sunnuntai 23. huhtikuuta 2017

Opiskelussa aktivoitumista ja tasapainoilua taitorullaluistimilla

Taas kerran on aihetta suorastaan säikähtää ajan nopeaa ajankulua! Kuluneen viikon aikana olen harvinaisen paljon ollut taas konkreettisesti kiinni opiskelussa. Toki kotosalla olen harrastanut laiskaa tenttilukua sekä valmistellut harjoittelun aikana pidettävistä kahdesta saarnasta ensimmäistä. Teksti alkaa hiljalleen muotoutua, nyt täytyy vain toivoa että saan hyväksyvän vastauksen. Pääsiäissunnuntaina pääsin "itse asiaan" ainakin osittain, sillä luin (ja kirjoitin) esirukouksen sekä toimin ehtoollisavustajana. Jos rehellisiä ollaan, ei suoritus ollut aivan "puhdas", mutta mitään niin katastrofaalista ei tapahtunut että joku olisi huomannut. Sopivan alban löytäminen auheutti myös hieman haasteita, sillä "aikuisten" koossa helmat kävivät jo laahuksesta. No, löytyihän se pienempi koko lopulta. Ilmeisesti jotain on jäänyt mieleen, sillä pysyin kaavassa hienosti mukana. Kyllä, minä kehun itseäni! Torstaina puolestaan päivä meni työelämään käsittelevässä seminaarissa. Informaatiota oli paljon, mutta mitään turhaa en koe kuulleeni. Tulevaisuuden työtilanne on tietenkin epävarma, mutta kummasti tuo päivä motivoi myös ryhdistäytymään opinnoissa. No, olen tähän mennessä käyttänyt elämästäni sen verran monta vuotta opiskeluun, että yllättäen työelämä houkuttelee. Nyt todella toivon että samainen ajatus ryhdistäytymisestä muistuisi mieleen myös syksyn graduseminaareissa.

Kun kevät etenee, jäälle pääsee yhä harvemmin. Ensi viikolla koittavatkin tämän kauden viimeiset yleisövuorot, joista pääsen vain toiselle. Tämä on taas niitä tilanteita kun opiskelu häiritsee luistelua. On kuitenkin ollut pienoinen yllätys miten tauoista huolimatta jäällä on sujunut harvinaisen hyvin! Axelissa tuli perjantaina uusi "ennätys", mutta yllättäen nappiin mennyt suoritus on vielä hakusessa. Vaikka kisoihin meno on epätodennäköistä, ohjelmaa sain tehtyä muutamaan kertaan. Väkeä oli vain sen verran paljon, että liikkeiden paikkojen kohdalla oli improvisoitava. Jos vapun jälkeisellä viikolla ne pari harjoittelukertaa menevät hyvin ja mikäli jaksaminen riittää, voisi kisoihin menemistä ehkä harkitakin. Oheisharjoittelun suhteen olen taas vaihteeksi laiskistunut aerobisessa harjoittelussa. Toisaalta "kotijumppaan" on ottanut masokistisesti hengästymiseen johtavia harjoitteita, joten ehkä saan edes osittain anteeksi.

Keskiviikkona pääsin kokeilemaan ystäväni kanssa rullaluistelua ensimmäisen kerran sisätiloihin, ja voi sitä ihanuutta kun alla oli sileä lattia! Tietenkin olin kauhusta kankeana jo luistimia sitoessa. Omaa vuoroa odotellessa lämmittelimme hieman käytävällä, mikä minun kohdallani tarkoitti kulkemista eteenpäin hiljakseen (vauhti tuntui silti liian kovalta) hartiat edessä ja peffa pitkällä. Ihannesento siis! Lopulta pakotin itseni tekemään ristiaskeleita jotten aivan nolaisi itseäni. Ystäväni meno näytti sen sijaan rennolla ja hallitulta. Ehkä vika oli luistimissani. Koska jäällä suoritetut "mahalaskut" ovat kasvattaneet polviini aristavaa arpikudosta, puin polvisuojat suosiolla. Kerran jos toisenkin mietin miksi en laittanut kyynärsuojia ja kypärää. Tai haarniskaa.

Salin puolella päästiin sitten sirklaamaan, mikä onnistui kohtuullisesti, mutta seuraavilla kerroilla pitää opetella astumaan kunnola ristiin, erityisesti takaperin sirklauksessa. Taisin ensimmäisen kokeilun jälkeen hieman uhkaillakin kokeilevani ulkokolmosia. Kääntymisestä ei aluksi tullut yhtikäs mitään! Jokaisen yrityksen jälkeen nuukahdin etukenoon. Viimeinkin sain aikaiseksi jonkinlaisen kolmosen, mutta ei puhettakaan. Lopulta ne ulkokolmoset onnistuivat (mihin mennessä deodorantti ehti pettää useaan kertaan), mutta sujuvuudesta ei vielä kannata mainita mitään.. En tiedä mikä idioottikohtaus minuun iski. Siitä huolimatta että liikkuminen edes eteenpäin tapahtui kauhusta kankeana, oli valssihyppyä testattava. Ties miten monta kertaan kompastuin etukenoon kunnes tajusin, että alastuloa ei kannata kohdistaa kärjelle. Salchow sen sijaan ei onnistunut, mutta ehkä ensi kerralla. Oltiin sitten rullilla tai jäällä, salchowissa onnistumiseen vaikuttaa paljon riittävän pitkän kaari ennen ponnistusta. Täytyy vaan niitä ulkokolmosia harjoitella vaikka sitten ulkosalla niin että alkavat sujua. Hyppyjen ja ryhdin ohella hilpeyttä herättivät kantakäännökset (mohawkit), jotka muistuttivat kömpelön jättilaisen askelia. Rittiaskeleet jostain mystisestä syystä onnistuivat, mutta jähmeästi. Samoin tämä, mikä lie liuku:

Tässä saattaa olla hieman selittelyn makua, mutta osasyy liikkeiden jähmeyteen ja hivenen epäesteettiseen olemukseen on taitorullaluistimien käytössä vaadittavan tekniikan ero taitoluistimiin verrattuna. Jos minulta kysytään, taitorullaluistimilla harjoittelu on todella vaikeaa, vaikkakin hauskaa. Koska kitkaa on enemmän ja "terän" muoto ei ole yhtenäinen, on voimaa käytettävä enemmän oikeastaan kaikessa. Myös ylävartalon lihakset joutuvat tekemään tuplasti enemmän töitä kuin jäällä. Ylipäänsä kehon hallitseminen ja koordinaatiokyky joutuvat haasteen alaisiksi. Periaatteessa tekniikka on samanlainen kuin jäällä, toisaalta aivan erilainen. Eroa voisi verrata juoksuun talvikengissä ja kevyissä lenkkareissa. Raskaiden talvikenkien kanssa työtä on tehtävä enemmän, mutta keväällä sitä suorastaan lentää. Aiemmassa tekstissä kerroin omia kokemuksiani siitä, miten rulliksilla harjoittelu vaikuttaa jääharjoitteluun. Jäällä samaiset asiat tuntuvat kevyiltä, alkuun vähän liiankin kevyiltä. Hyppyjen kohdalla vaikutus sen sijaan vain positiivinen. Luulen että minulle rulliksilla harjoittelu jään ohella vaikuttaa myös korvien väliin. Vaikka tykkään hypyistä ja harjoittelen kaksoishyppyjä verkkaisesti edistyen, olen luistelijana arka. Pelkään kaatumista ja minun on todella vaikeaa lisätä ponnistuksessa korkeutta.Toisaalta.. kuka valopää nyt vapaaehtoisesti haluaisi kaatua?! Itsesuojeluvaisto puuttuu peliin? Rullisten kanssa joudun taas kerran voittamaan pelkojani. Siinä missä uskallan näillä mennä eteenpäin, jäällä uskallan lisätä vauhtia. Perjantaina itse asiassa huomasin käyttäväni enemmän askeleissa, mitä yleensä arastelen kompastumisen pelossa.

Tarkoitus oli liittää tähän myös hivenen nolo video jostain valssihyppyyn viittaavasta. Ilmeisesti koneeni toppuutteli, mutta yritän huomenna uudelleen. Tässä siis kuva valssihypyn jälkeisestä alastuloasennosta, mikä oli varmaan ainoa hieman edustavampi saavutus. Ja pääsenpä julkaisemaan "paremman puoleni"..




P.S Ohjeistusta aloitukseen löytyy täältä






Ei kommentteja:

Lähetä kommentti