä. Perjantaista on tullut kukkumispäivä, tosin kohtuuden rajoissa sekin. Kieltämättä hieman jännittää miten nopeasti saan kiinni muuttuneesta päivä- ja viikkorytmistä. Se mistä olen iloinen, on aamupainotteisuus. Yksittäisiä graduun liittyviä ryhmiä laskematta viikon menot tulevat olemaan jo aamulla, jolloin iltapäivällä on enemmän vapaata. No, se vapaa-aika menee työskentelyyn tai treenaamiseen, mutta olen silti iloinen tulevista aikatauluista. Nukkumaanmeno pitää vain sijoittaa paria tuntia aikaisemmaksi, mutta onneksi normaalistikin nousen kahdeksan kieppeillä, jolloin siirtymisen kello kuuden herätyksiin ei pitäisi olla ylidramaattinen projekti.

Huomenna tosiaan on ensimmäisen graduseminaarin aika, mikä hieman jännittää. Ehkä lähinnä siksi, että pelkään ajoittain etten saakaan graduani valmiiksi niin pian kuin haluaisin. Vaikka pidän enemmän lähiopetuksesta, ihan tehokkuussyistä hoidan maisterivaiheen tekemällä niin paljon kirjatenttejä kuin mahdollista. Itse asiassa parin viikon päästä olisi yksi tentti, jonka suorittamista ajattelin ainakin kokeilla. Jotain nurinkurista tässä on. Vuonna 2013 minulla oli hirveä hinku päästä teologiseen tiedekuntaan opiskelemaan. Viime kuukausina minulla on ollut hirveä hinku päästä yliopistosta pois mahdollisimman pian, siis maisterina.

Millaisia muita muutoksia lukukauden ja treenikauden virallinen alkaminen mahtaa tuoda tullessaan? Vaikka opiskelu ja treeni ovat olleet osana viikkoaikataulua kesälläkin, muuttuvat aikataulut täydemmiksi. Enää ei etätyöskentely ole mahdollista, vaan on raahauduttava paikan päälle. Jumprahuit sentään! Koska menin ottamaan yhdeksi tavoitteeksi parantaa ruokailutottumuksiani ja muuttaa treeniä järjestelmällisempään suuntaan, vaativat nämä kaksi oman organisointinsa. Miten siis toimia? Mikä on ”sotasuunnitelmani”?

Ravitsemus:
Yritän pitää huolta siitä, että kotosalla on lämmintä ruokaa jokaiselle päivälle. Näin mahdolliset täysin välipalapäivät jäävät vähemmälle. Kuinka realistinen tavoite tämä on? Rehellisesti sanottuna en tiedä. Mutta kokeilemalla ja yrittämällä selviää! Tarpeen vaatiessa voin turvautua Unicafén tarjontaan, vaikka rehellisesti sanottuna en voin hehkuttaaa heidän tarjontaansa. Toisaalta polttoainetta se vain on, eli kunhan laatu on kohtuullinen, ei maulla ole niin väliä. Hyvä on, olisi mukavaa jos ruoka ei maistu pahalta. Turvavakseni riittävän monet syömiskerrat päivän aikana joudun todennäköisesti hankkimaan välipalani etukäteen. Tämä muuten voi olla haaste!

Tässä muuten yksi simppeli keino antaa eilisen päivän keitetyille perunoille jatkoaikaa. Lopputulos sisältää jo mukavasti kasviksia ja proteiinia. Miten tämä toteutuu? Pannulla paistetaan porkkanoita ja valkoista paprikaa. Kyseessä oli jälleen ruokatarjousten kannustama valinta, eli pannulle voi laittaa muutakin. Kun kasvikset ovat hetken saaneet kypsyä. Lisätään joukkoon paloitellut potaatit. Sitten sekaan mausteita ja neljä kananmukaan. Kas näin, ja nälkäkin muuten lähti! Lidlin kalataskut somistivat mukavasti kokonaisuutta, katosivat vatsaan harvinaisen nopeasti siinä missä paistoskin.








Liikunta:

Juuri nyt yksi asia selkiytyi, nimittäin lepopäivän ajankohta. Sehän tulee olemaan maanantaina, sillä juuri silloin yliopistolla on pisin päivä. Sunnuntaina on aamulla jääharjoitus ja päivälläkin tulee liikuttua. Sopii kuin jää ahteria vasten! Jäällä tulee muuten treenattua aiempin arvioiden mukaisesti, eli keskimäärin neljästi viikossa, joskus viisi. Se miten asettelen aerobiset viikolle, tulee olemaan haaste. Toisaalta tässä voi auttaa Unisportin tarjonta sekä muut lajit. Vielä en ole saanut aikaiseksi, mutta ajattelin uimista kokeilla taas, ainakin silloin tällöin. Lihastreenin suhteen joudun myös olemaan tarkkana, etteivät kädet ja ylävartalo jää huomiotta. Eli nyt suunnitelmiin selkeyttä niin hyvin menee!


Pientä notkeusprojektia syksylle. Saa nähdä miten käy :D




Tätä on hoettu aikaisemminkin, mutta syksystä tulee työntäytteinen. Kokemuksesta kuitenkin tiedän, että ennakkointi ja suunnitelmallisuus auttavat pääsemään pitkälle. Kokemuksesta tiedän myös sen, että ilman näitä moni projekti kaatuu nopeasti aloittamisen jälkeen. Aina jotain voi tapahtua. Jos ei mitään dramaattista, niin aikaansaamattomuus vaanii joka nurkan takana. No, siinä ei kannata jäädä kitisemään työn määrää, vaan persustin on nostettava penkistä (tai laskettava sellaiselle) ja käytävä töihin vaikka aluksi kirpaiseekin. Kummasti se piristää kun hommat on hoidettu ja vapaa-aikana omatunto ei nalkuta laiminlyönneistä.









Tsemppiä kaikille tulevaan viikkoon! 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti