sunnuntai 30. heinäkuuta 2017

Tylsä tulevaisuus?

Vaikka monet päivitykset ovat varsin liikuntapainotteisia, liikunta ja harrastukset eivät ole päivän tai ylipäänsä ajatusmaailmani ainoa sisältö. Monien eettisten ja moraalisten haasteiden (joiden takia onnistun myös valvomaan) ohella tulevaisuus ja tavoitteet pohdituttavat. No, tietenkin liikunnallisia tavoitteita syntyy jatkuvasti ja myös muokkautuu.

Joskus suoraan sanottuna nolostun kun kuulen tuttavieni vapaa-ajasta. On ravintolakäyntejä, matkoja, elokuvissa käymistä, kulttuuria, tv-sarjoja, illanviettoja, säännöllisiä käyntejä kampaamossa, kosmetologilla ja muuta vastaavaa. Näitä kuunnellessani tunnen itseni raskaan sarjan tylsimykseksi! Onneksi jokunen tv-sarja löytyy, kiitos HBO:n. Viimeinkin aika ja jaksaminen riitti myös elokuvan, tai peräti kahden katsomiseen. Elokuvateatterissa sen sijaan kävin varmaan vuosi sitten. Ravintolassa tulee käytyä satunnaisesti, mutta ei todellakaan viikottain, eikä edes kahden viikon välein. Puolisille suuri kiitos ja ylistys kun muistuttaa tästä aktiviteetista! Itse olen ulkona syömisen suhteen varsin saamaton. Elokuvateattereissa sen sijaan ei vaan ole pyörinyt mitään mielenkiintoista, ja aina kun pyörii, elokuva ehtii siirtyä DVD:eelle ennen kuin ehdin vilkaisemaan. No, tämä ei toisaalta haittaa. Jos nyt paljastan katsotut elokuvat, ne ovat Trainspotting sekä jatko-osa T2. Minä kun tykkään romantiikasta.. olen siis oikeasti halunnut katsoa nämä elokuvat! Trainspottingin katsomisesta olikin sen verran monta vuotta, että kertaus teki hyvää.

 Kulttuuria harrastan säälittävän vähän, lähinnä seurakunnan kautta. Toisaalta motivaatio muuhun ei ole ollut korkeimmillaan. Olen liian "juntti" modernille taiteelle, ja taide-elokuvista ymmärrän vielä vähemmän. Tosin osaan näyttää kiinnostuneelta toljottaessani kummastellen näkemääni. Kaikki on hyvin niin kauan kunnes joku haluaa keskustella teoksesta. Kampaamossa kävin ehkä 13 vuotta sitten. Matkustaminen voisi olla mukavaa, mutta aika ei tahdo riittää.

Kuvahaun tulos haulle Homer Simpson art

Mistä sitten toivon lähitulevaisuudelta? Laskuvarjohyppyä? Purjehdusmatkoja Atlantin yli? Patikointia Siperiassa? No en. Siinä vaiheessa kun pääsen matkustamaan, minulle riittää aivan hyvin Euroonpan maat, samoin kotimaan kohteet. Seikkailuhenkisten suunnitelmien/haaveiden sijaan omat visioni ovat todella arkisia, ehkä tylsiäkin. Tulevan syksyn aikana haluan saada graduni niin hyvin tekeille, että se olisi palautuskunnossa keväällä. Jos taloudellinen tilanne sallii, suoritan kesällä praktikum -jakson uskontokasvatuksen puolella. Toisin sanoen rippileirin muodossa. Tulevan vuoden aikana haluan saada mahdollisimman suuren osan maisteriopinnoista kuntoon, jotta valmistuminen olisi mahdollista seuraavana vuotena. Tämän jälkeen toivon löytäväni oman alani töitä, vaikka sitten sijaisuuden muodossa.

Toki sellaisia "tämä olisi mukavaa" -haaveita syntyy päivittäin, ja annan niiden piristää päivääni. Jos kuitenkin ollaan rehellisiä, haaveilen aivan tavallisesta elämästä. Tämä johtuu todennäköisesti siitä, että se nk. tavallinen elämä ei ole onnistunut aikoihin, vaikka nykyään onkin todella lähellä. Vaikka opiskelu antaa paljon, olen todella kyllästynyt opiskelijastatukseeni. Kun suurimman osan elämästään opiskelee tähän miltei 32 ikävuoteen asti, työelämä houkuttelee kummasti. Myönnän että minulla on tiettyjä periaatteita, joiden nojalla en halua olla ikuinen opiskelija. Onneksi on ilman omantunnontuskia todeta hoitaneeni opintoni ainakin kohtuullisesti, vaikka olisin voinut olla ahkerampikin. Tilanteita ei voi yleistää, aina voi sattua jotain mikä hidastaa opinnoissa etenemistä. Silti olen jo pitkään halunnut julkisesti kritisoida ajatusta siitä, että keski-ikäiset uudet korkeakouluopiskelijat vievät nuorten opiskelijoiden paikat. Loppujen lopuksi näitä keski-ikäisiä opiskelijoita ei ole suurta määrää. Lisäksi olen sitä mieltä, että vanhempia opiskelijoita varmammin paikkoja vievät sellaiset ikuiset opiskelijat, joilla on jatkuvasti parempaa tekemistä kuin panostaa opintoihinsa. Jos joku tästä ajatuksesta mielensä pahoittaa, pahoittelen mielen pahoittamista. Mielestäni opiskelun aloittaminen missä iässä tahansa ei ole rikos, mutta opinnoissa tulee edetä elämäntilanteen sallimaan tahtiin.

Kuvahaun tulos haulle Homer Simpson school

Edellisen kappaleen lopusta päätellen tehtäväni on myös moralisoida ja arvostella muita ihmisiä.. No ei sentään. Totta puhuen häpeän sitä, miten monta vuotta olen opiskellut ja miten vähän olen tehnyt palkkatyötä. Amk:n ja yliopiston välillä meni jokunen vuosi myös muuhun turhuuteen, minkä olisin voinut käyttää järkevämmin. Toisaalta turha menneitä on surra, parempi vain yrittää toimia nyt järkevämmin.

Entä erittäin lähitulevaisuus? Myönnän että keskimääräistä aktiivisempi liikuntaharrastus rajoittaa jossain määrin, mutta ei tee arjesta (tai lomasta?) lainkaan kurjaa tai kurinalaista. Yksi tavoitteeni oli mm. syödä jäätelöä, ja tavoite on kerran täytetty! Ehkä joku kummastelee miksi tämä täytyy erikseen laittaa tavoitteeksi, mutta olen todella laiska syömään makeaa. Jos hyvin käy, muutaman viikon kuluttua pääsen hyvässä seurassa sekoittamaan pääkoppani Särkänniemessä! Eiköhän tässä ole tavoitetta riittävästi. Toki on arkisia tehtäviä, mutta siivousprojektit, ruuanlaitto, kauppareissut yms. menevät niin itsestään, etten osaa niistä tämän enempää avautua.

Kuvahaun tulos haulle Homer Simpson cleaning

Tässä vaihteeksi sekalaista pohdintaa ja höpinää. Oikein mukavaa viikonlopun loppupuolta kaikille!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti