torstai 6. heinäkuuta 2017

Viimeinen lomapäivä ja kehittymistä treenissä

Torstai on toivoa täynnä.. vai onko? Kenties, jos keksii jonkin asian minkä puolestaa elää toivossa. Vaikka en tiedä minkä suhteen olisin toiveikas, en voi toisaalta koe syvää toivottomuuttakaan. Vain keskisyvää! No ei sentään. Tänään on viimeinen "välilomapäivä", ja huomenna olisi taas edessä reissu kohti viikon kestävää leirielämää. Vaikka edellisen leirin jälkeen olin valmis lähtemään seuraavalle leirille hyvillä mielin, nyt kieltämättä poden pientä vastahakoisuutta. Ihan mielelläni siis lähden, mutta lähtöprojekti matkoineen ja pakkaamisineen, totuttelu uuteen paikkaan ja uusiin rutiineihin tahtovat olla oma haasteensa. Toisaalta leirillä on alusta loppuun selkeät rutiinit, ja onnekseni suunnitelmat näyttivät jopa tarkemmilta kuin edellisellä kerralla. Se miten tarkkaan asiat on suunniteltu etukäteen, ei siis kaipaa arvosteluja parempi-huonompi -asteikolla. Kyseessä on lähinnä makukysymys, mutta lopputulos on yhtä onnistunut kummassakin tyylissä. Itse taidan pitää enemmän selkeydestä, kunhan nyt ei tarvitse sekuntikelloa pitää mukana. Toisaalta tämä on vain etukäteisasenne. Vaikka toivoisin että leiripaikka sijaitsisi korkeintaan yhtä kaukana kuin lähikauppani, luulen että edessä on antoisa viikko. Oppitunnit on suunniteltu valmiiksi ja hyvää säätäkin on luvattu.

Viikko on sujunut melko leppoisasti. Tiistaina pääsin hieman tuulettumaan jäälle, mikä piristi todella paljon! Itse asiassa ensimmäistä kertaa taisin saada axelissa rotaation täyteen! Myös edellisellä kerralla "keksittyä" yhdistelmäpiruettia kokeilin uudelleen, ja hieman varmemmalla otteella sujuu. Kieltämättä kuntoharjoittelukaan ei ole mennyt hukkaan. Kiitos v-mäisten mäkijuoksujen, jäällä ei kertaakaan tarvinnut pysähtyä lepäämään. Toisaalta kellossa voi olla toinen ääni viimeistään silloin, kun alkaa kisaohjelman harjoittelu. Jos jossain yritän ottaa kuitenkin itseäni niskasta kiinni, niin rotaatiopiruetissa. Jostain syystä pyöriminen ulkoterällä on aina äärimmäisen vaikeaa, enkä rehellisesti sanottuna ole huomioinut asiaa riittävästi. En tiedä vaikuttaako jalan pronaatio asiaan miten paljon, mutta ilmeisesti jatkossa tulee olemaan lukuisia toistoja ihan vain jalan asennon kanssa.

Nuo inhat kestävyysharjoitteet ovat tosiaan alkaneet tuottaa tulosta. Ensimmäisellä kerralla sain tehtyä kolme toistoa, ja kaksi viimeistä olivat yhtä tuskaa. Näin muutaman viikon harjoittelun jälkeen pystyn tehdä toistoja maksimissaan kuusi. Jihuu! Ehkä jo tänään, mutta viimeistään leirin jälkeen mukaan tulkoon hieman vaihtelua. Toistojen määrää en nosta ainakaan hetkeen, mutta parilla kerralla osan toistoista juoksen vain puoliksi, ja teen lopun matkaa askelkyykyillä. Ennemmin tai myöhemmin edessä ovat varmaan ah niin ihanat jännehypyt..

Toinen osa-alue mihin olen tosiaan palannut jälleen pienoisen unohduksen jälkeen, on ylävartalon ja käsien treenaaminen. Käytännössä tämä tarkoittaa muun muuassa kahvakuulan nostelua, punnerruksia, punnerruksia käsilläseisonnassa, dippipunnerruksia ja tietenkin "temppuilua". Olen taas alkanut harjoitella kärrynpyöriä, haaraprässiä sekä samaa jalat eteen. Olisi upeaa saada keikautettuaa itsensä siitä taakse "mannaan", mutta no, sellaisen onnistuminen voi viedä aikaa tällä lähtötasolla. Kuten tuon kestävyysharjoittelunkin kohdalla, nyt täytyy vain toivoa että innostus ei lopahda liian helposti. Satunnaisesti on tankokin päässyt taas käyttöön, mutta liikkeiden toisella puolella liikkeet tuottavat yhä vaikeuksia. Kyllä, olen kärsimätön.

Tänään luvassa lienee pakkaamista ja lähtöön valmistautumista. Hoidan asiat mieluusti valmiiksi niin hyvin kuin mahdollista, jotta seuraavana päivänä voi keskittyä vain lähtöön ja tulevaan reissuun.

Oikein mukavaa torstaita kaikille!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti