maanantai 19. kesäkuuta 2017

Paluu hiilihydraatteihin: kannatti!

Ravitsemusaiheiden suosio ei näytä osoittavan minkäänlaista laskua. Erilaisia vaihtoehtoja ja villityksiä alkaa tosin olla siinä määrin, että ajoittain neuvosto -tyyppinen rajaaminen voisi tehdä hyvää itse kullekin. Samaan aikaan selailen itsekin kyseisen aihepiirin artikkeleita suurella mielenkiinnolla. Jostain kumman syystä myös ostoskoriin ilmestyy tuotteita, jotka ovat ovat saaneet kehuja enemmän tai vähemmän. Pysyttelen kuitenkin edullisissa vaihtoehdoissa, tosin proteiinipatukoista on tullut paheeni. Tai sitten ihan vain tyypillinen välipala? Ns. superfoodit alkavat olla jo vanha juttu, mutta silti suosiossa. Näiden kohdalla innostukseni ei ole noussut edes useamman vuoden aikana. Syynä ovat lähinnä ekologiset tekijät. Aina kun raaskin, ostan (tai poimin jos mahdollista) esimerkiksi kotimaisia marjoja. Puolukat ovat tosin kestosuosikki, mutta myös mustikat kelpaavat. Puolukat sekä musta- ja punaherukat kuuluvat päivittäiseen "listaan". Gojimarjoja olen joskus maistanut, mutta kirpakkuuteen tottuneena maku ei tuntunut kummoiselta. Lisäksi ajatus siitä, että kyseistä tuotetta kuljetetaan maapallon toiselta puolelta, ei liioin lisää kiinnostusta. Inkivääriä tosin menee lähes päivittäin, mutta vaihtukoon kotimaiseen jos sellaista joskus on saatavilla.

Kuvahaun tulos haulle puolukka

Karppauksen suosio lienee laskenut vuosien mittaan, sen sijaan proteiinin lisääminen on suosittu ilmiö. Ajatuksena tämä tuntuu jopa järkevältä, ainakin kohtuullisuuden rajoissa. Vajaa kymmenen vuotta sitten innostuin itsekin karppauksesta. Maailma kuvastuikin sitten aivan toisessa valossa. Miten saatoinkaan olla niin hölmö, että olin kuluttanut hiilihydraattien kaltaista epämääräistä polttoainetta?! Oma karppaukseni ei ollut aivan ääripään tyylistä, mutta hiilihydraattien rajoittaminen kieltämättä rajoitti ruokavalintoja. Olen teini-iästä lähtien pitänyt kasvispainotteisesta ruuasta. Karppauksen huonona puolena oli se, että kasviksiakin oli karsittava, sillä osassa hiilihydraattipitoisuus oli "liian" korkea. Esimerkiksi peruna tai bataatti eivät enää kuuluneet sallittujen vaihtoehtojen listaan. Kukkakaalista ja parsakaalista olen kyllä pitänyt lähes aina, mutta niiden voimakas maku vaikuttivat paljon itse aterian makuun. Turkkilainen jogurtti olisi silloin kuulunut valikoimaan, mutta yhden maistamisen jälkeen kyseinen tuote ei siirtynyt jatkoon. Leivän vähentäminen teki kieltämättä tiukkaa! Myönnän jääneeni koukkuun hiilihydraattien tarkkailuun. Meni todella pitkään ennen kun uskalsin syödä esimerkiksi banaania. Elimistöni ei reagoinut karppaukseen painon laskemista lukuunottamatta, mikä itse asiassa taisi olla lähinnä nestettä. Näin jälkeenpäin mietin, että se neste taisi olla keholle ominaista nestettä, ei ylimääräistä. Toki suurempi määrä pullaa, jäätelöä yms. aiheutti turvotusta, mutta se nyt ei liene mikään harvinainen ilmiö. Liikuntaan karppaus vaikutti lähinnä negatiivisesti. Erityisesti aerobinen liikunta menetti tehoaan, minkä syytä lienee turha selvittää tämän tarkemmin: keholta vietiin toimivin polttoaine.

Kuvahaun tulos haulle homer simpson gets tired

Entäpä nykytilanne? Hiilihydraatit ovat palanneet ruokavaliooni, mutta ehkä hieman keskivertoa vähäisempänä. En kuitenkaan tee tarkkoja laskutoimituksia, vaan arvioin sopivan määrän silmämääräisesti. Koska usein syöminen on tuntunut sopivalta tyyliltä, luulen että välipalat nostavat päivittäisten hiilihydraattien määrän "normaalille" tasolle. Aterioilla lautaselle ilmestyy pastaa, riisiä perunaa tai mitä nyt onkaan. Määrä on ehkä keskimääräistä niukempi, mikä osaksi johtuu siitä, että pidän muista lisukkeista enemmän. Salaattia tai kasviksia menee se "oppikirjamainen" 50%, ehkä lähinnä siksi että näin saan ravitsemuspuolella toimivan enkelin sädekehän pääni päälle. Itsekseni en syö karkkia tai muutakaan makeaa, mutta valitettavasti proteiinivanukkaat -ja patukat ovat alkaneet maistua huolestuttavan hyviltä. Leipää kuuluu sallittujen ruokien listaan, tosin joudun hieman asettamaan itselleni rajoja kulutuksessa, sillä en halua että leipä korvaa ns. kunnon ruuan. Leivän suhteen olen tosin hieman nirso, sillä pidän lähinnä tummasta sekä täysjyväeivästä. Tosin ohraleivästä on tullut uusi suosikki! Ulkona syödessä pidän edelleenkin eniten salaateista. Ihan periaatteesta pyrin kokeilemaan muutakin, mutta esimerkiksi pasta-annokset ovat lähinnä tehneet uniseksi. Hampurilaisista en liioin pidä, mutta erilaisia leipäannoksia olen testaillut. Osasta olen pitänyt enemmän ja osasta vähemmän. Makeaa syön lähinnä seurassa, mutta on joitain ns. herkkuja joista en vain ole oppinut pitämään. Sokerimunkit ovat yksi sellainen, samoin monet sellaiset keksit, joihin on lisätty jotain hilloksi kutsuttua liisteriä tai/ja todella epämääräisen makuista suklaata. Kermakusta en myöskään pidä, mutta sitä syön lähinnä "tunnelman" vuoksi. Kermakakkuhan kuuluu lähes jokaiseen juhlapöytään.. Oi heitä jotka uskaltautuvat taittamaan kerman imelyyttä rahkalla!

Mitä olen oppinut kuluneen kymmenen vuoden aikana? Hiilihydraatit ovat kavereita! Toki niiden laatuun tulee kiinnitettyä huomiota. Erityisesti leivissä haluan että leipä on ns. kunnon tavaraa. Jos haluan pullaan, ostan tuotetta joka kulkee nimikkeellä pulla. Joskus harvoin olen jopa erehtynyt leipomaan sellaista, mutta en kehuttavin tuloksin. Tyypillisiä välipaloja proteiinipatukoiden ohella ovat rahkat, Alpron Go, Lidlin kerrosrahka ja ajoittain Yosa Sportin appelsiiniversio. Myös riisikakkuja tulee napsittua päivittäin. Usein jäätelöhyllyä ohittaessa mietin, että joskus voisi kokeilla jäätelöäkin, mutta aina se jää. Olen jäätelönsyöjänä tosin hivenen epätaloudellinen, sillä minusta on hauska ostaa kahvilassa tai esim. Spice Icessa järkyttävän kokoinen annos kerran pari vuodessa. Voitte kuvitella millainen sokeripöhnä sitten iskee.. Yritän edelleenkin vähitellen lisätä niitä ns. hyviä hiilihydraatteja ruokavaliossani (riisikakuthan kuuluvat siihen kategoriaan!). Mitään tarkkaa ruokapäiväkirjaa en viitsi pitää, en myöskään omista kiettiövaakaa. Ennen treeniä syön mielelläni jotain hiilihydraattipitoista välipalaa, mutta yritän myös valita sellaista, jossa olisi proteiiniakin. Vastaus: Lidlin proteiinijuoma! Päärynää en ole uskaltautunut testaamaan, mutta suklaa ja karamelli on testattu. Suklaa voitti.. Päärynä esanssina ei sen sijaan kuulosta houkuttelevalta.

Kuvahaun tulos haulle Lidl proteiinijuoma

Painossa tehdyt muutokset eivät liioin näy. Pitkäaikainen istuminen tosin kerryttää nestettä. Tietenkin vatsa turpoaa moninkertaiseksi jos sokeri tai/ja valkoinen vehnä maistuvat turhankin hyvin. Kuten lähes kaikilla muillakin, painoni vaihtelee muutaman kilon verran. Ehkä pieniä muutoksia olen huomannut unenlaadussa, sillä hiilihydraatit tunnetusti auttavat unensaannissa ja nukkumisessa. Tosin nukun edelleenkin liian vähän suhteessa tarpeeseen, mutta syynä ovat aivan toiset tekijät. Toisaalta on hyvä muistaa, että jokaisen keho on erilainen, ja reagoi eri tavalla erilaiseen ravintoon. Ehkä osalle vähähiilihydraattinen (siis todella vähäisin määrin) sopii paremmin, siispä heidän kannattaa sellaista noudattaa. Itse koen kuitenkin hyötyneeni paluusta vanhoihin hyviin tapoihin, tosin karkkia en syö nykyään lainkaan, edes kestosuosikkini salmiakki ei enää ole houkutellut. No, ehkä joskus innostun taas. Jos minun pitäisi suositella tai ohjeistaa, kehottaisin ainoastaan toimimaan oman itsensä koekaniinina. Keho voi harvinaisen tyhmä kapistus, mutta kuitenkin sen verran fiksu, että se kyllä kertoo mikä sopii ja mikä ei. Se että annos kermaista pastaa saa olon turvonneksi ja silmät painuvat kiinni, ei välttämättä tarkoita, että kyseisen henkilön tulisi luopua hiilihydraateista. Kyseisen ravintoaineen raja vain tuli ylitettyä yksittäisen aterian aikana, siispä seuraavalla hieman vähemmän. Korkeintaan kehottaisin suosimaaan kokojyvää ja kuitupitoisia vaihtoehtoja, vähentämään valkoista sokeria jne. Eli tekemään maalaisjärjellä rakennettuja valintoja, jolloin yksityiseen ravitsemusterapeuttiin tai PT:hen tarkoitetut rahat voi laittaa säästöön.

Roxette kehotti lähes siirappisen kappaleensa kautta kuuntelemaan sydäntä. Itse vähemmän siirappisemmin (tai miten kukin tulkitsee) kehotan kuuntelemaan omaa kehoa.

Kuvahaun tulos haulle homer simpson inner child

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti