perjantai 8. syyskuuta 2017

Demoniruuat: Uskallatko syödä?

Ethän syö näitä tuotteita liikaa.” ”Vältäthän tätä ruoka-ainetta.” ”Tiesitkö että tässä on yhtä paljon kaloreita kuin karkissa?”. ”Teetkö sinäkin nämä virheet ruokaostoksilla?” Kun näitä otsikoita tarkemmin miettii, ei kannata syödä yhtikäs mitään. Maito- ja viljatuotteet ovat pahasta, samoin hedelmät. Erityisesti kuivatut hedelmät tulee kiertää kaukaa, sillä niissä on yhtä paljon energiaa kuin irtokarkeissa! Hirveää, tässähän joutuu pian asettaa lähestymiskielto jokaiselle ruoka-aineelle.



Kuvahaun tulos haulle don't feed me sign
"-Ton" -ruokavalioilla voittoon
Nykyään yleisimpiä ruokatrendejä näyttävät olevan ”-ton” -ruokavaliot. Maidoton, gluteeniton, viljaton, sokeriton, rasvaton jne. Ehkä pian myös ruuaton. Toki kannatan itseki kohtuutta kaikessa, erityisesti sokerin kanssa. Myönnän vähentäneeni maitotuotteiden määrää ihan olotilaan liittyvistä syistä, mutta en ole valmis 100%:sesti demoisoimaan maitoa elintarvikkeena. Sokerin kanssa on myös hyvä olla maltillinen, samoin kovien rasvojen kanssa. Kohtuus ja maltillisuus tuskin kuitenkaan tarkoittavat täyskieltoa.

Epäterveelliset hedelmät ja paha potaatti

Tässä ruoka-ainedemonisoinnin pyörteessä minua todella harmittaa sellaisten ihmisten puolesta, jotka yrittävät saada ruokavaliotaan terveellisempään suuntaan. Minä käsitän tällaisen muutoksen esim. roskaruuan vaihtamisena ”kunnon ruokaan”. Tämä ei silti tarkoita sitä, etteikö esimerkiksi kerran viikossa voisi käydä kiskaisemassa kaksinkertaisen hampurilaisaterian. Jos kuutena päivänä seitsemästä syö ns. järkevästi kotiruokaa ja runsaasti kasviksia, mitä väliä yhdellä ”irroittelupäivällä” on? Etenkin jo henkilö liikkuu vieläpä säännöllisesti. Samaa mieltä olen karkkien yms. syömisestä. Kannatan lapsille suunnattua karkkipäivä -ajatusta myös aikuisilla. On eri asia jos tuplahampurilaisaterioita puolella kilolla irtokarkkeja menee viikon jokaisena päivänä.

Kun näin syönyt henkilö haluaisi muuttaa ruokatottumuksiaan terveellisempään suuntaan, hän oletettavasti tekee ostoksia hedelmä- ja vihannesosastolla. Hampurilaisen sijaan kokeillaan perinteistä perunaa ja kastiketta, ja jälkiruuaksi hedelmiä. Ateria osoittautuu mukavasti vaihteluksi, ja viinirypäleet sekä kirpakka omenakin maistuivat. Onnistumisen tunne romuttuu kuitenkin pian, sillä henkilö saa tietää että perunassa on pahoja hiilihydraatteja ja hedelmissä hedelmäsokeria niin, että ne olivatkin yhtä epäterveellisiä kuin irtokarkit. Mikä nyt eteen? Kannattaako edes yrittää?

Ennen kuin peruna saa punaiset sarvet, on hyvä katsoa julma totuus hiilihydraateista. Lopputulos on kuitenkin hieman vähemmän järkyttävä. Koko peruna ei ollutkaan yhtä tärkkelystä! Karun totuuden voi tarkistaa esimerkiksi Finelin sivuilta. Hiilihydraattien osuus ei yllä edes kolmasosaan koko potaatin massasta. Tai edes neljännestä.


Kuvahaun tulos haulle happy potatoEntäpä ne hedelmät? Kyllä, niissä on hedelmäsokeria, mikä on sokeria sekin. Toisaalta hedelmissä ja myös noissa paheksutuissa viinirypäleissä on jotain muutakin pientä turhaa, kuten vitamiineja ja kuituja. Karkki on luonnollisesti parempi vaihtoehto, sillä moinen turhuus on karsittu pois ja korvattu esimerkiksi väriaineilla ja mahdollisesti kovilla rasvoilla. Ja pähkinät, niissähän on järkyttävä määrä rasvaa! Viis siitä että rasvan laatu on kehon toiveita vastaava ja menee helpommin hyötykäyttöön. Mutta rasva mikä rasva.

Myös kuivatut hedelmät ovat olleet ahkerasti demonisoinnin kohteena. No, hedelmä menee tiiiviimpään muotoon ja kuivattuja hedelmiä tulee helposti naposteltua muutama enemmän kuin tuoreita. Kuivaaminen ei kuitenkaan poista hedelmistä kuituja ja muita ravintoaineita. Jos samalla energiamäärällä henkilö X voi valita kuivatuttujen hedelmien ja esimerkiksi vaalean suklaan välillä, jo maalaisjärjen avulla voi hedelmät ymmärtää paremmaksi vaihtoehdoksi. Tosin suklaan valitseminen silloin tällöin (eli ei joka kerta) voi tuoda oman rentoutensa ja näin estää liiallista napostelua.

Kohtuus ja järki mukana siis. Kyllä, ”pullaleipä” on hyvin lähellä pullaa, ja kokojyvä lienee suositeltavampi ratkaisu. Haasteeksi nousee vain se, että leipä kokonaisuudessaan on pahasta, ainakin näin ajoittain uskotellaan. Jos päivän aikana menee pussillinen grahampaahtoa, voi leivän osuus todella olla turhan suuri. Myönnän poteteeni itsekin tuota ”leipäkammoa”. Nykyään leipää menee aika vakiomäärä, eli pari viipaletta aamupalalla ja toiset pari iltapalalla. Joskus yksi viipale myös päivällä jos mieli tekee. Näillä määrillä en viitsi murehtia leivän paheellisuutta. Itse asiassa saan leivästä päivään oman osuuden tarvittavista hiilihydraateista.


Mikä energia ja miksi ihmeessä?

Energia on tarkoitettu käyttöön. Tietenkin vähän tai tuskin yhtään liikkuva joutuu miettimään ruokavalionsa hieman eri tavalla, ellei liikuntaa sitten olla järjestelmällisesti lisäämässä. Itse paljon liikkuvana olen oppinut arvostamaan monia näitä pahoja monsteriruoka-aineita, sillä liikunnan suhteen niillä on oleellinen merkitys. Erityisesti ennen aerobista nautin mielelläni hiilihydraattipitoisen välipalan, sillä siitä jos mistä saa ”klapeja pesään”. Toki kohtuus tässäkin. Lisäksi hiilihydraattipitoinen välipala on tärkeä palautumisen kannalta, sillä niistä jos mistä lihakset saavat takaisin menetetyn energian ja palautuminen tehostuu. Jos palauttavaa ravintoa ei kuuluu, eivät lihaksetkaan ole innokkaita yhteistyön jatkamiseen. Joskus tätä testasin valitsemalla sokerittoman rahkan treenin jälkeen. Minulla on outo tapa kävellä metron liukuportaat ylös. Kun Kampissa tämä projekti tuli eteen treeneistä palattuani, menivät reisilihakset hapoille muutaman askelman jälkeen.

Näitä demonisoituja ruoka-aineita yhdistää usein hiilihydraatit. Toki valintoja voi, ja kannattaakin tehdä, eli valita ns. hyviä hiilihydraatteja. Toisaalta valitessa on hyvä miettiä käyttötarkoitusta. Jos edessä on pidempi aerobinen treeni, menevät hiilihydraatit varmasti hyötykäyttöön. Päälle ripaus proteiinia niin nälkä ei kiusaa ja lihakset saavat rakennusainetta. Eli vanha kunnon Olipa kerran elämä -piirretty on todellakin sovellettavissa tosielämään!

Kuvahaun tulos haulle olipa kerran elämä energia

Vaikka meitä kehotetaan kohteliaasti varomaan perunaa, leipää, kuivattuja hedelmiä, maitoa ja ruokaa ylipäänsä, on hyvä muistaa ruuan alkuperäinen käyttötarkoitus: tuomaa energiaa koneistolle. Koneisto puolestaan ei ole museotarvike, vaan tarkoitettu käytettäväksi. Jos elämäntyyli on vähänkin aktiivinen, tarvitaan polttoainetta varmasti. Polttoaineen laatuun on vain hyvä kiinnittää huomiota, samoin määrään suhteessa käyttöön. Itse en kannattaisi ruoka-aineiden täyskieltoja, sillä sellainen tahtoo helposti juuri johtaa liikakäyttöön, ts. silloin roskaruuasta todella tulee päivittäinen tapa. Laiskana herkuttelijana olen hieman väärä henkilö latelemaan ohjeita herkuttelun hallinnasta, mutta kyse tuskin mistään rakettitieteestä. Sattuneesta syystä kuitenkin tiedän, mihin liian tiukka kontrollointi johtaa: Jokunen päivä menee ylitiukalla ruokavaliolla, sitten sorrutaan (okei, minulla sortuminen oli syömistä tarvittava määrä), sitten murehditaan moraalisen krapulan syövereissä ja kierros alkaa alusta. Nykyään annan itselleni luvan herkutella vaikka rajumminkin jos niin haluan. Vaikka intoa moiseen on harvoin, eipähän omatunto ainakaan nalkuta tuntikausia.

Kuvahaun tulos haulle homer simpson sport

Oodi perusruualle!
Eli tavallista perusruokaa kehiin, reilusti kasviksia ja jälkiruoka sallituksi. Loppuyhteenveto ja vastalause lehtiotsikoille: ”Ethän sorru ruoka-aineiden turhaan demonisointiin.” Sen verran arvokas rakkine kroppamme kuitenkin on, että antakaamme sille sitä mitä se tarvitsee, eli oikeanlaista energiaa ja riittävästi!




Mukavaa perjantaita kaikille!

2 kommenttia:

  1. Hyvä teksti! Olen itsekin sitä mieltä, että kaikkea voi syödä kohtuudella. Ravitseva kotiruoka on aina parempi vaihtoehto kuin mäkkärin sapuska, mutta sitäkin voi välillä syödä. Terveellistä on löytää tasapaino näiden välille. Minullakin väheni maidon käyttö aika minimiin terveydellisistä syistä, mutta en koskaan lähtisi karsimaan asioita ruokavaliosta ilman syytä. Toinen juttu on se, etten kiellä itseltäni mitään, jolloin mielitekoja on vähemmän, mutta silloin kun herkuttelen, teen sen hyvällä omatunnolla! Jokaisen täytyy löytää se itselle parhaiten toimiva tapa :)

    VastaaPoista
  2. Välillä tosiaan ihmetyttää miten vaikeaa on tehty niinkin päivittäisestä asiasta kuin syöminen :D "Totaalikieltäytyminen" tosiaan näyttäisi olevan monilla ensimmäinen askel lipsahdukseen. Toki osa taas näyttäisi kokevan tiukan linjan paremmaksi. No, jokainen tyylillään. Minulla sellainen johtaisi kyllä aikamoiseen jojoiluun :D

    VastaaPoista