lauantai 30. heinäkuuta 2016

Pitkästä aikaa jäälle!

Vaikka kesä on mitä mukavinta aikaa, tänään oli onni päästä jäälle kesätauon jälkeen! Kieltämättä hieman jännitti millaista meno tulisi olemaan peräti kolmen kuukauden tauon jälkeen. -Ja tähän päälle jokin jännityksen ja mielenkiinnon yhdistelmä taitorullaluistelun vaikutuksiin liittyen. Jotenkin tämä lämmin aika on omalla tavallaan hauskaa luistelun kannalta, ehkä siksikin kun hallissa on viileää ja liikkuminen on näin ollen kevyempää. Toisaalta matkalla hallille lihakset lämpenevät paremmin kuin talvipakkasten aikaan. Paikan päällä tuntui kuin taukoa ei olisi ollutkaan. Ennen yleisövuoroa harjoitteleva naisten harrastejoukkue harjoitteli vuoronsa loppuun. Ilmeisesti olin ehtinyt tottua taitorullaluistimissa oleviin Edea Chorus -kenkiin, sillä tuttu RF2 tuntui alkuun varsin jämäkältä. Toisaalta pidän jämäkkää kenkää parempana vaihtoehtona, sillä niiden kanssa hyppiminen tuntuu turvallisemmalta, ainakin nilkan tukemisen suhteen. Jäällä seisoskelin hetken aikaa kauhuissani. Tuntui kuin jalassani olisi olleet keinutuolit luistimien sijaan! Terät todellakin kiikkuivat paikalla ollessa. Mukamas fiksuna tajusin silloin, että enemmän työtä vaativien rullisten jälkeen taitoluistimet saattavat tuntua hivenen kiikkeriltä. Kaaret ja käännökset tuntuivat alkuun melkein pelottavilta, sillä ehdin ilmeisesti tottua siihen, että liike on pitänyt "rutistaa" taitorullaluistimilla. Askeleet menivät siinä määrin lennokkaasti, että odotin jo tervehtiväni jään pintaa ahterillani. Näin ei kuitenkaan käynyt.

Hyppyjen kohdalla taitorullaluistelun positiivinen vaikutus tuntui selkeimmin. Koska välineistöstä oli lähtenyt arviolta puoli kiloa pois, hyppyihin oli helppo saada korkeutta tauosta huolimatta. Axelia ja kaksoissalchowia piti hetken haeskella, mutta kevään jäljiltä taidot ovat pysyneet samoina. Toisin sanoen nyt ei tarvitse käyttää aikaa hypyn opettelemiseen alusta. Voin siis hyvin keskittyä asennon parantamiseen! Kaksoisrittiä -ja flippiä tuli testattua myös, eikä niissäkään ole tullut takapakkia. Piruetteja sen sijaan piti harjoitella hieman enemmän, mikä osaksi johtuu siitäkin, että taitorullaluistimilla piruetit ovat olleet hankalia, ehkä näin ollen saanut harjoiteltua kuin muutamaa piruettia. Näiltä näkymin syksyllä olisi ainakin pieniä mahdollisuuksia kehittyä.. Näin ensimmäisen kerran jälkeen pidän tavoitteet vähäisinä, erityisesti uuden oppimisen suhteen. Axelissa ja kaksoissalchowissa yritän saada viime keväänä todettuja ongelmia paranneltua, toisin sanoen rotaatioasentoa ja usein hieman vajaaksi jäävää kierrosmäärää. Yritän ensi viikolla päästä jäälle taas pariin kertaan ainakin, ja luonnollisesti myös rulliksilla lienee hyvä harjoitella. Syksyä ajatellen harjoittelu on vielä auki, ainakin paikan suhteen. Yritän saada selville uuden paikkakunnan seurojen aikuisryhmien toimintaa ja hintoja. Samaan tapaan kuin nykyisessä seurassa harjoittelu lienee mahdotonta, etenkin jos haluan saada kaksi ohjattua harjoittelukertaa viikossa. Nykyisessä seurassa jatkaminen ei periaatteessa ole mahdotonta, mutta iltaharjoitukset voivat tuottaa ongelmia välimatkan vuoksi. Nyt siis pitää vielä odotella informaatiota seuroilta.

Helteiden vuoksi liikkuminen on hieman rajoittunut, siis sisällöllisesti. Kestävyysharjoitteiden suhteen olen laiskistunut pahasti, ja tuskin maltan odottaa tilanteen paikkaamista. Toisaalta aerobinen liikunta ei ole jäänyt poiskaan, se on ollut vain lyhytkestoisempaa (naruhyppely, reipas kävely välillä sauvojen kanssa, hyppyharjoituksen yms.). Tasapainon parantamiseksi olen yrittänyt parantaa ylä-ja keskivartalon lihaskuntoa lisäämällä erityisesti selkätreeniä. Kiitos vuosien aikana salakavalasti yllättäneen ikääntymisen ja fysiologisten ominaisuuksien, tämä lisäys on ollut kropalleni hyväksi. Vähän aiheesta poiketen mutta siinä pysyen (ainakin osittain) aiemmin aloitettu "ruokaremontti" on käytössä edelleenkin. Mitään ylitarkkoja muutoksia en tehnyt, lähinnä lisäsin energiamäärää erityisesti proteiinin suhteen, ja toisaalta olen (taas kerran) yrittänyt vähentää suolan määrää. Jos totta puhutaan, näissä tavoitteissa on pysytty, vaikka suolan suhteen muutos on ollut pienempi, mutta selkeä. Miten kokeilu on vaikuttanut? Paino on noussut hieman, minkä jouduin nöyrästi toteamaan lihasmassan lisääntymiseksi. Vaikka "raskaamman sarjan" terveysintoilu ei ole päässyt osaksi arkeani, olen muutaman kerran testannut ns. vihersmoothieta, tosin yksinkertaistetussa muodossa, toisin sanoen olen lisännyt esimerkiksi lehtisalaattia tai pinaattia. Mitään nirvanaa tuo sose ei saanut aikaan, mutta tuskin haittojakaan on, kunhan hammaslankaa on kaapissa. Vaikka tuota spirulinaa mainostetaan kovasti niin jauheen kuin tablettien muodossa, en siitä ole erityisen innostunut. Ylihintaisuuden ohella vastaan tulevat muutamat periaatteet, joista yksi on kotimaisten "voimaruokien" suosiminen. Olkoon spirulinan vaikutus miten puhdistava ja ravitseva tahansa, mieluummin valitsen lehtisalaatin ja pinaatin, joita ei ole kuljetettu kaupan hyllyllä olevaan purkkiin maapallon toiselta puolelta.

Kohta lieneekin aika siirtyä ulkosalle nauttimaan kauniista säästä, mikä minun tuurillani kääntyy rankkasateeksi. No, saanpahan kunnian tulla huuhdotuksi luonnonvedellä mahdollisten saasteiden maustamana? Mutta ennen ulkoilua naapurit saavat kunnian nauttia kirskuttamastani pelimannimusiikista.. pahoittelen!


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti