perjantai 22. heinäkuuta 2016

Kohti viikonloppua ja kadonneen motivaation metsästystä

Viikko on mennyt suhteellisen leppoisasti, tosin olen yrittänyt hieman valmistella valmistautumista syyskuun muuttoprojektiin. Muuton ajankohta tosiaan varmistui, ja nyt on suuri kunnia kohdata ilmiö nimeltä inventaario. Apua! Olen vähän turhan innokas säästämään ties mitä, mutta kun hävityskohtaus iskee, olen valmis raahaamaan pois vaikka kokonaisia huonekalua, siis myös välttämättömät. Toisaalta turhaa tavarasta eroon hankkiutumista voisi mielestäni luonnehtia omanlaisekseen "detox-kuurikseen". Vaikka pois laitettava materiaali ei olisi arvokas, se tuntuu niin ikään menneisyyden jättämiseltä taakse. Ehkä näin syvällinen ajattelu ei ole tarpeen, mutta tällainen tunne syntyy usein suursiivouksen jälkeen. Onneksi olen päässyt yli (ainakin väliaikaisesti) paikkakunnan vaihtoon liittyvästä ylinegatiivisesta ja pessimistisesta asenteesta, mutta myönnän muutosten pelottavan. Osa asioista toisaalta helpottuu, ja ehkä niihin alkujaan vaikeisiin vaikuttaviin puoliin löytyy kompromisseja. Ja hyvällä onnella onnistun sopeutumaan. Toisaalta "sopeutumishistoriani" on siinä määrin voittoisa, että kaikki voi sittenkin mennä hyvin.

Tässä viikon aikana treenin ohella olen nauttinut kertaalleen viikottaisesta kesäaskareestani, eli ruohonleikkuusta. Kuten olen maininnut, pidän siitä puuhasta paljon. No, jos päivittäin toistuvana hohdokkuus varmaankin haihtuisi. Viulua on tullut myös soiteltua lähes päivittäin, tai siihen olen pyrkinyt. Parin klassisen kappaleen ohella innostuin Mauno Järvelän pelimannimusiikista sekä irlantilaisesta musiikista. Jälkimmäinen on siinä mielessä todella haasteellista, että tahtien ja nuottien aika-arvojen kanssa joutuu todellakin tekemään töitä. Koska sää on suosinut, myös ulkona liikkuminen on onnistunut loistavasti. Rullaluistimilla pyrin harjoittelemaan muutaman kerran viikossa muun treenin ohella. Todellisuudessa järjestyksen pitäisi olla päinvastainen. Viime aikoina on kuitenkin ilmennyt ongelma nimeltä motivaation puute. Viihdyn kyllä rullisten kanssa harjoitellessa, mutta lähteminen on jostain syystä vaikeaa. Esimerkiksi tänään olisi ollut mahdollisuus harjoitella, mutta vetosin mielessäni epämääräiseen säätilaan ja siirryin näin ollen urheilupuistoon treenaamaan. Toivon saavani kipinän myös lähtötilanteiden ajaksi, sillä edistyminen vaatii säännöllistä, ja mielellään päivittäistä harjoittelua. Lisäksi liian pitkän tauon jälkeen menee aikansa saada tuntuma edellisen kerran tasolle erityisesti hypyissä. Eilen kuitenkin ilmeni pientä edistystä kaksoissalchowin kohdalla. Kierrokset tulivat täyteen ja hyppyasento oli (toivottavasti) kohtuullinen. Alastulon askellusta hyppy alkaa olla valmis. Axelin kanssa taistelu sen sijaan jatkuu. Ritissä ja flipissä ei suuria harppauksia ole tapahtunut, mutta flippi-ritti -yhdistelmä onnistuu pääasiassa ongelmitta. Välillä ritti ei onnistu, mutta yleensä taustalla on harittava keskittyminen. Piruetit menevät selvästi paremmin, ja istumapiruettikin on alkanut pyöriä ja välillä onnistun lisäämään loppuun nopean kiihdytyspiruetin (tai puolikkaan sellaisen). Vaakapiruetti on myös pysynyt uutena tulokkaana ja menee hiljalleen paremmin.

Huomenna olisi tarkoitus mennä mökkeilemään, mitä odotan todella innolla, sillä edellisestä kerrasta on pari vuotta! Erityisen innolla odotan mahdollisuutta päästä onkimaan. En tiedä uskallanko itse pulahtaa järveen, mutta mistäpä sitä tietää mihin ryhdyn...

Oikein leppoisaa viikonloppua kaikille!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti