lauantai 12. elokuuta 2017

Aliisa ja Linnanmäki & brutaalit laite -arvostelut..

Mitä tapahtuukaan kun Aliisa, lapsuuden ja teini-iän (ja näiden jälkeisen ajan) auttamattomasti ylittänyt naisihminen pääsee Linnanmäelle? Jähmettyykö hän pelosta? -Kyllä, ainakin Monorail -junan kohdalla. Jääkö istuskelu ja ruokailu pääasialliseksi viihteeksi? Kyllä, osittain. Mitä siis tulee tapahtumaan? Parin vuoden huvipuistotauon jälkeen tämäkin mysteeri ratkeri.

Kuin kliseisessä saippuasarjassa, juonen etenemistä tulee pitkittää. Samoin käy nytkin, nimittäin pienellä huvipuistohistorian avaamisella. Perheeni kanssa kävimme pääasiassa Särkänniemessä käytännön syistä. Automatka tuntui pitkältä, ainakin menosuuntaan. Myös rannekkeiden jonottaminen tuntui tuskaisen pitkältä, enkä aina ymmärtänyt miksi emme yksinkertaisesti vain menneet jonon edelle. Ikää oli siis alle kuusi vuotta. Koomista kyllä, olin todella "nössö" huvipuistolaitteisssa. Esimerkiksi "Vauhtimatoon" minut piti erikseen houkutella, ja hurja rakkine se olikin! Kummituslinnan kohdalla muistan hämärästi purskahtaneeni itkuun, sillä luulin että minäkin joudun sinne. Viikinkilaiva näytti pelottavan suurelta, samoin vuoristorata. Taisin olla jo kouluikäinen päästessäni ensimmäistä kertaa Linnanmäelle. Wasalandiassa sen sijaan olimme käyneet. Osasyynä "laiterajoittuneisuuteni" oli pituudessani. Olin jo vanhempi kun viimeinkin täytin vaaditut mitat. Asiaa ei helpottanut sekään, että minua kolmevuotta nuorempi ystäväni pääsi kaikkiin laitteisiin.

Minulla oli pitkään kammo laitteita kohtaan jossa mennään pää alaspäin. En siis edes kokeillut. Vasta lukioikäisenä uskalsin kokeilla mm. Linnanmäen Kieppiä, joka tunnettiin myös nimellä Topspin. Tämän jälkeen suosikkeja kertyi runsaasti. Yksi ehdoton "ykkönen" on vieläkin Särkänniemen Tornado. Pidän laitteissa joissa meno on sulavaa ja lennokasta, ei tökkivää rynkytystä. Hmm.. olipas irstas kuvaus. En pidä kastelevista laitteista edes helteellä, enkä myöskään sellaisista joissa vatsanpohjasta kouraisee liikaa. Linnanmäen Raketti ja Kingi kuuluvat näihin. Korkeus ei sen sijaan ole ongelma. Ja sitten nolo.. en oikeasti tykkää Kummituslinnoista! Inhoan kaikkea mikä hypähtää esiin ja huutaa "pöö!!". Muuten olen melko kaikkiruokainen laitteiden suhteen, enkä myöskään voi pahoin esim. pyörivissä laitteissa. Viikinkilaivasta en tiedä, sillä se on vain jäänyt väliin. Syy: tuttavista jokainen voi siinä pahoin, enkä ole nähnyt syytä mennä itsekseni. Keinussa pärjään kyllä.. Mutta mutta, minä kun tykkään arvostella ja arvioida, tässä brutaaleja arvioita testatuista laitteista.

1. Mustekala. Klassikko, mukavaa vispausta! Laitteen "hurjuus" yllättää, sillä päältäpäin näyttää leppoisammalta. Ahteri nousee penkistä kun laite pääsee vaihtiin! Oikein sopiva aloituslaite. Lisäksi opin jotain uutta: Lähteepä minusta typeriä ääniä!

2. Salama. Ihanan lennokasta menoa! Ei ehkä sopiva aloituslaitteeksi, mutta pienen lämmittelyn jälkeen oikein sulavaliikkeistä liitelyä. Miinuksena pitkä jonotusaika paikkojen pienen määrän vuoksi. Maisemat ovat upea, mutta niitä ei jouda seuraamaan.

3. Tulireki. Vauhdikas laite, meno ei ole yhtä sulavaa kuin Salamassa. Mitä helkuttia.. puomi tulee vain syliin?? Ja sitten jyrkkään ylämäkeen.. Nopeisiin jarrutuksiin ja kurveihin on hyvä varautua, mutta sopii heille jotka pitävät vauhdista ja jyrkistä mäistä! Viimeisessä jarrutuksessa kannattaa jännittää vatsalihakset, muuten puomi painautuu lähellä selkärankaa. Kiva laite siis!

4. Pelle. Se oli karmiva, kiersin kaukaa.

5. Magia. Näytti hauskalta, ja pari ekaa nopeaa kierrosta lupasivat paljon. Sitten vauhti hiljentyi ja loppu meni tylsästi. Liian lälly, kaipaan Kieppiä!

6. Kehrä. Vauhdin hurmaa, vetää posket kohti korvia! Täydellä vatsalla tunnet miten ruoka vetäytyy keskipakoisvoiman mukana! Yhteenveto: Ihana laite!

7. Vuoristorata. Klassikko! Loppupään "tuplamäessä" kannata kämmenet siirtää puomin alapuolella niin ahteri ei hypähdä liikaa. Paitsi jos tykkää sellaisesta.. Ihana terven tuoksu vuodesta toiseen! Sopii sekä aloitus -että lopetuslaitteeksi nostalgiansa vuoksi.

8. Pikajuna. Mukavan hurja ja vauhdikas, mutta mäissä vatsa ei käännyt vielä nurinpäin. Sopii aloituslaitteeksi. Koska laite soveltuu myös melko lyhyille, jopa meille alle 160-senttisille vaunu tuntuu jalkatilan suhteen hieman ahtaalta. Tai oikeastaan tilaa on riittävästi, mutta istuin tuntuu matalalta. Ei hätää, hauskaa oli!

9. Ukko. Aivan loistava! Pieni pelko kieltämättä kiusasi jonottamisen aikana ja hetkoisen mietin pakenisiko vessaan esimerkiksi "hätäpissin" toiveessa, mutta eihän sellaista tule koskaan kun pitäisi. Siispä peffa istuimeen ja puomi alas. Mitä??!! Eikö tässä ole kuin syliin laskettava puomi?? Voi itku, jaaha, nyt tämä lähti liikkeelle. Kunhan ylämäestä selvittiin, matka muuttui oikein kutkuttavan jännäksi! Pystysuorat ala-ja ylämäet olivat hauska kokemus, ja kieltämättä uusinta olisi kelvannut. Tykkäsin!

10. Ravintola. Hieman kallis puffet, toisaalta syötyä tuli oikein reilusti, ts. liikaa. Se pirullinen mustikkamousse.. kasvisruokien puolelta tulee hieman miinusta, sillä proteiinin suhteen tarjonta oli vähäinen. Kalaa ei myöskään ollut tarjolla, mutta nälkä lähti ja pitkäksi aikaa!

11. WC. Tyylikäs, olisin voinut viettää siellä koko oleskeluajan!

12. Kammokuja. Vähän karmiva minun makuuni, loppuosan labyrintissa sorruin katsomaan maata jotta osaisin navigoida. Kaiken maailma mörköjä.. kun otin lasit pois, synkkä kauhumaisema jatkui. Mietin jo jatkuuko kierros, mutta kyseessä olikin juuri alkanut, paljon luvattu ukkosmyrsky.

13. Kieputin. Klassikko johon uskaltauduin vasta lukioikäisenä. Vähän masokistilaite, mutta hauska. Kieputus saisi jatkua pidempään! Sen verran olen tullut vanhaksi, että siinä alkuroikotuksen aikana mietin miten kävisi jos turvapuomit pettäisivät. Puomien tiukkuutta on hyvä osata säätää, sillä muuten ne puristavat turhankin tehokkaasti. En aloittaisi tästä laitteesta, mutta pienen verryttelyn jälkeen toimii!

14. Linnunrata. Ei liian hurja, mutta takaa mukavat vauhdit ja upeat näkymät! Mukaan on tullut 3D-lasit. Pitkään mietin laitanko ne, sillä minulla on lähinnä epämääräisiä kokemuksia. Tosin tämä päti vain elokuviin, joten ehkä nyt siis kannattaisi kiskoa nuo rakkineet päähän. Pienoisen älykkyystestin tavoin onnistuin, mutta ne mokomat jäivät liian löysälle, ja sain niitä sitten kannatella ajon aikana. Mutta ajo lasien kanssa? Kieltämättä vaikuttavaa! Varmaan jatkossa laitan ne välillä ja välillä en, sillä myös "perinteinen" näky on vaikuttava. Koska laite ei ole erityisen hurja, se sopii myös aloituslaitteeksi.

Vekkula jäi tällä kertaa väliin, mutta kenties siitä selviän. Kenties olisimme tehneet pieniä toistoja ystäväni kanssa laitteissa, mutta valomerkki keskeytti huvittelumme. Tämä ei kuitenkaan ollut perinteinen valomerkki, vaan ukkosmyrsky. Lopulta pääsimme kävelemään kohti asemaa, ja kotiinkin päästiin.

Tälle hurjalle matkalle lähtivät siis lisäkseni sisareni sekä ystäväni. Luulen että tällainen pieni irrottelu teki itse kullekin hyvää! Itse asiassa kotona minua melkein nauratti. Jo useamman vuoden ajan huvipuistot ovat paikkoja, joissa "irrottelen" ja irtaudun arjesta kunnolla. Samaan en yllä elokuvissa, ostoksilla baareissa tms. Niin kauan pääkoppani sietää ja mahdollisuuksia tulee, testaan mielelläni myös uusia huvipuistoja. Joskus teininä pääsin käymään mm. Kööpenhaminan huvipuistossa. Ensi kerralla paikalle rannekkeen kera..

Kuinka siis saada rutiineihin jumittunut liikkuja rentoutumaan? Helposti! Istuta laitteeseen, vedä turvapuomit päälle ja kehota nauttimaan menosta!

Millaisia arvioita heittäisitte laitteista?

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti